Onko teille käynyt näin? Erosin ja parisuhteessa kokevat ystävät lakkasivat kutsumasta illanviettoihin.

Uuh, rasittava konsepti tuo "pariskuntaillanvietto". En ole ikinä tajunnut sen pointtia.

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi ja kävi samalla tavoin. Tästä ilmiöstä on puhuttu eronneen kaverini kanssa, ettei ole eroa millä tavoin ihmisen parisuhtdetilanne muuttuu.

Olin lopulta helpottunut, että elämästäni hävisi "perhetuttavat".  Koin ne pariskuntatapaamiset sosiaalisensa vehtaamisena, turhan höpötyksinä, joissa ei ollut haisuakaan aidosta ystävyydestä. Oli vaikea myöntää niin itselleen, sillä 25 vuotta yhteisiä hetkiä ja retkiä ei vahvistanut ihmissuhteitamme pysymään myös jatkossa samanlaisina

Osanotto.

Itse en ole osannut tässä

parisuhdevaiheessakaan noita kuvioita. Olen kokenut ne jo nyt niin ahdistavaksi tai pinnallisiksi.

Ikävää, jos ne suhteet eivät kehity. Ovat on tai off. 

 

No, itseäni lohduttaa moinen- en ole menettänyt hirveästi. Toisaalta lapset olisivat voineet tutustua toisiin lapsiin.

Meillä on ollut tää ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, sinkkuja  ei todellakaan voi kutsua mihinkään - pariskunnat kokevat aina uhkana omalle suhteelleen.

 

Nuorena sinkkuna en huomannut tuollaista "syrjintää" 

Parisuhteessa tapasin edelleen ystäviäni.

Samoin nyt eronneena.

Sun ongelma taitaa olla se että olet tylsä ihminen. Yksi yleinen ongelma epäsuosituilla on se että he syyttelevät vaikeuksistaan AINA muita kuten sinäkin teet. Näin he varmistavat että ongelmat eivät korjaannu.

ei ole

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan käsittänyt koko "kaveripariskunta"-kuviota? Miten voi olla niin tärkeää että yhteen kokoontuessa pitää ehdottomasti olla parillinen määrä ihmisiä joista kukin heiluttaa peittoa jonkun toisen kutsutun kanssa? Jotenkin omituinen fiksaatio. 

Mikäs siinä on kummaa? Osan illasta miehet ja naiset yleensä luonnostaan siirtyvät juttelemaan omia juttujaan ja välillä ollaan yhdessä koko sakki.

Mulle taas kävi niin, että erottuani eräs "ystäväpariskunta" pyyteli minua hyvinkin hanakasti mukaan esim festareille ja eräälle vuokramökille laskettelukeskukseen. 

Festareilla pariskunnan mies kävi hakemassa juomat kaikille kolmelle ja sanoi, että tehdään samalla mallilla kuin ennenkin, eli "hae sinä seuraavat kaikille". 

Toisin sanoen, jos ajattelin ottaa vaikka 6 juomaa päivän aikana, minun tulee ostaa 9, kun "vuoronperään haetaan 3 kpl, eli koko porukalle". Pariskunta siis ottaa 6+6 juomaa ja maksaa niistä 9.

Laskettelukeskukseen kun lähdettiin, he hoitivat mökkivarauksen ja ilmoittivat, että mökki maksaa viikolta 1500e ja se pannaan tietty puoliksi, eli minun osuuteni on 750e. Tietysti he pariskuntana tarvitsevat mökin parhaan huoneen, jossa parisänky.

Lopetin heidän kanssaan tekemiset kokonaan. 

Mun mielestä nää kaveripariskunnat on teennäisiä ja yhdessäolo väkinäistä.

Joko naiset tai miehet ei viihdy oikeesti keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan käsittänyt koko "kaveripariskunta"-kuviota? Miten voi olla niin tärkeää että yhteen kokoontuessa pitää ehdottomasti olla parillinen määrä ihmisiä joista kukin heiluttaa peittoa jonkun toisen kutsutun kanssa? Jotenkin omituinen fiksaatio. 

 

Mikäs siinä on kummaa? Osan illasta miehet ja naiset yleensä luonnostaan siirtyvät juttelemaan omia juttujaan ja välillä ollaan yhdessä koko sakki.

Mitä "omia juttujaan"? Tämä voi olla sulle vaikeaa hahmottaa mutta ei kaikilla ihmisillä ole sukupuolen mukaan määrittyviä kiinnostuksen kohteita. 

Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt tuota kaveripariskunta-juttua. Ihan kammottava ajatuskin joku yhteinen illanvietto tai mökkeily pariskunnittain. Aina on molemmilla ollut omat kaverit ja aikaa on vietetty yhdessä ja erikseen oli ne kaverit parisuhteessa tai ei. 

Jotenkin vaikea hahmottaa ongelmaa kun pitkässä parisuhteessakin kaverit olivat erillisiä. Ehkä kaksissa juhlissa kävin miehen kavereiden luona, jossa oli muidenkin kumppaneita, ja tämä siis 15 vuoden aikana.

Onko nämä ap:n kaveripariskunnat alunperin olleet jomman kumman kavereita joista on tullut yhteisiä? Tapasiko ap pariskuntien osapuolia yksin ilman miestä koskaan?

Olen naimisissa, mutta mieheni on aika ylhäällä työssään ja ei jaksa vapaa-ajalla illanviettoja. Aina juttu kääntyy hänen työhön ja pitäisi vasn hymyillä ja kertoa mielipiteitä ja siitä homma ministuu.

minä tulisin, mutta minua ei yksin kutsuta minnekään

Ei vain ero. Myös sairastuminen käy syyksi lopettaa kontakti. Kun en "parantunut pian".

Eronkin olen kokenut, ja silloin yksi "ystävä" jätti.

Ihanaa että on muitakin, jotka kokevat nämä pariskuntien illanvietot kiusallisisina. En ikinä oppinut käyttäytymään niissä oikein. Jäin aina istuskelemaan miesten kanssa grillin ääreen kaljan kanssa, enkä tajunnut että minun olisi pitänyt olla muiden naisten kanssa sisällä tekemässä salaattia! Lopulta meitä ei enää kutsutukaan. Nyt kun olen sinkku niin ei puhettakaan että saisin kutsua yhtään mihinkään. 

Ehdittiin olla 20 vuotta yhdessä ja meillä oli laaja kaveripiiri.  Ystävät menivät suurinpiirtein puoliksi, osa alkoi kutsua exääni uuden puolisonsa kanssa ja osa minua. Jotkut kutsuivat isompiin juhliin molempia, mutta itse en viihtynyt näissä. Vaikka erottiin isommitta riidoitta, oli se silti kiusallista istuskella samoissa illanvietoissa eksän ja uuden kumppaninsa kanssa. Näiden kanssa on jälkikäteen sovittu, että kutsuvat välillä eksän ja välillä minut, ei enää samaan aikaan.

Mutta illanvietot ovat vähentyneet radikaalisti ja ovat jotenkin kiusallisia, tuntuu, että ihmiset ovat varovaisia kanssani ja jotenkin säälivät ja varovat sanojaan, ei ole enää sellaista rentoa, luonnollista ja mukavaa kuin ennen. 

Onneksi omassa kaveriporukassa ei ole ollut näitä ns. " pariskunta illanviettoja", vaan on ollut aina nähdessä sekalainen seurakunta missä on pareja ja sinkkuja, ja silloin ne pariutuneetkaan eivät erikseen korosta sitä, kenen kanssa ovat.   Ennemminkin ongelmaksi muodostui oman eron aikana ne " kaverit", jotka suureen ääneen toitottivat, etteivät taatusti tule valitsemaan puolta, että ihan samanalailla kavereita ollaan kuin tähänkin asti.    Kyllä ne vaan valitsi, ja erittäin näkyvästi sen tekivätkin.     Kutsuja tulee kyllä edelleen illanviettoihin, mutta esim. vain toiselta meistä on jaksettu kysyä vointia, jaksamista ja kuulumisia., jopa ihan whatsapp-ryhmäkeskusteluja myöten.   Toiselta ei kertaakaan.  Ei varmasti tarvitse edes olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, kummalta on kysytty ja kummalta ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, sinkkuja  ei todellakaan voi kutsua mihinkään - pariskunnat kokevat aina uhkana omalle suhteelleen.

 

Suhteessa olevathan eivät voi ikinä pettää!

Olen ymmärtänyt, että näin käy. Syytä en tiedä. Poikkeuksena on pitkän linjan sinkut. He, jotka on olleet aina sinkkuja heitä kutsutaan kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ymmärtänyt, että näin käy. Syytä en tiedä. Poikkeuksena on pitkän linjan sinkut. He, jotka on olleet aina sinkkuja heitä kutsutaan kyllä.

Riippuu ikisinkun ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikään ei estä minua viemästä miestäsi vaikka olen parisuhteessa. Joten outoa kuvitella että vain sinkkuna veisin.

Kyse ei ole siitä mitä voi olla vaan siitä miltä asia tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin naisille on ominaista kokea jokainen edes jossain määrin vetävän näköinen sinkkunainen uhkaksi omalle suhteelle, jopa omat kaverit. Siksi kavereiksi huolitaan vain pariutuneita tai selkeästi itseä rumempia naisia. 

Kyllä meidät rumat jätetään pois piireistä ihan samalla tavalla.