Siskoni elää edelleen lapsuudessa
Yrittää hakea huomiota sillä että toinen vanhempamme kuoli kun olimme ala-asteikäisiä. Kuolema johtui päihteistä. Toinen vanhempi oli hyvä huoltaja, mutta siskon mielestä meillä oli ihan kauhea lapsuus, koska vanhemmat erosivat ja sitten toinen kuoli. Suoraan sanoen hävettää, koska hän kirjoittaa näitä juttuja myös julkisesti. Nykyään sisko käyttää myös tätä kaikkea syynä omalle päihteidenkäytölleen. Onko mitään keinoa millä saisi hänelle järkeä?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kykene ymmärtämään, että siskosi koki trauman (saman kuin sinä), mutta ei ole päässyt siitä yli samoin kuin sinä?
Mitä haluat kuulla, sitäkö, että siskollasi on ongelma? Hän on kokenut ison elämänkriisin, ja joutuu käymään sitä läpi näin.
Miksi tämä vaivaa sinua; Ruinaako hän apuasi, mitä tuo huomionhakuisuus on käytännössä?
Joillekkin ei mikään riitä- Olen nähnyt näitä säälittäviä tapauksia läheltä. Hyvä normaali lapsuus, mutta se käännetään aivan muuksi kun ikäkriisi iskee ja oman elämän saavutukset täysin 0. Saadaan siitä joku elämäntarkotus kun muuta ei ole keksinyt. Sanon että minkäänlainen maailman täydellisinkään lapsuus ei olisi näille riittävä. Kaikesta valitetaan. Vrt vaikka Prinssi Harryyn. Vaikka äitinsä kuolikin, niin puitteet silti isoäiteineen varmasti paremmat kuin 99,999% koko maailman väestöstä. Kyllä siitä pitäisi pitemmälle ponnistaa . Tietysti voi terapiassa puhua surustaan, mutta loputon julkinen määkinä ettei saanut sitä ja tätä , miltä se kuulostaa Intialaisen lapsityöntekijän korvissa voin vain miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Se voi olla myös henkilön oma henkilökohtainen ominaisuus. Kaikesta voi oppia, löytää parempia toimintatapoja ja elää elämänsä niillä korteilla mitä on annettu, eikä loputtomasti katsoa takapeiliin ja törmätä puuhun. turvallisuuden tunteen voi menettää vaikka olisi hyvät vanhemmat, elossa. Ja joka tapaukessa se napanuora on aikuisiässä katkaistava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Totta kai on. Mutta tunnekokemus on eri asia kuin olosuhteet kotona ja lapsuudessa.
Ap
Jotkut onnistuu näkemään lapsuudestaan vain huonot asiat. Vaikka kaikki olisi ollut hyvin löytyy niitä ihmisiä joille ei mikään riitä. Olisi heidän mielestä pitänyt olla vielä paremmin.
Itseni siis eniten häiritsee ne suoranaiset valheet. Se että hän kertoo olemattomia asioita ja tapahtumia, että olisi löytänyt vanhempamme kuolleena, oltaisiin asuttua ihan eri paikassa kuin missä asuttiin ja että meidät olisi hylätty kesiksi mummolaan.
Ap
Mulla keski-ikäinen sisko joka pyörittänyt ikänsä mm. vanhempiamme, minua ja joitakin muita hovinaan. Vasta viime päivinä olen ymmärtänyt, miten hän ei ole tainnut koskaan tehdä selkeää irtautumista vanhemmistamme. Käytös on välillä kuin kapinallisella lapsella. Jos en esim. toimi haluamallaan tavalla niin viesti lähtee eteenpäin hoville. Kohta alkaa tulla puhelua, viestiä ja nalkutusta olemattomista asioista. Syyksi voi riittää, että olen istunut kodissaan väärässä kohtaa pöytää tms. Sitten taas välillä ylistetään, silloin kun se ajaa sitä omaa asiaa.
Olen tosiaan alkanut ajattelemaan, että siskonikin taitaa elää uudelleen ja uudelleen läpi jotain lapsuudessa vallinnutta kuviota, missä hänen tulee olla aina se parempi ja ihaillumpi. Vanhemmat kuskaavat, antavat rahaa, hoitavat lapsia ja höösäävät aikuista ihmistä. Tasavertaista suhdetta häneen on mahdoton muodostaa.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni siis esimerkiksi väittää myös, että hän ja ilmeisesti me muut lapset oltaisiin vietetty koko kesät mummon luona koska toinen vanhempi hänen mukaansa pakotti meidät sinne. Näin ei todellakaan ole tapahtunut. Ihan jo siitä syystä, että mummomme oli kuollut jo vanhempamme lapsuudessa.
Samoin on erilaisia väitteitä ja tarinoita siitä, että me mm. asuttiin lähiössä huonomaineisella alueella, ei kyllä asuttu. Samoin siitä että hänet olisi erotettu peruskoulusta, näinkään en ainakaan muista tapahtuneen. Sekä siitä, että hänen synttäreitään ei olisi koskaan juhlittu, näistä synttäreistä kun on kuviakin.
Ap
voi olla sairastunut psykoosiin. Kuvittelee asioita tapahtuneen mitä ei ole. Ei olisi ensimmäinen kerta. Lue aiheesta "child abuse hysteria" amerikassa puhkesi tällainen, Näistä käytiin jopa oikeutta. Joskus 80-luvulla.
Kyllä minä olisin siskoni psyykestä myös huolestunut, jos muistot on aivan virheellisiä. Sitä suuremmalla syyllä asiasta kannattaisi jutella hänen kanssaan ja tukea käymään läpi. Ei kukaan tahallaan keksi tuollaisia juttuja, jotain muelen suojamekanismeja. Samoin varmaan se päihteiden käyttö johtuu tuosta traumasta. Jos itse olet tapahtuneen kanssa sinut, koita nähdä asia siskosi kannalta että on asian kanssa solmissa. Älä kiinnitä huomiota siihen, miten sisko on väärässä tai tyhmä tai uhri, vailka se pinnallisesti sinulle siltä voi nätttääkin. Syyt on aina paljonpaljon moniulottaisimpia ja ihminen toimii niiden mukaan aika loogisesti, kun sen vaan oppii näkemään. Pahinta on kuitenkin leimata toinen traumakäyttäytymisen vuoksi.
Jos et itse kestä rilannetta, ota hienotunteisesti etäisyyttä häneen.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei saanut lapsena sitä mitä olisi tarvinnut. Turvallista kotia, tukipilaria, syliä.. jokainen tarvitsee näitä eri määriä, sinä ilmeisesti sait tarpeeksi saadaksesi hyvät eväät elämään, mutta siskosi jäi niitä vaille. Olen myös se, joka ei saanut vanhemmilta tarpeeksi aikaa, turvaa ja luottamusta. Ja huomaan että ne samat tunnelukot ovat edelleen olemassa ja vaikuttavat elämääni parisuhteessa, työssä, sosiaalisissa tilanteissa.
Vanhemmat ei voi loputtomasti paapoakaan lapsiaan, tai näitä erityisherkkiä, erityistapeellisia. Se oikeastaan pilaisi lapsen. Olet varmaan kuullut termin "pilalle hemmoteltu" kauhukakara. Niin kuin se Nellie Pieni talo preerialla sarjasta. Lellipentu, ei kukaan siedä lähellään. Ja elämässä pitää oppia itsenäiseksi. Jos jotain perusasiaa ei saanut lapsena, sen voi antaa aikuisena itse itselleen. Onhan kirja: koskaan ei ole liian myöhäistä saada täydellistä lapsuutta, tms. Opi siitä, olemaan oma "vanhempasi". Tietysti on laitoslapsia joilta on puuttunut hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi on keksinyt syyn, että voi hyväksyttävästi käyttää päihteitä.
Tämä. Terapiaan jos menee , tämä syy poistuu .
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin siskoni psyykestä myös huolestunut, jos muistot on aivan virheellisiä. Sitä suuremmalla syyllä asiasta kannattaisi jutella hänen kanssaan ja tukea käymään läpi. Ei kukaan tahallaan keksi tuollaisia juttuja, jotain muelen suojamekanismeja. Samoin varmaan se päihteiden käyttö johtuu tuosta traumasta. Jos itse olet tapahtuneen kanssa sinut, koita nähdä asia siskosi kannalta että on asian kanssa solmissa. Älä kiinnitä huomiota siihen, miten sisko on väärässä tai tyhmä tai uhri, vailka se pinnallisesti sinulle siltä voi nätttääkin. Syyt on aina paljonpaljon moniulottaisimpia ja ihminen toimii niiden mukaan aika loogisesti, kun sen vaan oppii näkemään. Pahinta on kuitenkin leimata toinen traumakäyttäytymisen vuoksi.
Jos et itse kestä rilannetta, ota hienotunteisesti etäisyyttä häneen.
Kyllä esimerkiksi päihteidenkäyttö on aina jollain tavalla oma valinta. Ei mikään koettu trauma itsessään aiheuta sitä että joku alkaa käyttää päihteitä. Eikä kukaan herää vaan yhtenä aamuna päihderiippuvaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Totta kai on. Mutta tunnekokemus on eri asia kuin olosuhteet kotona ja lapsuudessa.
Ap
Sinä koet kotisi olleen turvallinen. Siskosi ei koe kotinne olleen turvallinen. Nyt sitten kiukuttelet siskosi vääristä tunteista... 😳
Valhemuisto syndrooma. Googleta, on hyvin yleinen. Tästä on Youtubessa Ted-luentoja. On tapaus, jossa psyykkisesti epävakaa nainen lähtee säveltämään koko lapsuutensa, ja hänet ottaa uhrikseen "terapeutti" joka lietsoo näitä juttuja. Sitten nainen kuolee, ja terapeutti salaa hautajaiset suvulta, Asia tuli ilmi suvulle, poliisitutkinta, ja naisen mielikuvitus tausta alkoi paljastumaan. Oli sepittänyt kaiken. Sairaita valheita perheestään, mikään ei ollut totta. On julkinen tapaus, Youtubessa katso video tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Totta kai on. Mutta tunnekokemus on eri asia kuin olosuhteet kotona ja lapsuudessa.
Ap
Sinä koet kotisi olleen turvallinen. Siskosi ei koe kotinne olleen turvallinen. Nyt sitten kiukut
Voihan hän kokea vaikka ja mitä, mutta ei hänen jutuillaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Totta kai on. Mutta tunnekokemus on eri asia kuin olosuhteet kotona ja lapsuudessa.
Ap
Sinä koet kotisi olleen turvallinen. Siskosi ei koe kotinne olleen turvallinen. Nyt sitten kiukut
Kodin turvallisuus ei ole pelkkä tunne. Muutenhan kuka tahansa voisi väittää mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Totta kai on. Mutta tunnekokemus on eri asia kuin olosuhteet kotona ja lapsuudessa.
Ap
Sinä koet kotisi olleen turvallinen. Siskosi ei koe kotinne olleen turvallinen. Nyt sitten kiukut
Tai ehkä ap:n sisko on arkajalka joka pelkäsi jo lapsena kaikkea olematonta. Hui hui, kun kotona oli pelottavaa ja epäturvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on siitä ikävä että se ei ole luotettava. Siskosi voi ihan aidosti muistaa asiat väärin. Toinen että jos vanhempasi erosivat, niin ei se teidän kotielämä varmasti aina ruusuilla tanssimista ollut.
Ei kenenkään elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Mutta meidän elämä oli yleisesti kaikin puolin turvattua ja turvallista.
Ap
Se turvallisuuden tunne on henkilökohtainen. Sinun tunteesi ei ole automaattisesti sama kuin jonkun toisen tunnekokemus.
Totta kai on. Mutta tunnekokemus on eri asia kuin olosuhteet kotona ja lapsuudessa.
Ap
Sinä koet kotisi olleen turvallinen. Siskosi ei koe kotinne olleen turvallinen. Nyt sitten kiukut
Mietin vaan, että mihin hänen kokemuksensa siitä että kotona ei olisi ollut turvallista, perustuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin siskoni psyykestä myös huolestunut, jos muistot on aivan virheellisiä. Sitä suuremmalla syyllä asiasta kannattaisi jutella hänen kanssaan ja tukea käymään läpi. Ei kukaan tahallaan keksi tuollaisia juttuja, jotain muelen suojamekanismeja. Samoin varmaan se päihteiden käyttö johtuu tuosta traumasta. Jos itse olet tapahtuneen kanssa sinut, koita nähdä asia siskosi kannalta että on asian kanssa solmissa. Älä kiinnitä huomiota siihen, miten sisko on väärässä tai tyhmä tai uhri, vailka se pinnallisesti sinulle siltä voi nätttääkin. Syyt on aina paljonpaljon moniulottaisimpia ja ihminen toimii niiden mukaan aika loogisesti, kun sen vaan oppii näkemään. Pahinta on kuitenkin leimata toinen traumakäyttäytymisen vuoksi.
Jos et itse kestä rilannetta, ota hienotunteisesti etäisyyttä häneen.
Voisiko olla muistisairaus? Se voi alkaa nuorenakin.
Sukulaisen muistisairaus alkoi juuri niin, että kertoi muille totena asioita, jotka eivät pintäneet paikkaansa. Hän oli hyvin vakuuttava. Jälkeenpäin huomattiin, että hän kaikesta päätellen oli "rakentanut" muistonsa niistä asiakirjoista ja dokumenteista, joita hänen hallussaan oli.
Niinpä. Helpolla on pääseet ne jotka on saaneet elää turvallisessa kodissa.