Onko järkevää vai tyhmää erota?

Meillä äiti teki noin. Ei ollut kotona koskaan mitään ongelmia, mutta silti halusi rikkoa perheen. No nyt aikuisiällä ollaan nähty tasan kerran isäni hautajaisissa. Tsemppiä ap jos haluat rikkoa välit lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ole kaikkien tavoite: tylsä ja turvallinen liitto hamaan loppuun asti. Ei kukaan jaksa tunnekuohuja vuodesta toiseen.

Tätähän kaikki haluaa. Naiset/vaimot vois vaan tajuta että sillä omalla puolisolla on iha yhtä jännä muna kuin sillä lähipubin reiskalla tai jamalilla

Varttuneempana on vaikea löytää sielunkumppania, kun tuntuu että kaikki ovat tulleet niin omanlaisiksi persoonikseen. Vaikea selittää, mutta tuntuu että kaikki ovat niin erilaisia kuin minä. Luulen että mieheni on ainoa joka ymmärtää ja sietää oikkuni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sun pilvilinnat ja haavemaa materialisoidu koskaan vaikka eroaisit kolmesti. Käsittele päänsisäiset ongelmasi vaikka ammattilaisen kanssa, ero ei ole ratkaisu.

Minulle ammattilainen sanoi, että terapian tuloksena tulee usein ero. Olen tuon lauseen jälkeen sinnitellyt useamman vuoden, koska en halunnut uskoa siihen.

Ap

Joo, jos suhteessa vaikka onkin isompaa vikaa, eikä vaikka omien traumojen vuoksi sitä ymmärrä. Ei se ero aina huono asia ole.

Parhaimmillaan saat selvyyttä omaan itseesi ja voit helpommin elää oman näköistä elämää perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Itse suhtaudun asiaan varsin pragmaattisesti. Suhteen alussa on totta kai se aivokemioista johtuva ihana tunne, joka vääjäämättä laantuu. Pitkässä suhteessa pitää haluta pitää suhde kasassa. Se vaatii työtä ja tahtoa.

Helposti voisi erota, ja lähteä kokeilemaan onneaan, mutta kokemus on näyttänyt, että ei se ruoho oikeasti ole vihreämpää siellä aidan toisella puolen. Ihan samalla lailla uudessa suhteessa olisi alkuun ihanaa ja sen jälkeen arkista.

Aina erotessa se uusi suhde ei ole edes tavoitteena. Itse ainakin olen onnellisempi näin yksin kuin avioliitossa. En halua enää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suhtaudun asiaan varsin pragmaattisesti. Suhteen alussa on totta kai se aivokemioista johtuva ihana tunne, joka vääjäämättä laantuu. Pitkässä suhteessa pitää haluta pitää suhde kasassa. Se vaatii työtä ja tahtoa.

Helposti voisi erota, ja lähteä kokeilemaan onneaan, mutta kokemus on näyttänyt, että ei se ruoho oikeasti ole vihreämpää siellä aidan toisella puolen. Ihan samalla lailla uudessa suhteessa olisi alkuun ihanaa ja sen jälkeen arkista.

Aina erotessa se uusi suhde ei ole edes tavoitteena. Itse ainakin olen onnellisempi näin yksin kuin avioliitossa. En halua enää parisuhdetta.

Ymmärrän. Itse olen sen verran materialisti, että en voisi kuvitella eläväni pelkästään omilla tuloillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suhtaudun asiaan varsin pragmaattisesti. Suhteen alussa on totta kai se aivokemioista johtuva ihana tunne, joka vääjäämättä laantuu. Pitkässä suhteessa pitää haluta pitää suhde kasassa. Se vaatii työtä ja tahtoa.

Helposti voisi erota, ja lähteä kokeilemaan onneaan, mutta kokemus on näyttänyt, että ei se ruoho oikeasti ole vihreämpää siellä aidan toisella puolen. Ihan samalla lailla uudessa suhteessa olisi alkuun ihanaa ja sen jälkeen arkista.

Aina erotessa se uusi suhde ei ole edes tavoitteena. Itse ainakin olen onnellisempi näin yksin kuin avioliitossa. En halua enää parisuhdetta.

Näin ajattelen itsekin. Saisin olla rauhassa ja rauhoittua ilman, että odotan toiselta osapuolelta koko ajan jotakin. Saisin olla vanhempi ja keskittyä lapsiin. 

Osaan tyydyttää itseni, jos se jotakuta mietityttää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse suhtaudun asiaan varsin pragmaattisesti. Suhteen alussa on totta kai se aivokemioista johtuva ihana tunne, joka vääjäämättä laantuu. Pitkässä suhteessa pitää haluta pitää suhde kasassa. Se vaatii työtä ja tahtoa.

Helposti voisi erota, ja lähteä kokeilemaan onneaan, mutta kokemus on näyttänyt, että ei se ruoho oikeasti ole vihreämpää siellä aidan toisella puolen. Ihan samalla lailla uudessa suhteessa olisi alkuun ihanaa ja sen jälkeen arkista.

Aina erotessa se uusi suhde ei ole edes tavoitteena. Itse ainakin olen onnellisempi näin yksin kuin avioliitossa. En halua enää parisuhdetta.

Näin ajattelen itsekin. Saisin olla rauhassa ja rauhoittua ilman, että odotan toiselta osapuolelta koko ajan jotakin. Saisin olla vanhempi ja keskittyä lapsiin. 

Osaan tyydyttää itseni, jos se

Sä et näkis lapsias enää ikinä kun ne haluaisi olla isällään eikä sun luona. 

Kun suhteessa ei ole varsinaista vakavaa vikaa on asiaa mietittävä jonkun muun kuin järjen kautta. Eikö suhteessa yleensä olla tunteiden takia? Jos tunteet ovat loppuneet tai ei viihdy kumppanin kanssa on tärkein syy olla suhteessakin loppunut. Ero siis on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Kun eroaa on yksin. Kun on suhteessa on palikat kasassa. Päätös on se kumpi painaa enemmän vaakakupissa.

Ei yksinolossa mitään kovin kamalaa ole. Taito ja oikein nautittavakin sellainen. Voi löytää vaikka suuremman rakkaudenkin elämäänsä kun on elämässä tilaa sille. Ero puolisostahan ei myöskään ole ero lapsista ja vanhemmuudesta, joten ei Ap edes olisi yksin ilman perhettä. Hänellä on lapsensa.

Onko niin että sitä aitoa rakkautta ei löydy alunperinkään pohjalta? Siis sellaista mikä puolisoilla olisi hyvä olla

Vierailija kirjoitti:

Onko niin että sitä aitoa rakkautta ei löydy alunperinkään pohjalta? Siis sellaista mikä puolisoilla olisi hyvä olla

Veikkaan samaa. Sitä voi ihan alussa hetkeksi ihastua ihmiseen joka tuntuu paremmin tutustumisen jälkeen enempi ystävältä tai luulla hyvän ihmisen tavatessaan pystyvänsä ajan kuluessa ihastumaan ja rakastumaan. Ei se niin yleensä toimi. 

Näitä juttuja kun lukee, sitä ajattelee että ONNEKSI valitsin aikanaan nuorena kerralla hyvän miehen. Ei ole tullut ap:n kaltaisia ajatuksia, vaan paranee vain vuosi vuodelta.