Onko teille käynyt näin? Erosin ja parisuhteessa kokevat ystävät lakkasivat kutsumasta illanviettoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, sinkkuja  ei todellakaan voi kutsua mihinkään - pariskunnat kokevat aina uhkana omalle suhteelleen.

 

 

Nuorena sinkkuna en huomannut tuollaista "syrjintää" 

Parisuhteessa tapasin edelleen ystäviäni.

Samoin nyt eronneena.

Sun ongelma taitaa olla se että olet tylsä ihminen. Yksi yleinen ongelma epäsuosituilla on se että he syyttelevät vaikeuksistaan AINA muita kuten sinäkin teet. Näin he varmistavat että ongelmat eivät korjaannu.

Kyllä tuota ihan oikeasti esiintyy

Minun mielestäni noissa tapaamisissa on myös oikeasti vähän häiriintynyt ilmapiiri joskus. Ihan kuin jotani swingingiä viriteltäisiin, tai jos on sinkkunaisena pariskunnan luona niin tulee jotenkin tosi sakea fiilis usein. Ihan kuin pariskunta kohdistaisi itseen jotakin sellaisia ajatuksia, mitä ei kehtaa sanoa ääneen. En tykkää, tapailkoot seksiaddiktit toisiaan, minä jatkan siviilinunnaelämääni

Vierailija kirjoitti:

Uuh, rasittava konsepti tuo "pariskuntaillanvietto". En ole ikinä tajunnut sen pointtia.

Sama. Ärsyttää että ystävä, jonka kanssa vietettiin sinkkuina paljon aikaa jutellen, yhtäkkiä ei voi koskaan lähteä ilman sitä ärsyttävää miestään minnekään. Se pitää raahata kyläänkin huokailemaan eikä voi puhua enää mistään naisten kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, sinkkuja  ei todellakaan voi kutsua mihinkään - pariskunnat kokevat aina uhkana omalle suhteelleen.

 

 

Nuorena sinkkuna en huomannut tuollaista "syrjintää" 

Parisuhteessa tapasin edelleen ystäviäni.

Samoin nyt eronneena.

Sun ongelma taitaa olla se että olet tylsä ihminen. Yksi yleinen ongelma epäsuosituilla on se että he syyttelevät vaikeuksistaan AINA muita kuten sinäkin teet. Näin he varmistavat että ongelmat eivät korjaannu.

Kyllä tuota ihan oikeasti esiintyy

Minun mielestäni noissa tapaamisissa on myös oikeasti vähän häiriintynyt ilmapiiri joskus. Ihan kuin jotani swingingiä viriteltäisiin, tai jos on sinkkunaisena pariskunnan luona niin tulee jotenkin tosi sakea fiilis usein. Ihan kuin pariskunta kohdistaisi itseen jot

Mitä helvettiä!?

Kyllähän sitä tavallaan on hienoa viettää aikaa pariskunnittain eli miehet tekee omia juttuja ja naiset omia juttuja. Eli on vaikka saunaseuraa. Mutta täytyy sanoa, että on myös kiva viettää aikaa ystävien kanssa ilman sitä kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä tavallaan on hienoa viettää aikaa pariskunnittain eli miehet tekee omia juttuja ja naiset omia juttuja. Eli on vaikka saunaseuraa. Mutta täytyy sanoa, että on myös kiva viettää aikaa ystävien kanssa ilman sitä kumppania.

Se hienoa ainoastaan, jos olet stereotypinen nainen tai mies. Nykyaikana kuitenkin esim. miehet laittavat ruokaa ja naiset remppaavat tms., joten olisi outoa, että pitäisi vaikka tehdä tietyn sukupuolen asioita, vaikka kiinnostus on toisissa asioissa. Ajatus, että kiinnostus asioihin riippuisi sukupuolesta on hyvin outo.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan käsittänyt koko "kaveripariskunta"-kuviota? Miten voi olla niin tärkeää että yhteen kokoontuessa pitää ehdottomasti olla parillinen määrä ihmisiä joista kukin heiluttaa peittoa jonkun toisen kutsutun kanssa? Jotenkin omituinen fiksaatio. 

Oudolta kuulostaa, enkä minäkään tunne sellaisia ihmisiä.

Voisiko olla kyse joistain hyvin parisuhdeorientoituneista nuorista, joiden mielestä pariskuntana eläminen on 'aikuista' sinkkuuteen nähden? Eli he haluavat kokea olevansa 'oikeanlaisia' ja 'aikuisia' tunkemalla itsensä muottiin. Sellaisia ihmisiä uhkaa varmaan väkivaltainen suhde ja muutenkin ontto, huono suhde, kun kokevat, että on pakko pysyä suhteessa, eikä voi erota, jottei olisi 'vääränlainen. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä tavallaan on hienoa viettää aikaa pariskunnittain eli miehet tekee omia juttuja ja naiset omia juttuja. Eli on vaikka saunaseuraa. Mutta täytyy sanoa, että on myös kiva viettää aikaa ystävien kanssa ilman sitä kumppania.

Olisihan se kivaa, mutta kun ei toinen voi/saa/uskalla/halua mennä ilman sitä miestä enää. Miksi naisista tulee jotenkin tahdottomia lampaita sen miehen myötä? Hylätään ystävät ja kun ero tulee, kuvitellaan että ystävä on taas valmis jatkamaan siitä mihin jäätiin sinkkuina. 

Ei ole käynyt. Ilmeisesti minulla on sitten oikeita ystäviä eikä teennäisiä tuttavuuksia sen vuoksi kun pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä tavallaan on hienoa viettää aikaa pariskunnittain eli miehet tekee omia juttuja ja naiset omia juttuja. Eli on vaikka saunaseuraa. Mutta täytyy sanoa, että on myös kiva viettää aikaa ystävien kanssa ilman sitä kumppania.

Jos peruste on se että saunassa on miesten ja naisten vuorot niin miksi näiden ihmisten pitää olla pariskuntia keskenään? 

En ole koskaan tajunnut noita enkä myöskään tyttöjen/poikieniltoja. Onneksi kaveripiirissäni on vain ihmisiä, jotka tulevat toimeen ihmisten kanssa parisuhdestatuksesta riippumatta. Ja uskaltavat lähteä ulos, vaikkei se puoliso mukaan pääsisikään.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin naisille on ominaista kokea jokainen edes jossain määrin vetävän näköinen sinkkunainen uhkaksi omalle suhteelle, jopa omat kaverit. Siksi kavereiksi huolitaan vain pariutuneita tai selkeästi itseä rumempia naisia. 

Taiii sitten se johtuu siitä, että se eronnut nainen kitisee koko ajan. Hauska pariskuntaillanvietto vs. kutsut eronneen kitisijän. Joo-o, mieti kumman valitset.

Muutenkin aika outoa ajatella, että vain eronneet naiset olisi riski, jos luulevaisuuteen on taipumusta? Naineet naisethan ovat todistettavasti kelvanneet jollekin, joten suurempana riskinä minä sellaista pitäisin kun säälittävää kitisevää eronnutta.

Ja muutenkin, jos on aina vietetty aikaa nimenomaan pariskunnittain, ei se eukko sitten enää eronneena vaan istu mukaan kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan käsittänyt koko "kaveripariskunta"-kuviota? Miten voi olla niin tärkeää että yhteen kokoontuessa pitää ehdottomasti olla parillinen määrä ihmisiä joista kukin heiluttaa peittoa jonkun toisen kutsutun kanssa? Jotenkin omituinen fiksaatio. 

 

Mikäs siinä on kummaa? Osan illasta miehet ja naiset yleensä luonnostaan siirtyvät juttelemaan omia juttujaan ja välillä ollaan yhdessä koko sakki.

Vai että luonnostaan siirtyvät, hohhoijaa. Olen aina kokenut supervaivaannuttavaksi tämän miten jotkut puolitutut naiset aloittaa kaavamaisesti sen tietynlaisen "naisten keskustelun" esimerkiksi lapsista tai vastaavasta, koska se on olevinaan varma aihe. Sitten kun kerrot että itsellä ei ole lapsia niin ne on jotenkin pettyneen ja hämmentyneen näköisiä. Miehillä urheilu tuntuu olevan vastaava juttu. Avomies ei seuraa mitään urheilua, mutta joku hiton ampumahiihto tai lätkäpeli on aina se mistä pitäisi muka olla kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä tavallaan on hienoa viettää aikaa pariskunnittain eli miehet tekee omia juttuja ja naiset omia juttuja. Eli on vaikka saunaseuraa. Mutta täytyy sanoa, että on myös kiva viettää aikaa ystävien kanssa ilman sitä kumppania.

Olisihan se kivaa, mutta kun ei toinen voi/saa/uskalla/halua mennä ilman sitä miestä enää. Miksi naisista tulee jotenkin tahdottomia lampaita sen miehen myötä? Hylätään ystävät ja kun ero tulee, kuvitellaan että ystävä on taas valmis jatkamaan siitä mihin jäätiin sinkkuina. 

Minä ainakin jätin ystäväni kun pariuduin ihan vaan siksi, että mieheni on niiin paljon parempaa seuraa. Joka kerta kun miehen kanssa yhteen menon jälkeen näin ystäviäni, huomasin jossain vaiheessa miettiväni, että voisin tälläkin ajalla tehdä jotain kivaa miehen kanssa -tai toisaalta olla ihan itsekseni. Kun ihminen sitä omaakin aikaa tarvitsee.

Toki jos nyt 20 vuoden jälkeen ero tulisi, en kuvittelisi että ne heivaamani ystävät ovat jossain minua odottelemassa. Sen verran olen paria uuttakin naisystävää kokeillut ja kepoiseksi havainnut, että olisin sitten varmaan vaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin naisille on ominaista kokea jokainen edes jossain määrin vetävän näköinen sinkkunainen uhkaksi omalle suhteelle, jopa omat kaverit. Siksi kavereiksi huolitaan vain pariutuneita tai selkeästi itseä rumempia naisia. 

Taiii sitten se johtuu siitä, että se eronnut nainen kitisee koko ajan. Hauska pariskuntaillanvietto vs. kutsut eronneen kitisijän. Joo-o, mieti kumman valitset.

Muutenkin aika outoa ajatella, että vain eronneet naiset olisi riski, jos luulevaisuuteen on taipumusta? Naineet naisethan ovat todistettavasti kelvanneet jollekin, joten suurempana riskinä minä sellaista pitäisin kun säälittävää kitisevää eronnutta.

Ja muutenkin, jos on aina vietetty aikaa nimenomaan pariskunnittain, ei se eukko sitten enää eronneena vaan istu mukaan kuvioon.

Toivottavasti kaikki kavereiksi luulemasi ihmiset hylkäävät sinut sitten kun teidän taloudessa menee lusikat jakoon. Vaikutat paskanmaiselta ihmiseltä, joka ei ansaitse ketään. 

No ei ole käynyt. Mutta minulla onkin kavereina täysijärkisiä ihmisiä.

Jos nyt jäit ulkopuolelle niin hajoo se muukin porukka vielä loppujenlopuksi. Minä en päässyt porukkaan ollenkaan kun en löytänyt niin nopeesti puolisoa kuin muut. Puolisoni ei olisi sellaisiin kyllä lähtenytkään jotenka en menettänyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, sinkkuja  ei todellakaan voi kutsua mihinkään - pariskunnat kokevat aina uhkana omalle suhteelleen.

 

Sellainen suhde ei voi kovin hyvin ja tuo käytös kertoo siitä.

 

Aika harva suhde tuntuu voivan hyvin.Kun alkuhuuma katoaa ja arki alkaa,silloin näkyy ollaanko sitouduttu vai ei.

sivusta

Olen seurannut tätä puolison perhepiirissä.

Eronneet naiset jotenkin leimataan, jopa demonisoidaan, vaikka hyvin tiedetään, millainen tuo suvun kiva tyyppi on ollut aviopuolisona. Suku pitää yhtä.

Koska itsekään en ole lempiminiä, samaistun noihin eronneisiin ja pidän yhteyttä heihin, joiden kaveri olin aiemminkin.