Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa olla hoitajana vakipaikassa. Niin hirveä kiire että paljon tärkeitä asioita jää puolitiehen. Mitä ihmettä teen?
06.07.2024 |
Haluaisin olla hyvä ja aina hoitaa hommat kuten pitää mutta tuntuu, että kiire on niin jäätävä, että jokaisella alkaa olemaan pinna kireällä.
Hommia jää tekemättä, toimistohommat jää sitten jollekin ajalle kun jossain kohtaa ehtii mutta myöhästyvät nekin. Koko ajan tulee uutta tiedotetta ja esimies pyytää jatkuvasti lisää panostamista esim ulkoiluihin ym. Hyvä että saa perushommat tehdyksi.
Kiireellä tehdään tosissaan ja kerran jo itkin salaa kun pääsin hetkeksi varastoon hakemaan tavaroita.
Paniikkikohtauksen partaalla olen välillä kun olen menossa töihin. Olen vasta alle vuoden kyseisessä paikassa ollut eikä se oikein muutu paikkaa vaihtamalla. Tuntuu, että vakipaikan ottaminen oli virhe.
Lähihoitaja olen.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda kotihoitoon, meillä on hengähdystaukoja enemmän. Voidaan myös vaikuttaa meidän kiireeseen paljon sillä että meillä on käyntiajat oikein, niin ettei tarvii juosta käyntiä. Ainakin Helsingin kaupungin kotihoidossa on tällä hetkellä hyvä tilanne. Oon ollu vakkarina 6 vuotta ja tykkään kun työhön voi vaikuttaa niin paljon ite. Myös palkka on parempi kun esim palvelutaloissa
Hyvä että jollakin on kotihoidossa asiat hyvin. Monessa paikassa kuitenkin juostaan kielivyönalla asiakkaan luota toisen luo. Eli kotihoito voi olla se pahin vaihtoehto työpaikkana.
Harvemmin on. Ei se muutama minuutti sinne tänne, niille mummoille ja papoille niin paljin merkkaa.
Mutta tietenkin lääkkeet aamulla pitäs saada niin monen ajoissa ja jotain aamupalaa. Yhtäaikaa ei voi olla kaikkein luona,
Riippuu siitäkin, miten huonokuntoisia ne kotihoidettavat on.
Kyllähän se kiirettä piteelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä pelkkää keikkaa, silloin välttyy RAI-arvioinneilta, hoitokokouksilta valmisteluineen yms.
Miksi hoitajat valittaa aina niin helvetisti. Etenkin lähihoitajat. Työtähän siellä töissö ollaan tekemässä, ei oleskelemassa eikä juttelrmassa työkavereiden kanssa.
On sitä kiirettä ja täysillä painamista muissakin töissä, jo varhaisesta aamusta, kuten kuumissa leipomoissa, sairaaloden ja laitosten keittiössä, esimerkiksi. Hiki valuu selkää pitkin, ja ripeä on oltava askel.
Nuoret lähihoitajat ovat pelkkiä itkupillejä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä pelkkää keikkaa, silloin välttyy RAI-arvioinneilta, hoitokokouksilta valmisteluineen yms.
Ei kannata.
Silloin ei ole pysyvää työyhteisöä, ei kuulu mihinkään tiimiin. Menettää monia vakituisen työpaikan etuja. On aina yksinäinen susi.
Keikkailu voi sopii joillekin, ei läheskään kaikille. Kaikki eivät edes halua keikkaduuneihin.
Ja eikös sillä keikkahoitajalla ole töissö yhtä kiire, kuin muillakin.
Ja mitä paskaa ne hoitokokoukset muka on. Potilaiden hoidon takia niitä pidetäön, eivät ne mikään itseistarkoitus ole.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda kotihoitoon, meillä on hengähdystaukoja enemmän. Voidaan myös vaikuttaa meidän kiireeseen paljon sillä että meillä on käyntiajat oikein, niin ettei tarvii juosta käyntiä. Ainakin Helsingin kaupungin kotihoidossa on tällä hetkellä hyvä tilanne. Oon ollu vakkarina 6 vuotta ja tykkään kun työhön voi vaikuttaa niin paljon ite. Myös palkka on parempi kun esim palvelutaloissa
Sama kokemus, kotihoidossa on mukavampaa. Työ on itsenäistä ja paremmin organisoitua. Jokainen käyntiaika on sovittu etukäteen tietyn pituiseksi. Esimerkiksi jos Aino-mummolle on sovittu aamuisin 15 minuutin käynti, siellä ollaan aamuisin 15 minuuttia ja tehdään se mitä siinä ajassa ehtii, ja suunnitelmaa tarkistetaan sitten kun tilanne muuttuu sellaiseksi että tarvitaan pitempi käynti tai lisää käyntejä päivässä. Palkkakin on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä pelkkää keikkaa, silloin välttyy RAI-arvioinneilta, hoitokokouksilta valmisteluineen yms.
Ei kannata.
Silloin ei ole pysyvää työyhteisöä, ei kuulu mihinkään tiimiin. Menettää monia vakituisen työpaikan etuja. On aina yksinäinen susi.
Keikkailu voi sopii joillekin, ei läheskään kaikille. Kaikki eivät edes halua keikkaduuneihin.
Ja eikös sillä keikkahoitajalla ole töissö yhtä kiire, kuin muillakin.
Ja mitä paskaa ne hoitokokoukset muka on. Potilaiden hoidon takia niitä pidetäön, eivät ne mikään itseistarkoitus ole.
Mitä ne vakituisen työsuhteen edut nykypäivänä on? Henkilökunnan vaihtuvuus on sen verran suurta monissa paikoissa että ei sitä tiimihenkeä ehdi syntyä olit vakituisessa työsuhteessa tai keikkailet muutamassa yksikössä niissä työvuoroissa jotka sinulle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda kotihoitoon, meillä on hengähdystaukoja enemmän. Voidaan myös vaikuttaa meidän kiireeseen paljon sillä että meillä on käyntiajat oikein, niin ettei tarvii juosta käyntiä. Ainakin Helsingin kaupungin kotihoidossa on tällä hetkellä hyvä tilanne. Oon ollu vakkarina 6 vuotta ja tykkään kun työhön voi vaikuttaa niin paljon ite. Myös palkka on parempi kun esim palvelutaloissa
Hyvä että jollakin on kotihoidossa asiat hyvin. Monessa paikassa kuitenkin juostaan kielivyönalla asiakkaan luota toisen luo. Eli kotihoito voi olla se pahin vaihtoehto työpaikkana.
Jos kieli vyön alla pitää juosta, niin on suunniteltu joko hoitoajat tai matka-ajat väärin. Vika on silloin työn organisoinnissa, ja jos se on jatkuvaa, niin jalat alle vaan ja muualle töihin. Tietysti kotihoidossakin tulee joskus yllätyksiä, esimerkiksi asiakkaasi voi tehdä kuolemaa etkä voi jättää häntä yksin ja lähteä 15 minuutin päästä kun sovittu hoitoaika loppuu. Mutta silloin soitellaan toimistolle ja järjestetään loppupäivän listat uusiksi. Jos työ organisoidaan hyvin, niin noistakin selvitään ilman kieli vyön alla juoksemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin yksityisestä hoivakodista kaupungin kotihoitoon. Palkka nousi noin 400 euroa kuukaudessa, tekee noin 5000 euroa vuodessa.
Alue: Aihe vapaa
Niin tuttua. Olin sh sisätautiosastolla, jatkuvasti potilaita ylipaikoilla, joskus jopa liinavaatevarastossa joku sänky.
Varsinkin iltavuorosta muistan kuinka hyvin usein ei päässyt lähtemään ajoissa, se oli kyllä todella raskasta ja uuvuttavaa ja henkisesti kauhea painolasti kun ei millään pystynyt vastaamaan vaatimuksiin olla hyvä hoitaja myös henkisellä puolella. Ei kerta kaikkiaan aikaa potilaalle muuta kuin lentää tehtävästä toiseen.
Tein päätöksen ja hain vuoden virkavapaan ja lähdin Norjaan töihin. Lyhyestä virsi kaunis tänne jäin. Neljän kuukauden päästä sanoin itseni irti vakipaikastani Suomesta ja kyllä minua siellä hulluna pidettiin. tulisin kuulemma kohta maitojunalla takaisin.
Kas kummaa, en tullut. Vajaat kaksi vuotta työskentelin virkaa tekevänä ja erilaisissa sijaisuuksissa kunnes vakipaikka aukesi. En ole katunut. Suomeen en palaa.
Tosin tänne ei niin vain kävellä, vaan jos esim. perushoitajana tai sh:na haluat työskennellä, on haettava godkjenning ja läpäistävä kielikoe. Avustavana assistenttina voit työskennellä ilman sitäkin, mutta palkka on pienempi etkä saa tehdä toimenpiteitä.