Luuletko että voisit rakastua ihmiseen, jonka ulkonäkö ei ole sinusta puoleensavetävä jo ensi näkemältä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en voisi. Enkä voisi rakastua ensinäkemältä edes todella hyvännäköiseen ihmiseen. Seksuaalinen vetovoima on täysin eri asia kuin rakastuminen.
Sitähän ei kysytty.
Sekoitat joka tapauksessa ihastumisen ja rakastumisen. Ihmiseen ei voi rakastua ennen kuin tuntee hänet hyvin ja ensitapaamisella ei kyllä kukaan ehdi rakastua toiseen.
Eikä aloituksessa puhuttu mitään rakastumisesta ensitapaamisella. Luepa aloitus vielä kertaalleen ihan rauhassa.
Epäuskottava skenaario kohdallani.
En tosiaankaan voisi rakastua keneenkään ensi tapaamisella vaikka olisi kuinka komea ja ns. vastustamaton. Päinvastoin se epäillyttäisi että tyypissä on jotain vikaa kun on vapaana. Kuitenkin, olen niin hidas rakastumaan että tunnen kaverin tosi hyvin ennenkuin voin rakastua. Se on sitten kestävää ainakin minun puoleltani.
Tehkää oma kysely aiheesta voisitko rakastua ensisilmäyksellä.
Aloittajan "simppeli kysymys" osoittautui liian vaikeaksi joillekin vauvapalstalaisille.
Uskon, että voisin. Ulkonäkö paranee todella paljon silmissäni, jos on miellyttävä sisäisesti.
On niin joskus käynyt. Useimpien kohdalla en kyllä varsinaisesti edes muista, mitä olen heistä ajatellut ensinäkemältä, koska en muista ensinäkemistä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja olen rakastunutkin. En pidä ulkonäköä kovinkaan kiinnostavana asiana, kunhan ei ole mitään erityisen ällöttävää ominaisuutta.
Mieheni kanssa olimme ensin ystäviä, ja myös ennen miestäni olin rakastunut ystävääni.
Mulla sama.
Minulle lihavuus on sellainen ällöttävä ominaisuus joka estäisi rakastumisen, mutta muuten ei todellakaan tarvitse olla hyvännäköinen, että tunteet voi syttyä. Näin on käynytkin.
m
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja olen rakastunutkin. En pidä ulkonäköä kovinkaan kiinnostavana asiana, kunhan ei ole mitään erityisen ällöttävää ominaisuutta.
Mieheni kanssa olimme ensin ystäviä, ja myös ennen miestäni olin rakastunut ystävääni.
Mulla sama.
Minulle lihavuus on sellainen ällöttävä ominaisuus joka estäisi rakastumisen, mutta muuten ei todellakaan tarvitse olla hyvännäköinen, että tunteet voi syttyä. Näin on käynytkin.
m
Se ero toki, että minun tunteideni kohteet ovat olleet naisia.
sama
Ilmeisesti voisin, kun olen ollut sellaisen kanssa jo 35v naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä kenenkään ulkonäköä erityisen puoleensa vetävä ensi näkemältä mutta en toisaalta myöskään pidä suurinta osaa niin vastenmielisen näköisenä, että sillä olisi merkitystä. En pysty kiinnostumaan pelkän ulkonäön perusteella.
Joo en minäkään ole koskaan tavannut ihmistä, jonka ulkonäköön olisin ihastunut. Kyllä se tulee aina muista asioista. Harvassa on myöskään ne ihmiset jotka ois ulkonäöltään ihan no-no.
Minä taas tänään katselin Prismassa kuinka voi olla rumia ihmisiä olemassa, mutta niin vain heilläkin kumppani oli. Enkä siis puhu edes tavallisen rumista, vaan ällöttävän rumista.
En muista ensitapaamista yhdenkään ihmisen kanssa, johon olen joskus ollut rakastunut.
En. Jos ulkonäkö häiritsee jo ensitapaamisella niin suhteesta ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
En vain luule vaan olen kokenutkin. Kun toiseen tutustuu ja tykästyy, hän alkaa näyttämään kauniimmalta. Hyvä luonne tekee paremman näköiseksi, ja toisinpäin.
Jep. Tietenkin raja menee näissäkin, mutta osimoilleen näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että voin, koska rakastuin. Sanotaan näin että toisella näkemällä mies olikin yhtäkkiä maailman komein ja vetävin mun silmissä.
Sama. Jos oltais tavattu tinderissä, niin ei olisi ollut match.
Minäkin olen rakastunut tällaiseen mieheen. Lisäksi vielä tapasin hänet Tinderissä. Eihän siellä ole mikään pakko jakaa tykkäyksiä ulkonäön perusteella.
Tiedän lukuisia muitakin kuin itseni, jolle on käynyt näin. Ihmisen ulkonäkö muuttuu mieleiseksi (ja maailman komeimmaksi tai kauneimmaksi) siinä vaiheessa, kun tähän todella rakastuu.
En usko. Aikoinaan juttelin netissä yhden pojan kanssa vuoden verran, kunnes tapasimme ihan oikeasti. Ihan ok näköinen, mutta jokin siinä olemuksessa mättäsi.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Aikoinaan juttelin netissä yhden pojan kanssa vuoden verran, kunnes tapasimme ihan oikeasti. Ihan ok näköinen, mutta jokin siinä olemuksessa mättäsi.
Tuohan se on. Itse kannatan tapaamista mahdollisimman nopeasti. Ihmiset useimmiten alkavat välittömästi luomaan mielikuvia päässään. Sitten totuus poikkeaa mielikuvista aina. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Mitä vähemmän aikaa kehitellä kuvitelmia sitä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Aikoinaan juttelin netissä yhden pojan kanssa vuoden verran, kunnes tapasimme ihan oikeasti. Ihan ok näköinen, mutta jokin siinä olemuksessa mättäsi.
Tuohan se on. Itse kannatan tapaamista mahdollisimman nopeasti. Ihmiset useimmiten alkavat välittömästi luomaan mielikuvia päässään. Sitten totuus poikkeaa mielikuvista aina. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Mitä vähemmän aikaa kehitellä kuvitelmia sitä parempi.
Juu, no oltiin silloin niin nuoria ettei heti uskallettu tavata.
Ajattelin että hän olisi avoin ja itsevarma. Kehonkieli ja eleet kertoivat sitten jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Aikoinaan juttelin netissä yhden pojan kanssa vuoden verran, kunnes tapasimme ihan oikeasti. Ihan ok näköinen, mutta jokin siinä olemuksessa mättäsi.
Tuohan se on. Itse kannatan tapaamista mahdollisimman nopeasti. Ihmiset useimmiten alkavat välittömästi luomaan mielikuvia päässään. Sitten totuus poikkeaa mielikuvista aina. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Mitä vähemmän aikaa kehitellä kuvitelmia sitä parempi.
Juu, no oltiin silloin niin nuoria ettei heti uskallettu tavata.
Ajattelin että hän olisi avoin ja itsevarma. Kehonkieli ja eleet kertoivat sitten jotain ihan muuta.
No et kai sinä alku-ujouden takia häntä heivannut? Voi luoja sentään.
Mutta siihen kuitenkin vastattiin.