pitääkö puolisosi sinusta huolta?

Pidämme huolta toisistamme, koska rakastamme toisiamme, ja olemme niin tehneet jo neljännesvuosisadan. Olemme kyllä puhuneet, että kun toinen menee siihen kuntoon että ei pärjää, niin sitten laitokseen, kumpikaan ei halua että toinen ryhtyy omaishoitajaksi persettä pyyhkimään.

Minä haluaisin olla partnerini henkisenä tukena aina eikä sitä tarvitse ottaa esille minään erityisenä huolenpitona. Haluaisin suhteen jossa se olisi itsestäänselvyys ja molemminpuolista. Sehän osoittaa että kommunikaatio toimii.

Minulla ei ole puolisoa tai mitään partneria mutta on eräs ihminen jonka kanssa toivoisin että näin tulisi tapahtumaan nyt kun ikää on alkanut tulla hirveästi ja ympäriltä kuolee ihmisiä ja maailma sen kun kovenee. 

Ei tämmösestä kuulu mitenkään erityisesti kiittää eikä mitään kiitollisuussuhdetta saa syntyä. Tämä kuuluu todella syvään ystävyyteen... sitten voi tietysti kysyä että onko tämä ystävyys oikeasti jopa ihan jonkun sortin rakkautta eikä enää vain pelkkää ystävyyttä. 

Ei tämmöinen mihinkään aikaan rajoitu. Voi tietysti olla että on vielä omia vanhempia elossa ja silloin tämä huolenpito ulottuu heihin. Nyt on niin monesta tullut sinkkuja että jos on joku sisarus niin tämäkin voi tarvita tämmöistä huolenpitoa ja välittämistä.

Eri juttu on sitten kaikki omaishoitajat ja koko hoitotyö jonka avun varaan moni voi joutua. Se on jotain enemmän mutta toisaalta siitä voi kokonaan puuttua henkinen tuki läheiseltä. Se on sitten enemmän pelkkää fyysistä huolenpitoa.

Rahallinen apu on eri juttu - ei sitä nyt tähän juuri nyt... 

kyllä koitetaan molemmin puolin pitää huolta toisistamme. kaikin tavoin.