Mitä väärinkäsityksiä ihmisillä on sinusta?

Että elän unelmaelämää. En elä. Samalla tavalla minulla on ongelmia, kuin muillakin. En vain luettele niitä kaikille vastaantuleville. 

Että olen yksinkertainen, moraaliton, hajamielinen ja osaamaton. Tietty spontaanius ja avoimuus ilmeisesti saa jotkut ajattelemaan näin. Yleensä he eivät itse ole kaikkein fiksumpia ja ovat sellaisia ylemmyydentuntoisia, eivät arvosta sellaista ihmistä joksi luulevat minua. Kun huomaan että joku luo tämän mielikuvan tavallaan nautin siitä kun pääsen sitten joissain yhteyksissä näyttämään kuinka muistan kaiken, pystyn yhdistelemään asioita ja tarvittaessa viemään hänenkin paikkansa. Hah. 

Minua luullaan ulkonäön perusteella vähintään jonkin sortin katutappelijaksi tai pikkurikolliseksi. Olen sellainen 191 cm pitkä leveäharteinen ladonovi ruumiinrakenteeltani, ja pärstä sopii suoraan elokuvien väkivaltaisen jengirikollisen rooliin. Hankala arpeutuva ihottuma rystysissä näyttää siltä, että olen telonut nyrkkini tappeluissa ja nuoruuden fillarionnettomuuden seurauksena kasvoissa on isohko arpi. Ihmiset eivät todellakaan tule istumaan bussissa viereeni jos voivat välttää.

Todellisuudessa minulla on kaksi akateemista loppututkintoa, punaisia päin käveleminen lienee pahin tekemäni asia, harrastan esim. viherkasveja ja kirjallisuutta, ja itken kun näen eläimen kärsivän. Olen myös ahdistusherkkä, eikä minulla ole esim. ole ajokorttia, koska liikenne stressaa.

Persujankkaajat käsittävät kaiken väärin, eikä mikään heidän valheistaan pidä paikkaansa. 

Todella moni kuvittelee, että soveltuisin hyvin opettajaksi. Muutaman kerran olen ollut opettajan sijaisena. Muuten ihan kivaa, mutta se opettaminen ei vain onnistu. En pysy asiassa yhtään.

Että olen kiltti jota pitää varoa loukkaamasta. En ole kiltti enkä loukkaannu epäsovinnaisista jutuista.

En usko, että ihmisillä on mitään väärinkäsityksiä minusta.

Oletko jotenkin vajaa? Vaatteiden lahjoittaminen on hienovarainen vihje.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko ujo ja jännitän uusia ihmisiä, minua pidetään ylimielisenä ja kylmänä, olen herkkä ja minulla on jonkin asteinen ahdistuneisuushäiriö. Olen keski-ikäinen nainen.

Seurassa ahdistuneenoloiset ihmiset näyttävät mököttäviltä ja murjottavilta. Kyllä he antavat sellaisen vaikutelman itsestään ja siksi vaikuttavat ylimielisiltä. Ei muut voi sitä tietää, että henkilö on ahdistunut sosiaalisista tilanteista. 

Moni luulee, että olen uskovainen/uskonnollinen.

En meikkaa, eikä minulla ole lävistyksiä, edes korvissa. En koskaan värjää tai permanenttaa pitkiä hiuksiani. (On ne joskus olleet lyhyetkin.) En käytä päihteitä. Olen ollut parisuhteessa vain yhden ihmisen kanssa, ja saman kanssa olen edelleen, ja meillä on monta lasta.

Jumalaan uskon joskus, toisinaan en, mutta yleensä en edes mieti koko asiaa. Tavan vuoksi kuulun kirkkoon.

Luulevat urheilulliseksi (koska olen luonnostaan hoikka, pyöräilen töihin ja osa vapaa-ajan vaatteistani on varmaan jollain mittapuulla urheilullisia). Ja jotkut luulee sosiaaliseksi tai ulospäinsuuntautuneeksi, koska juttelen. En ole kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Osa luulee että olen oikeasti mukava.

Mua taas ihmetyttää se miksi ei ymmärretä sitä että kyllä, olen täysin aito oma itseni ja mukava ihminen. Olen tällänen.

Monet lääkärit luulevat minua kehitysvammaiseksi. Olen CP-vammainen.

Vierailija kirjoitti:

Luulevat urheilulliseksi (koska olen luonnostaan hoikka, pyöräilen töihin ja osa vapaa-ajan vaatteistani on varmaan jollain mittapuulla urheilullisia). Ja jotkut luulee sosiaaliseksi tai ulospäinsuuntautuneeksi, koska juttelen. En ole kumpaakaan.

No mikä tässä oli alapeukun arvoista? Nuo kommentit on tulleet siis muilta ihmisiltä, että ovat ajatelleet minusta näin. Tilanteesta ja henkilöstä riippuen olen korjannut tai jättänyt korjaamatta nuo käsitykset.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on sellainen väärinkäsitys että kaikki pitkät olisivat hyviä koripallossa. Itse olen 183cm nainen ja vaikka näytän koripalloilijalta niin olen oikeasti kömpelö ja epäliikunnallinen ja koripalloa pelatessani luultavasti vain yhä kompastuisin omiin jalkoihini kuten yläasteen liikunnantunneilla.

Mä olen samanpituinen nainen kuin sinä ;) koripallosta usein kysytään, mutta vielä enemmän luullaan, että olen tosi ylpeä ja katson muita pitkin nenää. En voi sille mitään, että olen pidempi - fyysisesti on pakko katsoa alaspäin, mutta en katso muita muuten alaspäin. 

Kävi ilmi, että kollega luulee mun käyvän salilla useamman kerran viikossa. Tämä hämmentää mua, olen ihan vain läski ja keski-ikäinen täti.

Vierailija kirjoitti:

Luullaan, että.pidän ihmisistä ja olen ekstrovertti. Todellisuudessa osaan vain hetkellisesti olla ihmisille sitä, mitä he kaipaavat. Olen aina ihan puhki sen jälkeen, kun tapaan ihmisiä. Olen erakkoluonne enkä pidä ihmisistä.

Sama täällä 

Vierailija kirjoitti:

Minua luullaan ulkonäön perusteella vähintään jonkin sortin katutappelijaksi tai pikkurikolliseksi. Olen sellainen 191 cm pitkä leveäharteinen ladonovi ruumiinrakenteeltani, ja pärstä sopii suoraan elokuvien väkivaltaisen jengirikollisen rooliin. Hankala arpeutuva ihottuma rystysissä näyttää siltä, että olen telonut nyrkkini tappeluissa ja nuoruuden fillarionnettomuuden seurauksena kasvoissa on isohko arpi. Ihmiset eivät todellakaan tule istumaan bussissa viereeni jos voivat välttää.

Todellisuudessa minulla on kaksi akateemista loppututkintoa, punaisia päin käveleminen lienee pahin tekemäni asia, harrastan esim. viherkasveja ja kirjallisuutta, ja itken kun näen eläimen kärsivän. Olen myös ahdistusherkkä, eikä minulla ole esim. ole ajokorttia, koska liikenne stressaa.

Tämä oli hauska.

Jos kerron olevani näkijä niin minulle nauretaan ja kuvitellaan että kuulen jotakin harhoja mielessäni. Olen myös aidosti mukava ihminen enkä tiedä miksi minulle pitää väännellä naamaa ja virnuilla senkin takia millainen olen. Minua pidetään myös usein suhteellisen tyhmänä, ilmeisesti minua ei ymmärretä oikein koskaan. En myöskään pidä siitä että minulta kysellään asioita kautta rantain joten usein vastaan liikaa vain siksi että asia tulisi selville ja oikein ymmärretyksi. Monet tuijottavat suoraan silmiini ja heistä paistaa epäuskoisuus läpi. Kaikki mitä sanon tulee ilmeisesti kyseenalaistaa. Kaikki ymmärretään väärin.

Jokainen luulee mua ensin vegaaniksi tai kasvissyöjäksi ilman että on keskusteltu ruokavaliosta. Jokin ulkonäössäni saa tämän aikaan.