Mitä väärinkäsityksiä ihmisillä on sinusta?

Ihmisillä on sellainen väärinkäsitys että kaikki pitkät olisivat hyviä koripallossa. Itse olen 183cm nainen ja vaikka näytän koripalloilijalta niin olen oikeasti kömpelö ja epäliikunnallinen ja koripalloa pelatessani luultavasti vain yhä kompastuisin omiin jalkoihini kuten yläasteen liikunnantunneilla.

Minua luullaan hertaiseksi ja avuliaaksi, koska olen pyöreähkö mummeli. En kuitenkaan ole käytettävissä yhdityksen rahastonhoitajaksi, ilmaiseksi autokuskiksi tai lasten- tai koiranhoitajaksi. Tätä on monen vaikea ollut ymmärtää. Miksi ei, kun olet eläkkeellä ja sinulla on aikaa?

Että olen köyhä, todellisuudessa olen miljonääri

Että minulla on loputtomasti aikaa. Todellisuudessa en ehdi edes käydä kotona, muuta kuin pesemässä pyykit.

Olen melko ujo ja jännitän uusia ihmisiä, minua pidetään ylimielisenä ja kylmänä, olen herkkä ja minulla on jonkin asteinen ahdistuneisuushäiriö. Olen keski-ikäinen nainen.

Vaikka mitä väärinkäsityksiä. Niin paljon, etten jaksa edes luetella. Ja sen takia suunnittelen poismuuttoa näiltä kulmilta, koska en jaksa enää elää luulojen ympäröimänä.

Että vapaa aikanakin minua kiinnostaisi ratkoa ihmisten ongelmia ja sairauksia. Olen psyk.sh.

Heti kun tämän kuulee joku joka ei minua edes tunne, alkaa avautuminen. Välttelen siis ammattini kertomista kenellekään.

Monet on erehtyneet luulemaan että olen ujo koska olen introvertti.

En ole tippaakaan ujo, ja hyvin moni on joutunut yllättymään etten olekaan se ressukka jota voidaan vedättää ja hyväksikäyttää.  Mistä ihmeestä on tullut käsitys että introvertti on sama kuin arka tai ujo?

Kyllä meissä heitäkin voi olla, kuten kaikissa muissakin mutta se ei ole mikään määräävä ominaisuus introvertilla.

Toimin työssä ja ammatissa missä olen tekemisissä niin miesten kuin naistenkin kanssa hyvinkin intiimeille alueille menevissä asioissa, usein ihan fyysisestikin. Olen sairaanhoitaja ja tässä ammatissa ei ujostella ja  arkailla.

Kuitenkin kun pääsen kotiin työpäivän jälkeen  haluan olla yksin ja nauttia hiljaisuudesta. Minulla on suuri tarve ladata akkuni rauhassa, sitä kai moni ei tajua sitten.

Minulla on vähän mutta sitä parempia ystäviä. En kaipaa mitään laumaa ympärilleni. 

Että olen jokin traaginen herkkä olento, joka kantaa sisällään murheiden vuorta mutta urheasti taistelee eteenpäin. 

En ole. Elämäni murheet ovat samoja kuin muillakin enkä ole edes erityisen tunteellinen. En tajua miksi minua säälitään ja sitten ihmiset ärsyyntyvät kun pyydän olemaan säälimättä! 

Että olisin kiinnostunut avoimesta suhteesta. Monogamisti ollut aina ja tietysti uskollinen.

en tiedä. sukulaisilla taitaa olla kun ovat katkaisseet pikkuhiljaa välit. kiertoteitä olen kuullut että olen seksuaalisesti poikkeava, alkoholisti, tuomittu rikollinen yms yms

oikeastaan on hyvä etteivät ole väleissä. saan olla rauhassa ja viettää aikaani yksin tai sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa synkkaa.

Että minulla olisi jokin sairaus. Olen vain luonnostani hyvin kalpea.

Vierailija kirjoitti:

Että minulla olisi jokin sairaus. Olen vain luonnostani hyvin kalpea.

Joo sama. Kalpea, tummat silmänaluset, pitkä ja laiha kroppa ja kun vielä pidän mustasta väristä, niin ehkä tuo kalpeus korostuu vaatetusta vasten. Oletus on, että olen suunnilleen joku hauras syöpäpotilas, mikä ei pidä kyllä pätkän vertaa paikkaansa. 

Osa myös "pelkää" tämän ulkomuodon vuoksi, todellisuudessa olen aika hiljainen ja hyvin rauhallinen henkilö, joka viihtyy omissa oloissaan.

Luullaan, että.pidän ihmisistä ja olen ekstrovertti. Todellisuudessa osaan vain hetkellisesti olla ihmisille sitä, mitä he kaipaavat. Olen aina ihan puhki sen jälkeen, kun tapaan ihmisiä. Olen erakkoluonne enkä pidä ihmisistä.

Osa luulee että olen oikeasti mukava.

Että olen iloinen, puhelias ja sosiaalinen. Todellisuudessa olen melko melankolinen, viihdyn yksin, enkä juuri pidä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Että vapaa aikanakin minua kiinnostaisi ratkoa ihmisten ongelmia ja sairauksia. Olen psyk.sh.

Heti kun tämän kuulee joku joka ei minua edes tunne, alkaa avautuminen. Välttelen siis ammattini kertomista kenellekään.

Ihan se näy onnistuvan työaikanakaan.

Onyhan niitä. Muunmuassa, että tahtoisin työskennellä lasten hyväksi ja olisin kiinnostunut julkisesta liikenteestä. Samoin, että viihtyisin vanhusten seurassa tai kokisin kutsumuksena työskenellä heidän parissaan. Myös sitkeänä elää pinttymä, että Intia, jooga ja karmanusko kiinnostaisivat minua. Mikään näistä ei pidä paikkaansa.

Että minä olen hetero setämies. Oikeasti otan kankea kakkoseen, haluan lisää muslimeja Suomeen ja voin luetella suoralta kädeltä parikymmentä biologista sukupuolta.

Se, että minulla on 100 varmasti mies. Ei ole.