Sukulainen, joka lahjoittaa lastenvaatteita
Mitätön ongelma, mutta... Eräs lähisukulainen kantaa meille omilta lapsiltaan pieneksi jääneitä vaatteita. Ne vaatteet eivät oikein ole mieleeni enkä halua pukea omia lapsia niihin. Olen sanonut, että kiitos, mutta emme tarvitse eikä ole säilytystilaa (tämäkin ihan totta). Menee ihan kuuroille korville... Eilen taas jouduin sanomaan, että kiitos ei tarvita eikä oteta säilöön. Se kuitataan vaan, että antakaa eteenpäin tai laittakaa roskiin!? Mitä ihmettä, miksi se olisi meidän tehtävänä toimia jonain jätteenkäsittelijänä!?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde saattamaan pussin kanssa. Pysähdy roskiksella ja anna pussi käteen ennen oven aukaisua tyyliin "pidätkö hetken". Oven avattuasi pyydä viemään pussi roskikseen. Jos ei halua, roskiksen ovi nopeasti kiinni, peräänny metri pari, sano: "Oli kiva kun kävitte, nähdään. Toivottavasti löydätte jonkun, jolla on tarvetta vaatteille. Moikka!" Sitten vaan vauhdilla takaisin.
Mikä muu voisi auttaa ihmiselle, joka ajattelee suunnilleen näin: "Tykkäät kuitenkin, et vaan kehtaa myöntää."
Minä en loukkaisi lähisukulaista (enkä kaukaisempaakaan) noin. Kuulostaa aika törkeältä.
Mutta jättäisitkö noin ärsyttävästi vaatekassin sukulaiselle?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinun ap on nyt käytettävä isompia kirjaimia ja sanottava että kiitos ei. KIITOS EI.
Se tuttu voi luulla, että ap kursailee. Ei varmaan auta muu kuin viedä nyssykät takaisin hänelle ja sanoa vielä kerran ihan todella selvästi että anna nämä jonnekin muualle, en todellakaan tarvitse enkä halua näitä.
Valtaosa menee kirppikselle. Olen saanut sukulaisilta lähes uusia takkeja yms mutta ovat olleet jo pieniä. Kyllä niistä aina euroja irtoaa. Kelpaa hyvin kun olen olen kotihoidon tuella eli perheemme ansiot pienet nyt.
Jos olisi epämieluisa niin en ottaisi vastaan vaan tuoja saisi viedä myös mennessään. Kyllä normaalijärjellä varustettu puhetta ymmärtää. Muille ei kannata taas edes ovea avata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kavereilla ja sukulaisilla on vaikea tajuta, että kun vauvatarvikkeet on lahjoitettu, ne muuttuu toisen omaisuudeksi ellei muuta ole sovittu. Minä sain lapsia viimeisenä porukassa ja mulle tuotiin tavaroita, koska lapsiluku on jo täynnä. Nyt osa onkin lähtenyt toiselle kierrokselle ja olen saanut vihoittelua osakseni, kun olen jo antanut tavarat eteenpäin. Jos nyt saisin päättää, en ottaisi keneltäkään yhtään mitään vastaan.
Ihan oikeasti!? Wtf!? Jos minä ANNAN jollekin jotain (yleensä tällaisista kysyn etukäteen tarvitseeko edea), niin eipä tulisi mieleenkään pyydellä takaisin! Jos niitä takaisin haluaa, niin eikö voi sitä jo antamisvaiheessa sanoa? Mitä tällaiset ihmiset on?
Noille pakkoantajille tyypillistä on se että inventoivat niitä ns saajan koton jatkuvasti.
Sellainen ihmistyyppi on okeasti olemassa. Se on rasittavaa. Tullaan kylään ja katsellaan ympäri ja kysellään miksi täällä ei näy sitä X- ja Y -tavaraa, jonka annoin sinulle vuonna 1 ja 2? Jos antaa toiselle jotakin, niin sen perään ei pidä enää kysellä.
Takaisin vaan tuojan ovenkahvaan sitten