Mitenköhän lapset saadaan turvaan, jos sota syttyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pentusi, sinun ongelmasi. 

Sinun eläkkeesi - sinun ongelmasi.

Kun nykykakaroita katselee niin ei kauhean lupaavalta näytä että yksikään niistä tulisi maksamaan kenenkään eläkettä tai tekemään yhtään mitään, muuta kuin notkumaan työkyvyttömyyseläkkeellä milloin minkäkin diagnoosin vuoksi jne. Joten se siitä. 

Nykyvanhukset ovat heidät kasvattaneet.

Nykyvanhemmat niitä varsin lahjakkasti kasvattavat ihan mielisairaiksi asti. 

Ai teidän suvussa on sellaista. Hyvä että sinä jätit lisääntymättä.

Ai loukkaannuitko sinä? Voi hyvä tavaton näitä nykyajan pullamössöeläkeläisiä.

En usko, että Suomeen hyökätään aseellisesti. On silti ihan fiksua ajatella etukäteen, miten toimisi tilanteessa x, esim. tapaturmassa. Ei sitten jähmety niin helposti, kun tilanne oikeasti tulee eteen. Minua ainakin kiinnostaisi, missä voisin auttaa sodan syttyessä tai muussa kriisitilanteessa. Olisi jokin valmiiksi määritelty tehtävä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nykynuorten olisi varmaan kannattanut käydä tapaamassa isovanhempiaaqn vähän useammin, jotta olisivat voineet sotien aikana eläneet kertoa, miten silloin selvittiin hengissä. 

Ei puhunut pappa halaistua sanaa sodasta. Koko asia vaiettiin hiljaiseksi. Tosin ei puhunut pappa juuri muutenkaan. Rintamalta oli palannut hiljaiseksi muuttumut mies.

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pentusi, sinun ongelmasi. 

Sinun eläkkeesi - sinun ongelmasi.

Kun nykykakaroita katselee niin ei kauhean lupaavalta näytä että yksikään niistä tulisi maksamaan kenenkään eläkettä tai tekemään yhtään mitään, muuta kuin notkumaan työkyvyttömyyseläkkeellä milloin minkäkin diagnoosin vuoksi jne. Joten se siitä. 

Nykyvanhukset ovat heidät kasvattaneet.

Nykyvanhemmat niitä varsin lahjakkasti kasvattavat ihan mielisairaiksi asti. 

Ai teidän suvussa on sellaista. H

Kukaan ei loukkaannu ventovieraan tyhjänpäiväisestä päänaukomisesta. Jos loukkaantuu niin kannattaa sen loukkaantujan hetken miettiä kaikessa hiljaisuudessa miksi otti niin kovasti nokkiinsa. Ja hyvin kaukana pullamössöeläkeläisestä. Ilmeisesti vastaajalle eläkeasiat hyvinkin tuttuja. 

Itse en ainakaan enää raanavettä juo viimeaikaisten insidenttien jälkeen.

Totaalisen tietämättömiä kommentteja täällä. 

"Saako maasta poistua sodan aikana?

Pääsääntöisesti saa, ellei samalla riko lakisääteisiä velvoitteitaan, esimerkiksi määräystä tulla palvelukseen tai työvelvollisuusmääräystä vastaan."

https://puolustusvoimat.fi/aluetoimistot/ukk (kolmanneksi viimeinen kysymys koko sivulla)

Suomella on suunnitelma mahdollisen sodan alkaessa. Siitähän meitä on kiitelty amerikkaa myöten. On ruoat, lääkkeet, majoitus varattuina. Väestöä siirretään tilanteen mukaan ja on varauduttu hädän suhteen. Lapsista huolehditaan ensimmäisenä, älä siis huoli. Nuku yösi rauhassa ja kasvata lapsiasi kaikessa rakkaudessa

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nykynuorten olisi varmaan kannattanut käydä tapaamassa isovanhempiaaqn vähän useammin, jotta olisivat voineet sotien aikana eläneet kertoa, miten silloin selvittiin hengissä. 

Ei puhunut pappa halaistua sanaa sodasta. Koko asia vaiettiin hiljaiseksi. Tosin ei puhunut pappa juuri muutenkaan. Rintamalta oli palannut hiljaiseksi muuttumut mies.

N52

Ymmärrän kyllä tämän. Sun vanhemopasi syntyivät vasta sotien jälkeen. Mun vanhempani olivat sotien aikaan lapsia enkä mäkään isovanhempieni kanssa koskaan sodasta puhunut, mutta mun omat lapseni ovat kuitenkin mun vanhempieni kanssa puhuneet. Ihan kuten itsekin olen puhunut omien vanhempieni kanssa. Myös Suomen historiaa tutkimalla voi perehtyä siihen, miten sotien aikana toimittiin. Tietoa on olemassa vaikka kuinka paljon. Se on sitten jokaisen oma asia, kiinnostaako vai ei. Itse koen olevani sikäli onnekas, että mulle nämä asiat eivät ole mikään mysteeri. Ei edes se, että jo vuosikymmeniä on ollut olemassa viralliset suositukset kotivarasta ja erilaisiin kriisitilanteisiin varautumisesta. Mulle ihan normaaleja juttuja, joku toinen repii pelosta pelihousunsa, kun jossain mediassa kerrotaan, että joditablettien annostussuositus on muuttunut. Maalaisjärki on muuten edelleenkin aika hyvä juttu. 

Ei ole sotaa eikä tule sotaa. Tällainen viestittely on sodanlietsontaa ja terrorismia

Suostuvatko maaseudulla ottamaan helsinkiläisiä vastaan jos evakuoidaan? Silloin joudutaan  ottamaan käyttöön yksityistenkin resursseja... moni ei pidä helsinkiläisistä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nykynuorten olisi varmaan kannattanut käydä tapaamassa isovanhempiaaqn vähän useammin, jotta olisivat voineet sotien aikana eläneet kertoa, miten silloin selvittiin hengissä. 

Ei puhunut pappa halaistua sanaa sodasta. Koko asia vaiettiin hiljaiseksi. Tosin ei puhunut pappa juuri muutenkaan. Rintamalta oli palannut hiljaiseksi muuttumut mies.

N52

Ymmärrän kyllä tämän. Sun vanhemopasi syntyivät vasta sotien jälkeen. Mun vanhempani olivat sotien aikaan lapsia enkä mäkään isovanhempieni kanssa koskaan sodasta puhunut, mutta mun omat lapseni ovat kuitenkin mun vanhempieni kanssa puhuneet. Ihan kuten itsekin olen puhunut omien vanhempieni kanssa. Myös Suomen historiaa tutkimalla voi perehtyä siihen, miten sotien aikana toimittiin. Tietoa on olemassa vaikka kuinka paljon

Vanhempani ovat juuri näitä Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia. Takaisin tullessaan toista odotti poltettu koti, jonka tilalle alettiin rakentamaan uutta.

Vanhempani muistavat ajan positiivisesti. Ruotsissa pidettiin hyvää huolta ja saivat herkkuja, mitä Suomessa ei edes ollut.

Kotiin tultuaan lapsen silmissä elo näytti vilkkaalta ja touhukkaalta. Sodan loppuminen näkyi vanhemmista helpotuksena ja intona rakentaa uutta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö näihin pelotteluihin joku menee...

Niinpä. Aina sama kaava. Jostain oppikirjasta tavaavat siellä trollitehtaassa mitä tänään kuuluu kirjoittaa vauva-palstalle.

Ap, montako ruplaa saat palkkaa tästä per päivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan lähde minnekään. Tosin lapseni ovat aikuisia. Jään sijoilleni kissani kanssa. Kävi miten kävi. Tosin minulla on myös sairaanhoitajan koulutus. Siinä roolissa voisin toimia.

Älä jää Petroskoihin. Suomalaiset ovat siellä 3 päivässä !

Lähe. Lähe äkkiä sieltä kissonesi  Siperiaan. 

Petroskoissa ei oo turvassa yksikään venäläinen.

Mikä sulla on hätänä? En jätä kotiani enkä Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Suostuvatko maaseudulla ottamaan helsinkiläisiä vastaan jos evakuoidaan? Silloin joudutaan  ottamaan käyttöön yksityistenkin resursseja... moni ei pidä helsinkiläisistä.

Montako Vuosaaren somalia tai irakilaista sinä haluaisit omaan kotiisi?

Niinpä. Onko teillä siellä Pietarissa edes pommisuojia? Huonostihan siinä sitten käy, voi voi. Kannattaa lähteä ajoissa Siperian junaan, ei sinne asti kukaan ole tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nykynuorten olisi varmaan kannattanut käydä tapaamassa isovanhempiaaqn vähän useammin, jotta olisivat voineet sotien aikana eläneet kertoa, miten silloin selvittiin hengissä. 

Ei puhunut pappa halaistua sanaa sodasta. Koko asia vaiettiin hiljaiseksi. Tosin ei puhunut pappa juuri muutenkaan. Rintamalta oli palannut hiljaiseksi muuttumut mies.

N52

Minun isäni meni sotaan vapaaehtoisena 17-vuotiaana ja heti eturintamaan. Sodan jälkeen jatkoi elämää normaalisti, hankki paljon omistuksia metsästä, talo rakennettiin uusimman kautta. Oli ihana, huolehtivainen isä, mutta alkoholiin menevä, helposti tulistuva. Oli kuin olisin elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni miinakentällä. Traumat jäi, sekä isälle että meille lapsille. Muistan häntä kuitenkin kiitollisena. Usein ajattelen, miten paljon hänen aikalaiset ovat joutuneet kestämään ja mistä selviytymään. Rakkaus ei koskaan katoa. Poliitikkojen ja median suitsimille sotapuheille olen erittäin kypsynyt ja vihainen. Hoitakaa asiat niin, että Suomen kansa on turvassa ja suojatkaa hyvinvointimme, siihen sodankäyneetkin pyrkivät aikoinaan. Heidän ansiotaan että olemme moderni, itsenäinen, eurooppaan kuuluva maa. Ei muuallakaan Pohjoismaissa ole tällaista sodan lietsonnan pelkoa mutta sen sijaan normaaleja harjoitustilanteita, mitä taas meillä ei. Tiedän mistä puhun! Muualla testataan mm. tekstiviestillä, kuinka tavoitetaan puhelimitse kansalaiset hädän hetkellä. Täällä ei mitään, en edes tiedä varmuudella missä on lähin pommisuoja, silti vouhkataan sodan vaarasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nykynuorten olisi varmaan kannattanut käydä tapaamassa isovanhempiaaqn vähän useammin, jotta olisivat voineet sotien aikana eläneet kertoa, miten silloin selvittiin hengissä. 

Ei puhunut pappa halaistua sanaa sodasta. Koko asia vaiettiin hiljaiseksi. Tosin ei puhunut pappa juuri muutenkaan. Rintamalta oli palannut hiljaiseksi muuttumut mies.

N52

Pappasi näki Venäjän valtavan voiman ja sodan kauhut ihan oikeasti eikä puhelimen ruudulta.

Varmasti näin. Yksi kymmenistä tuhansista sotilaista, jotka traumatisoituivat rintamalla. Silloin ei asiasta puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nykynuorten olisi varmaan kannattanut käydä tapaamassa isovanhempiaaqn vähän useammin, jotta olisivat voineet sotien aikana eläneet kertoa, miten silloin selvittiin hengissä. 

Ei puhunut pappa halaistua sanaa sodasta. Koko asia vaiettiin hiljaiseksi. Tosin ei puhunut pappa juuri muutenkaan. Rintamalta oli palannut hiljaiseksi muuttumut mies.

N52

Pappasi näki Venäjän valtavan voiman ja sodan kauhut ihan oikeasti eikä puhelimen ruudulta.

Varmasti näin. Yksi kymmenistä tuhansista sotilaista, jotka traumatisoituivat rintamalla. Silloin ei asiasta puhuttu.

Tosin hänen tilanteensa oli parempi kuin vastapuolen. Siellä kun kansalaisen elämällä ei ole mitään arvoa edes rauhan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nykynuorten olisi varmaan kannattanut käydä tapaamassa isovanhempiaaqn vähän useammin, jotta olisivat voineet sotien aikana eläneet kertoa, miten silloin selvittiin hengissä. 

Ei puhunut pappa halaistua sanaa sodasta. Koko asia vaiettiin hiljaiseksi. Tosin ei puhunut pappa juuri muutenkaan. Rintamalta oli palannut hiljaiseksi muuttumut mies.

N52

Pappasi näki Venäjän valtavan voiman ja sodan kauhut ihan oikeasti eikä puhelimen ruudulta.

Minun isäni kauhisteli sitä epähygieniaa ja täitä täynnä olevaa kansaa:D Huonosti olivat myös varautuneet poloiset pukeutumisen suhteen. Russakat kuoli jo pelkkään pakkaseen. 

Hysteria tarttunut näköjään. Auttaisi sinun käydä ammattiapua hakea pelkoosi