aiotteko/oletteko tehneet testamentin astioista ja irtaimistosta, että mikä tavara menee kenellekin?

Jättäydyin pois siitä mummoni tavaroiden jakotilaisuudesta, koska en tarvitse mitään. 

Ei esineet ole mitään muistoja. Pelkkää krääsää ne ovat. Poikkeuksena jos se on jotain itse tehtyä, siinä on jo jotain muisteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan näitä laatineena kehotan täydentämään esinelegaattimääräystä selityksellä, miksi ratkaisuun on päädytty. Ei ole olemassa niin arvotonta riepua, josta ei olisi mahdollista saada aikaiseksi riitaa. Kyllä muutamankin kerran sai silmiään hieraista.

Tämä on kyllä valitettavan totta, nähty ja koettu niin isäni suvussa kuin mieheni suvussa ja siitä arvottomasta tavarasta riitely on katkaissut sisrussuhteita joita ei enää korjattu.