Onko teille käynyt näin? Erosin ja parisuhteessa kokevat ystävät lakkasivat kutsumasta illanviettoihin.

Siis "parisuhteessa olevat". Autocorrect... Ap

enpä kovin kavereiksi tuollaisia kutsuisi 

Joillekin naisille on ominaista kokea jokainen edes jossain määrin vetävän näköinen sinkkunainen uhkaksi omalle suhteelle, jopa omat kaverit. Siksi kavereiksi huolitaan vain pariutuneita tai selkeästi itseä rumempia naisia. 

Ei ole minulle käynyt, kun ei ole ollut kavereita. Mutta kerran yksi nainen puhui tuollaisesta, ettei ystävä enää ole kutsunut kylään eron jälkeen. Eikä ymmärtääkseni mies edes ollut mukana ennenkään näissä kyläilyissä. 

Mietittiin siinä sitten pelkääkö ystävä sinkun vievän miehensä, vai pelkääkö mies että sinkku houkuttelee hänenkin vaimonsa eroamaan :D

Mä en ole koskaan käsittänyt koko "kaveripariskunta"-kuviota? Miten voi olla niin tärkeää että yhteen kokoontuessa pitää ehdottomasti olla parillinen määrä ihmisiä joista kukin heiluttaa peittoa jonkun toisen kutsutun kanssa? Jotenkin omituinen fiksaatio. 

Jäin leskeksi ja kävi samalla tavoin. Tästä ilmiöstä on puhuttu eronneen kaverini kanssa, ettei ole eroa millä tavoin ihmisen parisuhtdetilanne muuttuu.

Olin lopulta helpottunut, että elämästäni hävisi "perhetuttavat".  Koin ne pariskuntatapaamiset sosiaalisensa vehtaamisena, turhan höpötyksinä, joissa ei ollut haisuakaan aidosta ystävyydestä. Oli vaikea myöntää niin itselleen, sillä 25 vuotta yhteisiä hetkiä ja retkiä ei vahvistanut ihmissuhteitamme pysymään myös jatkossa samanlaisina

Niin, itsehän ikisinkkuna koen jatkuvasti tätä syrjintää. Se ylenkatsonta parisuhteellsiten puolelta on aivan jäätävää.

Juuri näin se on mennyt. Pariskuntien illanistujaiset päättyivät heti avioliiton päätyttyä. Nyt en enää osaa niitä kaivatakaan.

Onneksi ei ole käynyt, minulla on muutenkin varsin vähän ystäviä. Yhdet ystävät pitävät vuosittain puutarhajuhlat ja sitten niissä on ihmisiä, jotka tunnen ja alkuun eron jälkeen huomasin, että osa ei osannut enää jutella kanssani. 

Muistat sitten kun ne eroaa, että et ota takaisin, koska kaikki eroaa. Sellaista suhdetta ei ole nykyaikana tehtykään joka pääsisi vanhaan ikään ja kuolemaan asti ellei toinen kupsahda ennen aikojaan.

Tuskin tuo asia vaikuttaa. Itse olen se jota ei pyydetä illanviettoihin ja taitaa johtua siitä että minusta ei tykätä. 

Ei niin, sinkkuja  ei todellakaan voi kutsua mihinkään - pariskunnat kokevat aina uhkana omalle suhteelleen.

 

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, sinkkuja  ei todellakaan voi kutsua mihinkään - pariskunnat kokevat aina uhkana omalle suhteelleen.

 

Sellainen suhde ei voi kovin hyvin ja tuo käytös kertoo siitä.

Itse jäin leskeksi 45 vuotiaana kahdenkymmenen avioliiton jälkeen. Sen jälkeen ei ystäväpariskunnat ole  kutsuneet juhliin uutenavuotena, vappuna, juhannuksena eikä pikkujouluihin, joita aijemmin  vietimme yhdessä. Edes miehen sisko ei ole pyytänyt koskaan kylään. Itse yritin jonkin aika pitää suhteita yllä, mutta se jäi yksipuoliseksi. Vanhat naisystävät kouluajoilta ovat onneksi säilyneet, heidän kanssaan tavataan päiväsaikaan, ilman juhlia. Harrastuksista on myös tullut uusia tuttavuuksia.

Hei, tunnistan ilmiön, koska tipahdin itsekin siihen eron jälkeen. Varsinkin parisuhteessa olevat ryhtyivät heti karttamaan kuin ruttoa. Jos satuttiin esim kaupassa näkemään, niin aiemmin kuitenkin ehdittiin vaihdella pikaiset kuulumiset puolin ja toisin. Nyt hyvä jos hätäisen hein saan.

Silmät ovat auenneet. Ilmeisesti minut määriteltiin jotenkin puolisoni kautta. Nyt kun puolisoa ei ole, niin en ole mitään.

Voi, kunpa vain tietäisivät millainen tämä puoliso oli ja on ollut ja on yhä. Ehkä silmät aukeisivat heilläkin

Mutta toisaalta, hyvä tietää edes tässä vaiheessa ketkä ovat oikeita ihmisiä lähelleni.

Ja mikään ei estä minua viemästä miestäsi vaikka olen parisuhteessa. Joten outoa kuvitella että vain sinkkuna veisin.

Näin me ihmiset olemme erilaisia. Kun erosin puolisostani, niin kävi samoin. Sen sijaan olen itse pitänyt yhteyksiä niihin eronneisiin, jotka eivät ole minun sukulaisia, mutta ovat eronneet minun sukulaisista. Siis esim. veljen ex vaimoon ja siskon ex mieheen ja kutsunut heitä yksinään kotiini.

Pidän hieman kummallisena ihmisen unohtamista siinä vaiheessa kun hän eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin naisille on ominaista kokea jokainen edes jossain määrin vetävän näköinen sinkkunainen uhkaksi omalle suhteelle, jopa omat kaverit. Siksi kavereiksi huolitaan vain pariutuneita tai selkeästi itseä rumempia naisia. 

Näin. Erehdypä sanomaan jotain varatun naisen miehelle, vaikka kuinka platonisesti, niin olet siitä eteenpäin vosu ja vamppi :D vaikka ei itseä tietysti yhtään kiinnostaisi henkilö missään mielessä. Naiset jotenkin omaksuvat tämän miehisen "kaikki kanssakäyminen on seksiä" -asenteen suhteissa. Kai muuttuvat muutenkin miesmäisemmiksi. Se on harmi

On käynyt. Minusta tuli näkymätön "spitaalinen".

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi ja kävi samalla tavoin. Tästä ilmiöstä on puhuttu eronneen kaverini kanssa, ettei ole eroa millä tavoin ihmisen parisuhtdetilanne muuttuu.

Olin lopulta helpottunut, että elämästäni hävisi "perhetuttavat".  Koin ne pariskuntatapaamiset sosiaalisensa vehtaamisena, turhan höpötyksinä, joissa ei ollut haisuakaan aidosta ystävyydestä. Oli vaikea myöntää niin itselleen, sillä 25 vuotta yhteisiä hetkiä ja retkiä ei vahvistanut ihmissuhteitamme pysymään myös jatkossa samanlaisina

Sellaisiahan ne pariskuntatapaamiset usein ovat, sosiaalista vehtaamista, kuten nasevasti ilmaisit. llmeisesti useimpien mielestä pariskuntaelämä kuuluu vakavasti otettavan aikuisen vapaa-aikaan. Viis siitä, ovatko ystäväpariskunnat hyviä tyyppejä ja saako kukaan niistä tapaamisista oikeasti mitään. Kunhan nyt esitetään itselle ja toisille, että tässä ollaan oikeesti aikuisia eikä mitään epämääräisiä sinkkuja.

Sekin on muuten totta, että ei parisuhteessa oleminen estä iskemästä kenenkään toisen puolisoa. Tuntuu, että yleisempää on se, että jo tahoillaan suhteessa olevat ihastuvat toisiinsa, aloittavat sivusuhteen toistensa kanssa ja mahdollisesti eroavat puolisoistaan sen seurauksena. Sinkut vaikuttavat olevan osallisina näissä draamoissa paljon harvemmin.