Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa sellaisia tilanteita, että on lapsen kannalta parempi ettei tämä tiedä biologisen vanhempansa henkilöllisyyttä?
Kommentit (59)
Yleensä äidillä on syynsä olla kertomatta isää. Jos sen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi ei tiedä ja en oo mitään noista luetelluista. Se ei tiedä vähän niiku silleen muuten vaan kun se sattu päähän neidille aikoinaan juolahtamaan.
Mut se on ihan ok. En mä haluis ikinä joutua sille lapselle kertomaan tosiasioita miksi erottiin. Ei sellast voi niiku kertoa rehellisesti ilman, että pojasta tulisi naisvihaajaa jo toisessa polvessa.
Ei tietenkään ole. Onko ap maaseudulta, vai muuten jostain traumatisoivasta ympäristöstä lähtöisin? Vai ei ole kerrottu?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi ei tiedä ja en oo mitään noista luetelluista. Se ei tiedä vähän niiku silleen muuten vaan kun se sattu päähän neidille aikoinaan juolahtamaan.
Mut se on ihan ok. En mä haluis ikinä joutua sille lapselle kertomaan tosiasioita miksi erottiin. Ei sellast voi niiku kertoa rehellisesti ilman, että pojasta tulisi naisvihaajaa jo toisessa polvessa.
Ainii ja ööö.. se kyl hokaa varmaan itekkin aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellä tulin höpöttäneeksi turhauttavan pitkän sepustuksen. Mutta olennainen hukkui tuon vyörytyksen alle. Eli lapsella tulisi olla lähtökohtaisesti aina olla oikeus tietää kuka on hänen vanhempansa. Se miten tai kuinka tämä oikeus turvataan ja taataan on toinen juttu.
Oikeudentoteuttamista ei ole se, että annetaan lapsen ja vanhemman vapaasti tavata ja viettää aikaa kahdestaan, jos tiedetään tai ainakin pidetään hyvin todennäköisenä, että lapsi tulisi kärsimään tästä tapaamisesta pahoin. -Silloin tarvitaan erilaisia suojatoimia riipouen vaaran asteesta ei 2.vanhemnan olemassaolin kieltämistä ja mitätöintiä.
Ellei suojatoimet onnistu se vanhempi, jonka luona on päättää itse antaako hän lapsen tavata/ viettää aikaa 2. vanhemman kanssa.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Edellä tulin höpöttäneeksi turhauttavan pitkän sepustuksen. Mutta olennainen hukkui tuon vyörytyksen alle. Eli lapsella tulisi olla lähtökohtaisesti aina olla oikeus tietää kuka on hänen vanhempansa. Se miten tai kuinka tämä oikeus turvataan ja taataan on toinen juttu.
Oikeudentoteuttamista ei ole se, että annetaan lapsen ja vanhemman vapaasti tavata ja viettää aikaa kahdestaan, jos tiedetään tai ainakin pidetään hyvin todennäköisenä, että lapsi tulisi kärsimään tästä tapaamisesta pahoin. -Silloin tarvitaan erilaisia suojatoimia riipouen vaaran asteesta ei 2.vanhemnan olemassaolin kieltämistä ja mitätöintiä.
Ellei suojatoimet onnistu se vanhempi, jonka luona on päättää itse antaako hän lapsen tavata/ viettää aikaa 2. vanhemman kanssa.
Uskovainen mies
Eihän biologisen vanhemman henkilöllisyyden tietäminen ja tämän tapaaminen liity toisiinsa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä tulin höpöttäneeksi turhauttavan pitkän sepustuksen. Mutta olennainen hukkui tuon vyörytyksen alle. Eli lapsella tulisi olla lähtökohtaisesti aina olla oikeus tietää kuka on hänen vanhempansa. Se miten tai kuinka tämä oikeus turvataan ja taataan on toinen juttu.
Oikeudentoteuttamista ei ole se, että annetaan lapsen ja vanhemman vapaasti tavata ja viettää aikaa kahdestaan, jos tiedetään tai ainakin pidetään hyvin todennäköisenä, että lapsi tulisi kärsimään tästä tapaamisesta pahoin. -Silloin tarvitaan erilaisia suojatoimia riipouen vaaran asteesta ei 2.vanhemnan olemassaolin kieltämistä ja mitätöintiä.
Ellei suojatoimet onnistu se vanhempi, jonka luona on päättää itse antaako hän lapsen tavata/ viettää aikaa 2. vanhemman kanssa.
Uskovainen mies
Eihän biologisen vanhemman henkilöllisyyden tietäminen ja tämän tapaami
Sitä minäkin tulin vasta 1. Postaukseni jälkeen ajatelleeksi. - Siksi painotan sitä, että lapsella olisi aina lähtökohtaisesti oikeus tietää kuka tai ketkä ovst hänen biologisia vanhempansa.
Ei lapselta ole kysytty kenen lapseksi hän on halunnut syntyä. Tai hänen vikansa tai syynsä, että hänen biologinen vanhempansa on tai on olematta, mitä on.
Kirjoittamalla viimeksi lapsen ja vanhemman välisestä tapaamisesta ja ajanvietosta otin askeleita lisää joka menin kuten sanottu ohi aiheen.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Tätä vaaraa tuskin on ellei asu jossain peräkylällä missä ihmisiä on vähän ja nekin kaikki jotain sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Sukusolujen luovutus anonyymisti on ollut mahdollista vuoteen 2006 asti. Sitä edeltävältä ajalta luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneiden biologista isää tai äitiä ei ole mitenkään mahdollista selvittää, jos luovuttaja on ollut anonyymi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Kuinkahan usein tällaista yleensä tapahtuu? Ja ennen kaikkea, missä? Veikkaan että ei ole yleisesti mikään kovin suuri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Tätä vaaraa tuskin on ellei asu jossain peräkylällä missä ihmisiä on vähän ja nekin kaikki jotain sukua.
No jos isä on joku hämärä tyyppi jonka henkilöllisyyskin pitää salata, niin eiköhän se ole käynyt panemassa naisia paksuksi siellä sun täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Tätä vaaraa tuskin on ellei asu jossain peräkylällä missä ihmisiä on vähän ja nekin kaikki jotain sukua.
No jos isä on joku hämärä tyyppi jonka henkilöllisyyskin pitää salata, niin eiköhän se ole käynyt panemassa naisia paksuksi siellä sun täällä.
Tai sitten ei. Jos sille linjalle lähdetään, että kuka tahansa voisi olla pannut paksuiksi kenet tahansa, niin eihän yhtään kukaan voisi olla varma biologisen isänsä henkilöllisyydestä.
Riippuu vähän siitäkin, miten kiihkeästi lapsi haluaa tietää. Voihan sitä kysyä, haluaisitko tietää vaikka totuus olisi kuinka ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Kuinkahan usein tällaista yleensä tapahtuu? Ja ennen kaikkea, missä? Veikkaan että ei ole yleisesti mikään kovin suuri ongelma.
On olemassa tällainen ilmiö "genetic sexual attraction". Eli jos esimerkiksi sisarukset ovat kasvaneet erillään ja kohtaavat toisensa vasta aikuisina, he saattavat tuntea vastustamatonta vetoa toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Tätä vaaraa tuskin on ellei asu jossain peräkylällä missä ihmisiä on vähän ja nekin kaikki jotain sukua.
No jos isä on joku hämärä tyyppi jonka henkilöllisyyskin pitää salata, niin eiköhän se ole käynyt panemassa naisia paksuksi siellä sun täällä.
Tai sitten ei. Jos sille linjalle lähdetään, että kuka tahansa voisi olla pannut paksuiksi kenet tahansa, niin eihän yhtään kukaan voisi olla varma biologisen isänsä henkilöllisyydestä.
No ei. Jos isä on normaali tyyppi niin lapsi tietää isänsä. Hämärä tyyppi, todennäköisemmin kuin normaali tyyppi, paneskelee huoletta menemään. Äidit joiden lasten isä on hämärä tyyppi salaavat isyyden. Miksi ylipäätään otit lähtöolettamuksen että kuka tahansa panee ketä tahansa? Minä nimenomaan sanoin että KOSKA se on hämärä tyyppi jonka henkilöllisyys pitää salata, NIIN siitä seuraa että on todennäköisesti paneskellut ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viimeistään aikuisena pitäisi saada tietää. Eihän siinä olisi mitään järkeä että menee sisarpuolen tai serkun kanssa naimisiin vain sen takia että ei ole kerrottu isän henkilöllisyyttä.
Tätä vaaraa tuskin on ellei asu jossain peräkylällä missä ihmisiä on vähän ja nekin kaikki jotain sukua.
No jos isä on joku hämärä tyyppi jonka henkilöllisyyskin pitää salata, niin eiköhän se ole käynyt panemassa naisia paksuksi siellä sun täällä.
Tai sitten ei. Jos sille linjalle lähdetään, että kuka tahansa voisi olla pannut paksuiksi kenet tahansa, niin eihän yhtään kukaan voisi olla varma biologisen isänsä henkilöllisyydestä.
No ei. Jos isä on normaali tyyppi niin lapsi tietää isänsä. Hämärä tyyppi, todennäköisemmin kuin normaali tyyppi, paneskelee huoletta menemään. Äidit joiden lasten isä on hämärä tyyppi salaavat isyyden. Miksi ylipäätään otit lähtöolettamuksen että kuka tahansa panee ketä tahansa? Minä nimenomaan sanoin että KOSKA se on hämärä tyyppi jonka henkilöllisyys pitää salata, NIIN siitä seuraa että on todennäköisesti paneskellut ympäriinsä.
Niin sanotuilla tavallisilla isillähän ei ole mahdollisuutta kylvää siementää ja olla kertomatta siitä? Joopa joo.
Tiedän että isäni ei ole biologinen isäni, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Minua ei kiinnosta biologisen isän henkilöllisyys, koska en ajattele häntä isänäni millään tavalla. Siksi minulle ihan sama tiedänkö vai en hänen henkilöllisyyttään. Minua ei suoraan sanoen kiinnosta.