Voiko kaksikymppisenä olla jo henkisesti keski-ikäinen?

Ei sentään - elämänkokemusta ei ole vielä riittävästi.

Meitä on monenlaista ihmistä, olet koti ihminen, nauti siitä mistä tykkäät.

Voi olla. 

Ottaen huomioon miten moni aikuinen käyttäytyy kuin pikkulapsi, on se noinkin päin mahdollista 

Anne Frank sanoi, että koska he olivat juutalaisina kärsineet niin paljon, he olivat henkisesti kypsempiä, kuin muut ikäisensä ihmiset.

Niinpä esim. koulussa ketään ei kiusattu, eikä käyttäydytty lapsellisesti, koska tajuttiin kaikkien olevan samassa vakavassa tilanteessa. 

Voi olla. Itsekin olin. Toisaalta bähän vanhempana aloin vapaasta ja omasta tahdosta kapinoida ja käyttää "oma näköisiä" vaatteita ja asusteita enkä olkut enää se poika joka kulki lähinnä vanhempien ostamissa/ sisaruksilta perityissä vaatteissa ja opiskelia haalarissa. Ihan hyviä vastteita olivat mutta 25-30 vuotiaana alkoi moni olla jo tiensä päässä. 

Opintohen jälkeen piti sitten hankkia muytoinkin "formaalimpaa" vaatetusta mutta nuorena maisterina täytyi myös vähän ravistelka pukeutumisellani konservatiivista työympäristöä oienillä jutuilla. Vapaa ajalla sitten vähän enemmän. Vaikka usein vietin vapaa-ajan hetkeni vain itsekseni juurikin lueskelken itsekseni kotona tsi yksin lenkillä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsekin olin. Toisaalta bähän vanhempana aloin vapaasta ja omasta tahdosta kapinoida ja käyttää "oma näköisiä" vaatteita ja asusteita enkä olkut enää se poika joka kulki lähinnä vanhempien ostamissa/ sisaruksilta perityissä vaatteissa ja opiskelia haalarissa. Ihan hyviä vastteita olivat mutta 25-30 vuotiaana alkoi moni olla jo tiensä päässä. 

Opintohen jälkeen piti sitten hankkia muytoinkin "formaalimpaa" vaatetusta mutta nuorena maisterina täytyi myös vähän ravistelka pukeutumisellani konservatiivista työympäristöä oienillä jutuilla. Vapaa ajalla sitten vähän enemmän. Vaikka usein vietin vapaa-ajan hetkeni vain itsekseni juurikin lueskelken itsekseni kotona tsi yksin lenkillä. 

Henkinen kypsyys ei välittynyt ainakaan tästä kirjoituksesta. 

Kuullostat vanhukselta. Keski-ikäiset ovat nykyään meneviä ja aktiivisia, parhaassa iässä. 

Mitä keski-ikäistä tossa on? Minusta on normaalia (erityisesti Suomessa), että nuoret viihtyvät kotona, lukevat ja jotkut uskaliaat jopa hoitavat kotiin liittyviä toimenpiteitä. 

https://www.vauva.fi/keskustelu/5650109/voiko-kaksikymppisena-olla-jo-h…

Olin 'kaiken nähnyt', mutta keski-ikäisyydestä en osaa mitään sanoa. Kun olin noin 23 ajattelin että olen jo kokenut kaiken minkä ihminen voi kokea. Sitten alkoi todella pitkä ja tuskanen elämä ja aikuiselämä. En olekaan kokenut muuta kuin lisää ikäviä asioita. Mitään en kuitenkaan koskaan tunne oppineeni tästä kaikesta. Nyt olen vanha, mutta henkisesti tunnen ikään kuin vain nuortuvani. Ulkoisesti taidan olla aika nuorekas ikäseni. Elämä on ihmeellistä. Nyt tässä iässä haluaisin kokea vielä suuremman rakkauden. Se asia minulta on ikään kuin jäänyt kesken.

Vierailija kirjoitti:

Kuullostat vanhukselta. Keski-ikäiset ovat nykyään meneviä ja aktiivisia, parhaassa iässä. 

Voi olla. Minä olen aina ollut mummo. Viihdyn kotona, ei jaksa mennä minnekään missä pitää valvoa yli kymmeneen. 

Se, että parikymppinen viihtyy kotona, lukee kirjoja ja hoitaa kasveja, ei minusta vaikuta keski-ikäisyydeltä vaan oman itsensä hyvinvointiin panostamiselta, mitä välttämättä se keski-ikäinenkään ei ei ymmärrä eikä osaa.

Nuo eivät ole mitään keski-ikäisyyden mittareita. Itse olen oikeastikin keski-ikäinen, enkä edelleenkään halua hoitaa kasvitarhaa. Kirjoja olen lukenut aivan pienestä asti ja viihtynyt aina kotona.

Henkisesti keski-ikäinen tarkoittaa jotain ihan muuta kuin nämä näeännäiset kiinnostuksen kohteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Itsekin olin. Toisaalta bähän vanhempana aloin vapaasta ja omasta tahdosta kapinoida ja käyttää "oma näköisiä" vaatteita ja asusteita enkä olkut enää se poika joka kulki lähinnä vanhempien ostamissa/ sisaruksilta perityissä vaatteissa ja opiskelia haalarissa. Ihan hyviä vastteita olivat mutta 25-30 vuotiaana alkoi moni olla jo tiensä päässä. 

Opintohen jälkeen piti sitten hankkia muytoinkin "formaalimpaa" vaatetusta mutta nuorena maisterina täytyi myös vähän ravistelka pukeutumisellani konservatiivista työympäristöä oienillä jutuilla. Vapaa ajalla sitten vähän enemmän. Vaikka usein vietin vapaa-ajan hetkeni vain itsekseni juurikin lueskelken itsekseni kotona tsi yksin lenkillä. 

Henkinen kypsyys ei välittynyt ainakaan tästä kirjoituksesta. 

Kiitos No joo en varmasti ole henkisesti kypsä vaan enempi vain tylsä joka kuvittelee pienet juttunsa isommiksi kuin ne oikeasti on. 

🤢

Mä olen nyt 52v ja en juuri ole muuttunut sitten 15 vuotiaasta. Muka. :D

Kotikissa edelleen. En ole koskaan tykännyt porukoista ja menemisestä. Mieluummin sitten fillaroin jonnekin luonnon ääreen telttailemaan.

Mun teinikiukut johtui lähinnä siitä, että isä ei ymmärtänyt, kun nyhjäsin kotona. Se ei ole normaalia! Oikeasti valehtelin parit kerrat, että pakko päästä festareille, mutta meninkin vaan telttailemaan. Sain faijan rauhoittumaan.

Äiti piti mua lesbona, kun mulla oli vaan kaksi tyttöpuolista kaveria ja viihdyin pikkusiskojeni kanssa liian hyvin. Enkä tuonut poikaystäviä näytille.

Mä heräsin seksuaalisesti abivuotena ja sitten oli muutama seikkailu, mutta äkkiä silloinkin asetuin nykyisen mieheni kanssa.

Muut lähti bilettää, niin mä perustin kasvimaata, toiset interreilas, niin mä ahmin kirjoja ja remppasin mummon mökkiäni.

Opiskeluaikana kun oli bilejuttuja, niin mä olin töissä. Sekin silleen outoa, että omaa rauhaa rakastavana tein tarjoilijan hommia ja tykkäsin siitä. Omalla tavalla biletin kun muutkin.

Mutta herättyä taas sain maalailla ja touhottaa omiani, kun ei ollut krapuloita.

Nykyään tykkään järkätä istujaisia. Mulla on useita pikku soppeja, joihin on kiva kutsua kavereita viihtymään.

Mua silloin nuorena aikuisena jo kutsuttiin mummoksi, kun pöytä oli aina koreana ja tuputin ruokaa. Laitoin kavereille sapuskaa mukaankin. Lisäksi mä olen ollut nuoresta saakka todella käytännöllinen. Jotenkin kodin pikku niksit tulevat mun luo ja sitten toteutan hyvin. Ei mitään sukkahousu tai vesivaneri juttuja. Tai oon tuttavilla ratkaisemassa ongelma kohtaa.

Kuulostaa todella tylsältä, mutta olen saanut viettää hyvän ja onnellisen elämän. Nyt vielä kun pääsis duuneista eroon.. sinne on niin pitkä aika.