Kannattaa tehdä lapset nuorena, sitten kun olette itse isovanhempia niin jaksatte hoitaa lastenlapsia

Mitä on nuoret isovanhemmat? Yleensä kovin nuorena lapsensa saaneet on kakkoskierroksella nelikymppisenä ja 50+ vielä kouluikäisten vanhempia.

Ja se käsitys, että joku 55+ mummu olisi ideaali on typerä. Kuusikymppinen alkaa väsyä työviikosta ja on kohtuuton vaatimus hoidattaa viikonloppuja sen ikäisellä pieniä lapsia. Sen sijaan tommoinen 65-70 -vuotias eläkeläinen jaksaa paremmin, koska hänellä ei ole sitä työtä enää. 

Ideaali on alle viisikymppinen mummo. Sellainen jaksaa vielä töidensä ohessa hoitaa lapsenlapsia ajoittain.

Isäni sai aikoinaan tavata lapsiaan vain valvotusti. En veisi hänen hoitoonsa mitään elävää.

Sain lapseni 31-vuotiaana. Jos hän tekee lapsia samanikäisenä, olen työelämässä vielä siinäkin kohtaa, kun lapset jo aloittavat koulun. Jos on oletuksena, että jaksan huolehtia 200 teinistä 10 kuukautta vuodessa, enköhän jaksa huolehtia lapsenlapsesta satunnaisina päivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän ei pidä paikkaansa. Äitini sai lapset nuorena (ja hoidatti ne isoäideillä) mutta ei itse viitsinyt vuorostaan omia lastenlapsiaan hoitaa.

Ai sinäkin olet oppinut tämän mantran.

Ei tarvinnut oppia. Miten sinä olet oman leiviskäsi hoitanut?

Ei lapsenlapset ole isovanhempien leivisköitä, vaan vanhempien. 

Ei, vaan kannattaa tehdä niin, että isovanhemmat ovat eläkkeellä. Töitä tekevät isovanhemmat eivät juurikaan jaksa hoitaa.

Ikuista lastenhoitoa ,,, ei kiitos

Olen 58 ja vielä tiukasti täysipäiväisessä työelämässä. Haluaisin viettää enemmän aikaa lastelasten kanssa, mutta en kertakaikkiaan jaksa. Olisi aivan eri asia olla eläkkeellä tämän ikäisenä niin jaksamistakin löytyisi paremmin. Varsinkin yökyläilyt viikonloppuisin heräilevän lapsen kanssa ovat tosi rankkoja. Olen monta päivää sen jälkeen aivan puhki.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempien ei tarvitse hoitaa lastenlapsiaan. He menettävät siinä paljon, mutta se on heidän valintansa. Omasta äidistäni tuli mummo 50-vuotiaana, ja paskat hän välitti; työt ja harrastukset ja matkustelu olivat tärkeämpiä. Nyt hän on vanha eivätkä lastenlapset vuorostaan välitä hänestä.

Olipas syyllistävä kommentti. Mun mummo ei ole ikinä hoitanut mua kun olin lapsi, mutta nykyään ollaan paljon tekemisissä. Hänellä on niin uskomattomia tarinoita matkoistaan ja elämästään jota hän eli täysillä, että voisin kuunnella niitä vaikka viikon. 

Minua lapsena hoitaneen vanhapiikatädin tarinat  ei taas kiinnosta yhtään kun ei niitä edes ole. Velvollisuudentunnosta pidän joskus yhteyttä mutta en edes itsekään ymmärrä miksi kun en ole hänelle velkaa ajoista joita en edes muista.

Kuka sanoo, että kenestäkään välttämättä tulee koskaan isovanhempaa? Elämä on tässä ja nyt, minä haluan elää vapaan nuoruuden, ei tulevaisuudesta kukaan tiedä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempien ei tarvitse hoitaa lastenlapsiaan. He menettävät siinä paljon, mutta se on heidän valintansa. Omasta äidistäni tuli mummo 50-vuotiaana, ja paskat hän välitti; työt ja harrastukset ja matkustelu olivat tärkeämpiä. Nyt hän on vanha eivätkä lastenlapset vuorostaan välitä hänestä.

Olipas syyllistävä kommentti. Mun mummo ei ole ikinä hoitanut mua kun olin lapsi, mutta nykyään ollaan paljon tekemisissä. Hänellä on niin uskomattomia tarinoita matkoistaan ja elämästään jota hän eli täysillä, että voisin kuunnella niitä vaikka viikon. 

Minua lapsena hoitaneen vanhapiikatädin tarinat  ei taas kiinnosta yhtään kun ei niitä edes ole. Velvollisuudentunnosta pidän joskus yhteyttä mutta en edes itsekään ymmärrä miksi kun en ole hänelle velkaa ajoista joita en edes muista.

Tässä on kyllä perää. Ei ne lapsenlapset hoitoavusta kiitollisina pidä yhteyttä, vaan tuo on vain vanhempien tapa syyllistää ja kiristää apua omilta vanhemmiltaan. Meillä kävi juuri niin että vanhempani haukkuivat toista mummoani koko lapsuuteni enkä siksi koskaan oikein edes tutustunut häneen. Sitten aikuisena päädyin mummon kanssa tekemisiin ja selvisi, että vanhempani olivat hänelle vihaisia kun hän ei ollut hoitanut minua vaan elänyt omaa elämäänsä. Selvisi että mummo on ihan mahtava tyyppi ja pidän nykyään häneen yhteyttä viikottain. Todellakin näen että hänellä oli oikeus raskaan työuran ohessa ja jälkeen oikeus keskittyä itseensä eikä toisten lasten hoitamiseen! Omansa hän oli jo hoitanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on teidän oma hokemanne ja kuvitelma ne, että isovanhemmat MENETTÄVÄT PALJON, jos eivät hoida lapsenlapsiaan.

Kerron salaisuuden:  ei he mitään menetä.

Te vain itse menetätte ilmaisen lapsenpiian.

Ne lapsenlapset - teidän lapsenne - on nykyään niin omassa maailmassaan eläviä, ettei heillä isovanhemmille en ole yhtään mitään annettavaa muuta kuin rahapyyntöjä.  Ne "hyvät välit" isovanhempiin on sitä, että isovanhemmat antaa heille rahaa.  Muuten ne ei kiinnosta.

Tuttunikin hoiti kahta lapsenlastaan enemmän kuin kukaan tuntemani mummo, ja mitähän iloa siitäkin hänelle koitui.  Ei kissan viulua.  Koskaan eivät käy mummoa edes katsomassa.  Vain aina jonkun merkkipäivänsä alla muistuttavat olemassaolostaan.  Mummon merkkipäivät ei kiinnosta tippaakaan.

Tämä on niin täyttä paskaa. Pienet lapset e

Tämä kirjoituksesi ei ole vastaus eikä mikään minulle.  Sinä kirjoitat isovanhemmista, joille ei ole edes annettu lapsenlapsia hoitoon.

Ja silti nämä lapsenlapset on "saaneet tarpeekseen" isovanhemmista, joiden kanssa ei ole edes olleet kanssakäymisessä...

Hiukan siis nyt ontuu tämä kirjoituksesi.

Mistä ne penskat edes tietäisivät niistä "hirviöitä," kun ei ole niitten kanssa saaneet edes olla 

Jokainen vanhusten parissa työskennellyt tietää sen tosiasian, että eipä niitä lapsenlapsia siellä vanhuudessa juurikaan enää näy. On sitten hoidettu lapsenlapsia tai ei.  Eli kannattaa jokaisen miettiä itse miten haluaa  toimia. Jos on jaksamista ja halua hoitaa, hyvä niin. Mutta todellakaan pakko ei ole. Jokainen sukupolvi huolehtikoon omistaan, 

Mutta nyky-vanhemmilla tämä on aika yleisesti vain kiristyskeino " kuka teitä hoitaa sitten vanhana ". Oikea vastaus on joko te itse eli vanhuksen omat lapset. Tai kuten todellisuudessa on , ei kukaan. 

Voi kunpa saisin lapsenlapsia. Hoitaisin heitä aina kun pyydettäisiin.

Lapset missä tahansa iässä (mahdollisuuksien rajoissa) tai lapsettomuus ovat kaikki ihan ok! Ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi - saatat kuolla kolmikymppisenä kolarissa tai elää 100-vuotiaaksi. Tai lapsestasi voi tulla narkkari. Tai seuraava Nobel-voittaja. Ei kannata laskea sen varaan, mitä ajattelee joskus 20-30 vuoden päästä tapahtuvan. 

Tulin mummoksi 48-vuotiaana ja on kyllä totta, että sen ikäisenä jaksaa vielä hyvin pienten seuraa. Toiset lapsenlasteni isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita ollenkaan, joten siinäkin syy siihen että lapset ovat olleet enemmän meillä hoidossa. Ne toiset eivät edes tiedä, milloin poikien syntymäpäivät on, koska eivät ole ikinä muistaneet millään tavalla. Oma on valintansa ja minä olen saanut lapsirakkaana hoitaa lapsia usein. Olen tykännyt, ja oletettavasti hekin ovat elämästään nauttineet ilman lapsia. 

Nykyisillä pienten lasten vanhemmilla on niin korkea eläkeikä, että ihan sama milloin ne lapset tekee niin töissä on käytävä. 70v työssäkäyvä jaksaa todennäköisesti vielä vähemmän lapsenlapsia kuin nykyiset eläkeläiset.