Ärsyttääkö teitä ihmiset jotka ei tajua olla kiitollisia siitä että heillä on vanhemmat?
Huomaan tämän ärsyttävän itseäni. Tuntuu ettei ihmiset ymmärrä olla kiitollisia kun siihen on aihetta.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän häiritsee se miten ystäväni puhuu vanhemmistaan.
Miten puhuu ja mikä häiritsee?
Esimerkiksi vitsailee siitä että kunpa isänsä kuolisi.
Tein samaa lapsena, arvaapa miksi. Siksi, että kotona oli hemmetin pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on vanhemmat. Kukaan ei synny kaalinkerästä, löydy lattian alta tai haikara tuo.
En tunne ketään, joka olisi pyytänyt syntyä. En minä ainakaan tehnyt niin.
Olisin valinnut piirun verran terveemmät ja nentimmät vanhemmat, vaikka tietysti olen välittänyt molemmista.
IItseasiassa minä olen löytynyt rappukäytävästä. Poliisit löysi kun tulivat asuntoomme tehtävälle. Päädyin asumaan sijaisperheeseen jonka vanhemmista toinen sattui olemaan tämä poliisi ja josta tuli adoption myötä isäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin antaa 70-luvulla syntyneet vanhempani heti sinulle. Minä en voi näitä sietää eikä moni muukaan.
Ymmärrän. 70-luvulla syntyneet on huonoja ihmisiä.
Onko ne edes ihmisiä. Jotain sairaita olioita.
Lopeta jo itseruoskinta. Et voi mitään sille, mihin aikaan synnyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on vanhemmat. Kukaan ei synny kaalinkerästä, löydy lattian alta tai haikara tuo.
En tunne ketään, joka olisi pyytänyt syntyä. En minä ainakaan tehnyt niin.
Olisin valinnut piirun verran terveemmät ja nentimmät vanhemmat, vaikka tietysti olen välittänyt molemmista.
IItseasiassa minä olen löytynyt rappukäytävästä. Poliisit löysi kun tulivat asuntoomme tehtävälle. Päädyin asumaan sijaisperheeseen jonka vanhemmista toinen sattui olemaan tämä poliisi ja josta tuli adoption myötä isäni.
Varmaan itse synnyit äidistä sairaalassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on vanhemmat. Kukaan ei synny kaalinkerästä, löydy lattian alta tai haikara tuo.
En tunne ketään, joka olisi pyytänyt syntyä. En minä ainakaan tehnyt niin.
Olisin valinnut piirun verran terveemmät ja nentimmät vanhemmat, vaikka tietysti olen välittänyt molemmista.
IItseasiassa minä olen löytynyt rappukäytävästä. Poliisit löysi kun tulivat asuntoomme tehtävälle. Päädyin asumaan sijaisperheeseen jonka vanhemmista toinen sattui olemaan tämä poliisi ja josta tuli adoption myötä isäni.
Varmaan itse synnyit äidistä sairaalassa...
Eihän vanhemmat ole yhtä kuin biologiset vanhemmat.
Miten tämän kiitollisuuden sitten oikein pitäisi näkyä ja miksi sitä pitäisi osoittaa sinulle ellet satu itse olemaan se vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on vanhemmat. Kukaan ei synny kaalinkerästä, löydy lattian alta tai haikara tuo.
En tunne ketään, joka olisi pyytänyt syntyä. En minä ainakaan tehnyt niin.
Olisin valinnut piirun verran terveemmät ja nentimmät vanhemmat, vaikka tietysti olen välittänyt molemmista.
IItseasiassa minä olen löytynyt rappukäytävästä. Poliisit löysi kun tulivat asuntoomme tehtävälle. Päädyin asumaan sijaisperheeseen jonka vanhemmista toinen sattui olemaan tämä poliisi ja josta tuli adoption myötä isäni.
Varmaan itse synnyit äidistä sairaalassa...
Luin tuon aluksi niin, että löysit isäsi rappukäytävästä.
N.1990 luin lapsesta, joka löytyi vaunuista istumasta portaiden alta. Ja vastasyntyneestä tytöstä, jonka äiti oli jättänyt liikuttavan viestin lapsen mukana.
Hekin ovat jo aikuisia.
Ei ärsytä. Oma äitini ei ole elämässäni ja isäkin aika vähän, ja ennemminkin hämmennyn aina kun tulee jonkun kanssa puheeksi perhe tai vaikka viikonloppusuunnitelmat. Tuntuu, että "kaikki" muut ovat todella läheisiä vanhempiensa kanssa kun itse juuri ja juuri muistan että ovat olemassa :D
Mutta ehkä itse olen se kiittämätön. Tosin molemmat vanhempani ovat itse päättäneet minkä verran haluavat olla lastensa ja lastenlastensa kanssa tekemisissä, eli vähän tai ei ollenkaan.
Omat vanhempani eivät olleet erityisen hyviä vanhempia, vaikka eivät pahoja tai väkivaltaisia.
Äitini alkoi olla aika huono äiti minun ollessani lukiossa, alkoholin takia. Kuoli 4 vuotta sitten. Ei ole ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani eivät olleet erityisen hyviä vanhempia, vaikka eivät pahoja tai väkivaltaisia.
Äitini alkoi olla aika huono äiti minun ollessani lukiossa, alkoholin takia. Kuoli 4 vuotta sitten. Ei ole ikävä.
Siis ei ärsytä.
Vai että olla kiitollinen juoposta isästä jota en ole nähnyt vuosiin Kun mulla sellainen on ja jollain ei. Vai niin. Eipä vaikuta oikeasti siltä että olisi isä. Eikä asian suremista edes sallita kun eihän hän ole edes kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vai että olla kiitollinen juoposta isästä jota en ole nähnyt vuosiin Kun mulla sellainen on ja jollain ei. Vai niin. Eipä vaikuta oikeasti siltä että olisi isä. Eikä asian suremista edes sallita kun eihän hän ole edes kuollut.
Niinpä. Paitsi että meidän "isä" ei ollut juoppo. Ehei, hänen mielestään oli turmiollista istua baarissa kaljalla, omasta mielestään hän oli parempi ihminen kun ei tehnyt niin. Sen sijaan hänestä oli ihan ok vetää unilääkkeitä, rauhoittavia ja mielialalääkkeitä sekaisin ja vastoin ohjeistuksia. Minulle tämä oli vieras ja pelottava ihminen, ei minulla mitään isää ollut oikeasti.
Mistä pitäisi olla kiitollinen ja miten sitä pitäisi osoittaa sitä kiitollisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä. Oma äitini ei ole elämässäni ja isäkin aika vähän, ja ennemminkin hämmennyn aina kun tulee jonkun kanssa puheeksi perhe tai vaikka viikonloppusuunnitelmat. Tuntuu, että "kaikki" muut ovat todella läheisiä vanhempiensa kanssa kun itse juuri ja juuri muistan että ovat olemassa :D
Mutta ehkä itse olen se kiittämätön. Tosin molemmat vanhempani ovat itse päättäneet minkä verran haluavat olla lastensa ja lastenlastensa kanssa tekemisissä, eli vähän tai ei ollenkaan.
Sama homma täällä.
Ihmetyttää ap:n kaltaiset, jotka tuomitsevat muut, tietämättä taustoja.
T: Tuntematon
Niin, eipä tänne kukaan ilman vanhempia ilmesty. Kyllä heidät siihen tarvitaan, saamaan lapsi alulle ja maailmaan.
Minua ei ärsytä jos joku ei ole kiitollinen vanhemmistaan, olen nähnyt sen verran elämää että ymmärrän hyvin. Pettyneitä ja katkeria on paljon, enkä voi heitä syyttää vaikka katkeruus on tuhoava voima. Sen yli pitäisi päästä ja jättää sellaiset ihmiset kokonaan taakseen ja parhaansa mukaan ei unohtaa koska se ei ole mahdollista mutta mitätöidä. Ei antaa heidän myrkyttää loppuakin elämää.
Minä olen kiitollinen että minulla oli se isä joka minulla oli. Ilman häntä olisin tuskin selvinnyt. Valitettavasti menetin hänet liian aikaisin, vaikka olinkin jo aikuinen hänen kuollessaan. Hän kuitenkin luotsasi minut yli sen kaiken p-skan mitä elämäni lapsesta asti oli erään henkilön järjestämänä. Voin sanoa että isä loi pohjan jolle rakentaa, muuten olisin ollut täysin tuuliajolla.
Kaikilla on vanhemmat. Kukaan ei synny kaalinkerästä, löydy lattian alta tai haikara tuo.
En tunne ketään, joka olisi pyytänyt syntyä. En minä ainakaan tehnyt niin.
Olisin valinnut piirun verran terveemmät ja nentimmät vanhemmat, vaikka tietysti olen välittänyt molemmista.