Ahdistus- ja maennushäiriöiset: tuleeko teille välillä päiviä, ettette jaksa olla ihmisten ilmoilla vapaa-ajalla? Ja ymmärtääkö mahdollinen
Kommentit (37)
Et ole masentunut ja ahdistuneisuushäiriöinen jos jossain on joku päivä milloin haluat nähdä ihmisiä
En jaksaisi puhua kotiin päästyäni mitään, kun koko päivän on pitänyt esittää töissä. Puoliso taas odottanut koko päivän kotona juttuseuraa.
Useimpina päivinä on noin. Sekä normiaskareet (kauppareissu, julkisilla matkustaminen, passikuvassa käynti) että mukavat asiat (kavereiden tapaaminen, museossa käyminen, konsertti) ovat kohtuuttomia urakoita, joiden jälkeen tarvitsen omaa aikaa ihan hiljaa kotona. Tuntuu niin tyhmältä, että kivan päivän jälkeen tarvitsee lepopäivän, koska kiva päivä kuluttaa voimia saman verran kuin työpäivä. Puolisoa ei ole enkä halua, koska parisuhde, kiva asia, tuntuisi tässä tilanteessa taakalta.
Vaikuttaa se, olenko nukkunut tai olenko tavannut energiaa vieviä ihmisiä. Joskus on energiat matalalla. Silloin on paras levätä.
Riitely läheisten kanssa uuvuttaa, myös terveydelliset vastoinkäymiset. Ylipäänsä kaikki rutiineista poikkeava uuvuttaa. Mstkustelu on kivaa, mutta pakkaaminen ja kaikki säätäminen. Uupuneena vietän liikaa aikaa av:lla.
Eipä kovin usein jaksa ketään ylimääräistä ihmistä nähdä pakollisten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi puhua kotiin päästyäni mitään, kun koko päivän on pitänyt esittää töissä. Puoliso taas odottanut koko päivän kotona juttuseuraa.
Teetkö töitä ihmisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
On paljon näitä päiviä, kun ei haluaisi olla Pakko kuitenkin käydä kaupassa. Sieltä yrittää ostaa niin ison satsin ettei tarvitsisi vähään aikaan käydä. Monet ystävyyssuhteet ovat viilentyneet. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä ja loukkaantuneet. Ei ole enää puolisoa.
Jos omat ystävät suojelee tiedettyjä saalistajia niin totta helvetissä suhteet pistetään poikki. Mielummin oon itsekseni kuin huonossa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi puhua kotiin päästyäni mitään, kun koko päivän on pitänyt esittää töissä. Puoliso taas odottanut koko päivän kotona juttuseuraa.
Teetkö töitä ihmisten kanssa?
Kyllä, ja puhun tai kuuntelen töissä koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi puhua kotiin päästyäni mitään, kun koko päivän on pitänyt esittää töissä. Puoliso taas odottanut koko päivän kotona juttuseuraa.
Teetkö töitä ihmisten kanssa?
Kyllä, ja puhun tai kuuntelen töissä koko päivän.
Ahdistavaa
Suurin osa päivistä. Ymmärtää kyllä.
No näitä olotilojahan tulee ilman mitään häiriöitäkään. Omissa oloissaan oleminen on sallittua ja tervettä ihan jokaiselle.
Puolisoni on ainut, jota siedän vapaalla. Muiden ihmisten seurassa olen ehkä kahdesti vuodessa.
Aika lievä on sellainen ahdistus tai masennus jos haluaa olla ihmisten ilmoilla. Itse nimittäin haluan aina olla yksin omissa oloissani - ja onneksi myös saankin olla melkein täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Aika lievä on sellainen ahdistus tai masennus jos haluaa olla ihmisten ilmoilla. Itse nimittäin haluan aina olla yksin omissa oloissani - ja onneksi myös saankin olla melkein täydellisesti.
Ei töissä tarvitse?
En jaksa ketään muita ihmisiä kuin omaa perhettä. Ystäviin pidän yhteyttä viestittämällä, niitä on pari,ihan mukavia ovat mutta en jaksa lätistä livenä.
Melkeinpä aina on sellainen päivä. Tällä viikolla en mennyt ollenkaan töihin kun ottaa mahanpohjasta ajatuskin työkaverien näkemisestä. Onneksi voin tehdä etänä. Ruokakaupassa käyn yöaikaan, ja muuten en ihmisten ilmoilla käykään.
Tietysti tulee. Se uloslähtemättömyys hallitsee ainakin omaa mielenmaisemaa, fyysisten oireiden ohella eniten.
En kysy ymmärrystä, vaan sanon puolisolleni, että *mene, ja tee - sovi tapaamisia kavereiden kanssa, minusta ei ole nyt siihen*
Sitten, jos mulla on hyvä päivä ja hänellekin sopii, mennään yhdessä.
Tänään viimeksi käytiin ulkona yhdessä, pitkästä pitkästä aikaa.
On paljon näitä päiviä, kun ei haluaisi olla Pakko kuitenkin käydä kaupassa. Sieltä yrittää ostaa niin ison satsin ettei tarvitsisi vähään aikaan käydä. Monet ystävyyssuhteet ovat viilentyneet. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä ja loukkaantuneet. Ei ole enää puolisoa.