Kukaan eronnut siksi ettei jaksa olla koko ajan toisen kanssa?

Jos käy työssä + työmatkat ja harrastaa, sitten vielä yöunet, niin miten se puoliso voi ärsyttää noin paljon?

Tilan puutteestakin voi johtua. On ihan eri asia olla pienessä kaksiossa samassa tilassa 24/7 varsinkin jos toinen/molemmat tekee töitä siellä, kuin sitten jos on iso talo.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Toivoisin, että voisimme muuttaa erilleen asumaan mutta jatkaa parisuhteessa. Kaipaan niin paljon omaa tilaa ja yksinoloa, että ei vain onnistu yhdessä asuminen. Sinänsä ihan erota en haluaisi. Mutta mies ei suostu asumaan erillään ja olemaan yhdessä niin.

Jos mies haluaa läheisyyttä ja yhdessä asumista, niin onhan tuo aika selvä. Jos muutat erilleen asumaan, tulee ero, ja mies etsii jonkun muun, joka haluaa asua hänen kanssaan yhdessä ja jolta hän saa läheisyyttä. Mutta voisitteko miettiä johtuuko tuo liian ahtaasta tilasta? Voisiko ratkaisu olla esimerkiksi omakotitalo, jossa on sinulle oma työhuone tai autotalli tai jokin muu sellainen paikka, missä saat omaa tilaa ja yksinoloa, ja silti voitte asua yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Jos käy työssä + työmatkat ja harrastaa, sitten vielä yöunet, niin miten se puoliso voi ärsyttää noin paljon?

Väärä kumppani- tai todella introvertti luonne.

Ilmeisesti lapseton pari.

Vierailija kirjoitti:

Jos käy työssä + työmatkat ja harrastaa, sitten vielä yöunet, niin miten se puoliso voi ärsyttää noin paljon?

Ei se puoliso henkilönä ärsytäkään, vaan se että koko ajan joku ihminen on siinä samassa tilassa. Tämän ymmärtävät vain ne jotka ymmärtävät. Suhteessa ei tarvitse olla mitään "vikaa".

Taas tultupaskaa, mies on väärä jos ei halua olla sen kanssa yhdessä. 

Kyllä jokaisella pitää olla oma huone!  Ainakin aikuisilla. Näin on meillä, 2 aikuista ja 85 neliötä.

Ehdottomasti erilleen. Vaon köyhät asuvat yhdessä. Skipatkaa suoraan se vuoroviikkovanhemmuuskin ja päättäkää kumpi hoitaa lasta, niin ei tule lapsen elämäänkään mitään uusperhedraamaa

Meillä on omat työt ja omat harrastukset. On yhteisiäkin harrastuksia, kuten retkeily ja vaellus.

Talossa on kyllä tilaa olla ihan yksin ja rauhassa, kun siltä alkaa tuntua.

Missä helvetin kodissa, nyhjätään aina yhdessä, päivä-ilta kaudet. Ja vkonloput?

Suurin osa päivästä kuluu työssä matkoineen.  



Kun toinen tulee kotiin klo 18 maissa, on toinen jo kurvannut täyttä häkää omaan harrastukseensa.

Keitä hiton pökäleitä tällä palstalla oikein on, liikkuu ja kirjoittelee?

Aina valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käy työssä + työmatkat ja harrastaa, sitten vielä yöunet, niin miten se puoliso voi ärsyttää noin paljon?

Väärä kumppani- tai todella introvertti luonne.

No esim. Seksuaalinen ahdistelu jos on alasti, kumppanilla ei tilannetajua ja tulee häiritsemään kun on väärä energia, mölinä, haju, epäsiisteys, miehen kaverit, huono media, jne. Kyllä kun on omassa kodissaa omine juttuineen, aika ihmeellinen mies saisi olla että suostuisin sitä katselemaan. Esim. Itseäni ottaa pannuun jo jos huoltomies kommentoi jotain tai naamasta näkyy joku outo ilme. Nuoret lähettipojat ovat ok, koska eivät tunge nenäänsä asioihin ja ihmettele sisustusta, jne. Ei vaan ole mitään kaipuuta siihen, mitä miehet ovat tai edustavat

Huomatkaa, etteivät kaikki ole autismin kirjoilla.  On niitä täysin normaaleja, tavallisia suomalaisia vielä eniten, tässä maassa.

Tällä saitilla on vain mt-ongelmaisia, autismi häiriöisiä, introverttäjä, työttömiä, tukien varassa eläviä, negatiivisia pieruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Toivoisin, että voisimme muuttaa erilleen asumaan mutta jatkaa parisuhteessa. Kaipaan niin paljon omaa tilaa ja yksinoloa, että ei vain onnistu yhdessä asuminen. Sinänsä ihan erota en haluaisi. Mutta mies ei suostu asumaan erillään ja olemaan yhdessä niin.

Jos mies haluaa läheisyyttä ja yhdessä asumista, niin onhan tuo aika selvä. Jos muutat erilleen asumaan, tulee ero, ja mies etsii jonkun muun, joka haluaa asua hänen kanssaan yhdessä ja jolta hän saa läheisyyttä. Mutta voisitteko miettiä johtuuko tuo liian ahtaasta tilasta? Voisiko ratkaisu olla esimerkiksi omakotitalo, jossa on sinulle oma työhuone tai autotalli tai jokin muu sellainen paikka, missä saat omaa tilaa ja yksinoloa, ja silti voitte asua yhdessä?

Naiivi kuvitelma, että mies vaan etsii jonkun "keneltä saa läheisyyttä". Naiset enenevissä määrin eivät suostu seurustelemaan, saati sitten edes asumaan miesten kanssa. Teidän "läheisyytenne" ei tunnu naisista hyvältä. Joitakin vielä on, jotka sitä tottumuksesta sietävät, mutta koko ajan vaan vähemmän. Jotkut suostuvat kotivaimoiksi ja -äideiksi, kun saavat läheisyyden lapsilta, ja miehellekin riittää jotakin, kun niitä lapsia voi tehdä enemmän kuin 2. Melkeinpä poikkeuksetta perheet, joissa lapsiluku jää pieneen ja nainen pakotetaan töihin ja takaisin "läheisyyteen" miehen kanssa, tulee ero

Vierailija kirjoitti:

Aika usein näin sivusta seurannut, että niissä parisuhteissa, missä ollaan paljon erillään, niin ero tulee aika herkästi. Kyllä se melkein on sääntö eikä paljon poikkeuksia ole. 

Esimerkiksi nyt juuri tällä viikolla kuulin että yhdessä tuttavaperheessä on ero vireillä. Mies sai viime kesänä uuden työpaikan, jossa reissupäiviä vuodessa lähes 300. En tiedä hakeutuiko alun perinkin tarkoituksella sellaiseen työhön, missä "sai" olla pois kotoa, vai oliko tuo reissutyö ihan pakkovalinta, jotta pystyy elättämään perheensä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat työt ja omat harrastukset. On yhteisiäkin harrastuksia, kuten retkeily ja vaellus.

Talossa on kyllä tilaa olla ihan yksin ja rauhassa, kun siltä alkaa tuntua.

Missä helvetin kodissa, nyhjätään aina yhdessä, päivä-ilta kaudet. Ja vkonloput?

Suurin osa päivästä kuluu työssä matkoineen.  



Kun toinen tulee kotiin klo 18 maissa, on toinen jo kurvannut täyttä häkää omaan harrastukseensa.

Keitä hiton pökäleitä tällä palstalla oikein on, liikkuu ja kirjoittelee?

Aina valittamista.

Monelle kotona viihtyjälle tällainen ei ole mielekästä. Itse pidän ainakin kotielämää laadukkaampana, kuin yhtäkään ohjattua tai järjestettyä harrastusta. Samat ongelmat toistuvat miehen kanssa kuin harrastuksissa, ei saa olla rauhassa ja aina on joku vääntelemässä naamaansa jos saa päähänsä jonkun ongelman. Pahimmat vääntelevät naamaansa automaatiolla: sitten kun tutustuu niin kertovat, että olenkin ihan ok. Miksi kukaan haluaisi harrastaa tällaisten kanssa, kun voi harrastaa itsekseenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein näin sivusta seurannut, että niissä parisuhteissa, missä ollaan paljon erillään, niin ero tulee aika herkästi. Kyllä se melkein on sääntö eikä paljon poikkeuksia ole. 

Esimerkiksi nyt juuri tällä viikolla kuulin että yhdessä tuttavaperheessä on ero vireillä. Mies sai viime kesänä uuden työpaikan, jossa reissupäiviä vuodessa lähes 300. En tiedä hakeutuiko alun perinkin tarkoituksella sellaiseen työhön, missä "sai" olla pois kotoa, vai oliko tuo reissutyö ihan pakkovalinta, jotta pystyy elättämään perheensä. 

 

Oliko lapsiluku täynnä ja nainenkin pakotettu töihin? Läheisyys loppu? Lol

Päin vastoin. Haluaisin olla koko ajan iholla, mutta suhteeni eivät ole kestäneet tätä.

Tarvitsen paljon omaa aikaa ja kaikki ihmiset vie hirveästi energiaa. Olen aina asunut yksin ja nautin yksinolosta, mutta kaipaan kuitenkin ihmistä, jonka kanssa jakaa elämää. En tajua, miten nämä kaksi puolta pystyy yhdistämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Toivoisin, että voisimme muuttaa erilleen asumaan mutta jatkaa parisuhteessa. Kaipaan niin paljon omaa tilaa ja yksinoloa, että ei vain onnistu yhdessä asuminen. Sinänsä ihan erota en haluaisi. Mutta mies ei suostu asumaan erillään ja olemaan yhdessä niin.

Jos mies haluaa läheisyyttä ja yhdessä asumista, niin onhan tuo aika selvä. Jos muutat erilleen asumaan, tulee ero, ja mies etsii jonkun muun, joka haluaa asua hänen kanssaan yhdessä ja jolta hän saa läheisyyttä. Mutta voisitteko miettiä johtuuko tuo liian ahtaasta tilasta? Voisiko ratkaisu olla esimerkiksi omakotitalo, jossa on sinulle oma työhuone tai autotalli tai jokin muu sellainen paikka, missä saat omaa tilaa ja yksinoloa, ja silti voitte asua yhdessä?

Naiivi kuvitelma, että mies vaan etsii jonkun "keneltä saa läheisyyttä". Na

Minun on ihan mahdoton ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tykkää läheisyydestä tai kokevat voivansa saada sitä liikaa. Tietysti haluan koskea ihmistä, josta tykkään, eikä hänen kosketuksensa koskaan ärsytä minua, vaikka olisin kuinka väsynyt tai stressaantunut. Päin vastoin.

Minä en ole koskaan yksin kotona koska lapset ovat kanssani täällä. Oltiinko 40-50 luvulla paljon yksin kotona, tuskin, vaan oli kolme sukupolvea pienessä mökissä. Sopu sijaa antaa.