Siivoamisen vaikeus masennus, ADHD tms?

Ei tuillaiset jutut tarkoita yhtäån mitään. Ei kai vaan joku ole tahallisesti yrittänyt esittää että olet friikki

Vierailija kirjoitti:

Pimpula on normaali sana. Se on se pimpula, mikä laitetaan hiuksiin. Mitä muuta sanaa muka siitä käytetään? Hiuslenkki? :D

 

joo, :D... ei tod. ole pimpula se mkä laitetaan hiuksiin... Tai mistäs sen tietää, jos joku pimpulaansa laittaa jonkun toisen hiuksiin, mutta... :D pampula laitetaan hiuksiin, tai hiuslenkki

Meillä laitetaan pampula tai lenkki hiuksiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä välillä voi muistaa "tuo tullessas, vie mennessäs". 

Se oikeasti auttaa kaaoksen hallintaan.

Jos nouset sohvalta, mennäksesi keittiöön ja siinä sohvapöydällä on jotain pientä tiskiä, niin älä mene tyhjin käsin keittiöön ajatellen, että siivoat myöhemmin nuo.

Vaan vie ne saman tien, ne, mitä mahtuu sillä keikalla käsiin.

Pikku hiljaa siis asunnossa kulkiessa vie asioita enemmän oikeaan osoitteeseen päin.

Helpottaa oikeasti.

Jos ajattelee, että "en jaksa ottaa tuota  mukia nyt ku meen keittiöön", niin pidä itsellesi pieni puhe, että sä joudut joka tapauksessa viemään mukin keittiöön jossain kohtaa, niin miksi ei siis nyt. Se ei vaadi voimaa, ponnisteluita eikä edes hikeä.

Kun yrittää siis vähän väliä pitää tavarakaaosta kurissa, ei kämppä räjähdä niin pahasti eikä suursiivous myöhemmin ole ih

Oletko kokeillut eri vuorokauden aikoja kotitöiden tekemiseen? Minulta onnistuu ilman lääkkeitä keittiön siivous aina aamuisin vireystilan vuoksi. Teen tuhottoman hyvää jälkeä silloin ja olen nopea. Muina aikoina tulee enemmän sotkua tai sitten löytyy tärkeämpää tekemistä ja päätän palata keittiön siivouksen pariin "heti tämän jälkeen", enkä sitten palaa.  Lääkkeen avulla onnistuu iltapäivään asti, tai sitten usein innostuisin siivoamaan kotia n klo 2 aamuyöllä, mikä ei ole kivaa naapureiden kannalta, kun asun kerrostalossa, joten harvemmin silloin siivousta tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävälläni on ADHD ja siivoaminen on yksi hänelle tuskaa tuottavist arkiaskareista. 

Muistanpa erään kerran kuinka meidän piti tehdä yhdessä nopeasti viikkosiivous ja naisystäväni lähti viemään roskia ulos kun minä jäin tiskaamaan. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään kun ei näy ei kuulu ja löysin naisystäväni pihalta tyhjentämässä varastorakennuksen rännejä. 

Oli vaan tullut mieleen sellainen yhtäkkiä. Kuvaa hyvin, että hänen on helpompi aloittaa joku rännientyhjennyoperaatio kuin suorittaa nopea viikkoimurointi. 

Mä alan olla varma että mulla on kans ADHD... Aina kun kuulen jotain kuvauksia siitä, tuntuu että kaikki sopii täydellisesti. Esimerkiksi eilen mun piti imuroida, aloinkin käydä lankavarastoani läpi. Nyt ne langat on tuossa lattialla ja edelleen on imuroimatta. Ja nyt ahdistaa. En vain saa tehtyä. Hampaatkin piti pe

Itseäni harmittaa, kun ADHD nähdään voimavaran sijasta ongelmana, koska se ei sovi yhteiskuntamme rakenteisiin. Erilailla toimiva mieli halutaan mielummin lääkitä muottiin sopivaksi kuin päästää loistoonsa.

Näen kuinka naisystäväni kärsii paljonkin siitä kuinka vaikeita monien mielestä aivan perusasiat hänelle välillä ovat. Toisaalta hän on täynnä uusia ideoita ja uudesta asiasta innostuessaan hän kehittyy siinä nopeasti erittäin hyväksi. Hänessä yhdistyy kaaos ja harmonia. Välillä ihmettelen kuinka toimelias ihminen voi olla täysin kykenemätön soittamaan yhtä puhelinsoittoa, mutta toiselle hetkellä hän keksii aamulla perustaa kasvimaan ja se on illalla valmis. Tai kuinka älykäs ihminen kerta toisensa jälkeen unohtaa jonkun tärkeän työtehtävän ja pomppaa sitä yöllä tekemään ja toisaalta samaan aikaan muistaa hämmentäviä yksityiskohtia jotka punoo mielessään monimutkaiseksi ja silti täysin loogiseksi kokonaisuudeksi.

Kuulostaa aina kurjalta kun joku toteaa laillasi "en haluaisi olla tällainen", vain sen takia että maailma on rakennettu yhdenlaiselle ihmistyypille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen pärjättiin kun ADHD:sta ei ollut tietoakaan?

 

Silloin kärsittiin asian kanssa varmaan huomattavasti enemmän kuin nykypäivänä.

 

En tiedä miten täällä mutta kansainvälisesti noin muuten:

Yksittäisiä kirjoituksia tapauksista jotka vastaavat ADHD:ta on ollut ennen ajanlaskun alkua. (Hippokrates)

Tutkijat ovat katsoneet tietyillä raamatun henkilöillä olleen selvästi ADHD ominaisuuksia.

1700 ja 1800-luvuilla oli huomattavasti enemmän virallisia tieteellisiä kirjoituksia ja tutkimuksia ADHD tapauksista. Noina aikoina oli sinne päin olevia erilaisia määritelmiä.

1936  Benzedrine (Amfetamiini sulfaatti) hyväksyttiin yleisesti lääkkeeksi. Eräs tohtori kokeili sitä nuorille potilailleen, joilla oli ADHD käyttäytymistä ja huomasi positiiviset vaikutukset. Sitä ei silti alalla virallisesti

Vuonna 2017 psykiatrian professori, DSM-IV työryhmän entinen puheenjohtaja Allen Frances kumppaneineen kritisoi artikkelissaan ADHD: a critical update for educational professionals hallitsvaa tapaa jäsentää ADHD:ta ja muita psykiatrisisa häiriöitä naturalistisia, aivotason sairauksina vaikka kyse on ADHD:ssakin monimuotoisesta käyttäytymisen tason häiriöstä, jolla ei ole selkeää etiologiaa eikä biologista pohjaa. Silti tautologisesti ADHD:lla (joka on oire itsessään) yritetään selittää ADHD:ta: 

" As heuristics, the disorders in the DSM have proven useful in clinical practice and research, especially by creating a common language. Unfortunately, the disorders within these classifications are not generally treated as heuristic, but () have become reified () [and] are often treated as if they were natural kinds (Hyman, Citation2010). Such reification results in circular claims that the behaviour we call ADHD, is caused by ADHD, and that the criteria for diagnosing someone are symptoms of an underlying mental illness."

Lisäksi tutkijat korostavat artikkelissaan ongelmaa, joka on tyypillinen etenkin tilastomatematiikan alkeiskurssin käymättä jättäneiden nepsyasiantuntijoiden keskuudessa. Vaikka tutkimuksissa todetaankin ryhmätason eroja ADHD-potilaiden ja verrokkien aivoissa, erot ovat liian pieniä voidakseen olla kliinisesti merkitseviä eli jotta ADHD-potilaiden aivot voitaisiin erottaa normaaleista aivoista sen enempää toiminnallisesti kuin rakenteelllisestikaan: 

"The classification provided by the DSM, and even the phenomenon of reification can be useful for research purposes (Cromwell, Citation2010), for example because the categories may facilitate the quest for biological origins of behaviour. And indeed, case-control studies -comparing groups of children with and without a diagnosis of ADHD show small group differences in terms of brain anatomy (Sowell et al., Citation2003) and, in some studies, dopaminergic function (Swanson et al., Citation2007). However, these differences do not apply to all children diagnosed with ADHD: within-group variation is large, but between-group differences are small and can be demonstrated at group level only (Batstra et al., Citation2014). In the case of anatomic studies, for example, this means that many with a diagnosis actually have a larger brain than average, while many without a diagnosis have a smaller brain than average. An ADHD diagnosis is a poor predictor of brain size, and brain size is a poor predictor of an ADHD diagnosis."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä välillä voi muistaa "tuo tullessas, vie mennessäs". 

Se oikeasti auttaa kaaoksen hallintaan.

Jos nouset sohvalta, mennäksesi keittiöön ja siinä sohvapöydällä on jotain pientä tiskiä, niin älä mene tyhjin käsin keittiöön ajatellen, että siivoat myöhemmin nuo.

Vaan vie ne saman tien, ne, mitä mahtuu sillä keikalla käsiin.

Pikku hiljaa siis asunnossa kulkiessa vie asioita enemmän oikeaan osoitteeseen päin.

Helpottaa oikeasti.

Jos ajattelee, että "en jaksa ottaa tuota  mukia nyt ku meen keittiöön", niin pidä itsellesi pieni puhe, että sä joudut joka tapauksessa viemään mukin keittiöön jossain kohtaa, niin miksi ei siis nyt. Se ei vaadi voimaa, ponnisteluita eikä edes hikeä.

Kun yrittää siis vähän väliä pitää tavarakaaosta kurissa, ei kämppä räjähdä niin pahasti eikä suursiivous myöhemmin ole ih

Niin, mutta kun ADHD ei edes näe sitä mukia siinä, eikä siten voi muistaa ottaa sitä mukaansa. En ajattele että en jaksa ottaa sitä, vaan olen täysin sokea sille että se muki siinä on. Vasta sitten kun on jo kaaos päällä, havahdun tilanteeseen. 

Olen yrittänyt hallita tätä laittamalla itselleni muistutuksia, esim. pese tiskit maanantaina, mutta niissäkin on se että sitten se juttu pitää pystyä tekemään heti. Jos olen vaikka kaupassa ja muistutus pirahtaa, en todellakaan enää 30 s päästä muista sitä. Edes torkuttaminen ei ole auttanut tässä. 

Kun ne aivot ei vain näe eikä muista samalla tavalla kuin muiden.

Tämä juuri. Kun sitä juomalasia ei edes huomaa, niin vaikea se on siitä ohi mennessä viedä pois.

Ja itseäni ihmetyttää mikä on edes tavaroiden oikea osoite. Ei minulla ole juuri millekään tavaroille mitään vakituisia paikkoja, korkeintaan suuntaa antavia. Vaatteet ovat suunnilleen makuuhuoneessa ja keittiötavarat keittiössä, mutta siinä se. Välillä keittiössä saattaa olla viikko tolkulla myös puolipitoisia vaatteita, kun jostain syystä olen alkanut kantamaan vaatteet keittiöön ja vaihtamaan ne siellä. Piilolinssit koteloineen ovat ihan täysi mysteeri. Välillä löydän ne vessasta, välillä kylpyhuoneesta ja nyt ne ovat olleet pari päivää maustehyllyssä "varmalla paikalla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvaa kiinnostaa siivous, vaikka ei ole diegnoosia. Sellaista elämä on, että pitää tehdä vaikka ei huvittaisi.

Olen tehnyt huomion että joskus ikävien asioiden tekeminen on helpompaa ja joskus vaikeampaa. Olen parhaimmillani muun muassa herännyt viideltä, tehnyt aamujumppaa, käynyt salilla aamulla, tehnyt kahta työtä yhtä aikaa ja onnistuneesti siivonnut ja hoitanut muitakin askareita. Joskus ikävien asioiden tekeminen on lähes mahdotonta. Koko päivä menee hukkaan kun yrittää turhaan käynnistää itseään tekemään yhtä pientä asiaa. Tämä vaihtelu on minulle mysteeri, mistä se johtuu?

Todennäköisesti sinulla on ollut hyperfiksaatio noihin asioihin tuolloin ja arkisiksi rutiineiksi muututtuaan niistä on tullut ikäviä.

Mä oon aina käyttänyt pimpula sanaa, olen 70-luvulla syntynyt ja asunut pk-seudulla syntymästäni asti-

Häh, eikö ADHD-ihmisillä ole tavaroille omaa paikkaansa?

Meillä on kaappien sisällä tavaroille oma paikkansa. Jos ei nyt ihan tarkkaa paikkaa, niin ainakin oma hylly, eli tietyltä hyllyltä löytyy tietty tavara, se on sen paikka. 

Tästä syystä en ikinä ottaisi puolisoksi mitään adhd/add miestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisystävälläni on ADHD ja siivoaminen on yksi hänelle tuskaa tuottavist arkiaskareista. 

Muistanpa erään kerran kuinka meidän piti tehdä yhdessä nopeasti viikkosiivous ja naisystäväni lähti viemään roskia ulos kun minä jäin tiskaamaan. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään kun ei näy ei kuulu ja löysin naisystäväni pihalta tyhjentämässä varastorakennuksen rännejä. 

Oli vaan tullut mieleen sellainen yhtäkkiä. Kuvaa hyvin, että hänen on helpompi aloittaa joku rännientyhjennyoperaatio kuin suorittaa nopea viikkoimurointi. 

Mä alan olla varma että mulla on kans ADHD... Aina kun kuulen jotain kuvauksia siitä, tuntuu että kaikki sopii täydellisesti. Esimerkiksi eilen mun piti imuroida, aloinkin käydä lankavarastoani läpi. Nyt ne langat on tuossa lattialla ja edelleen on imuroimatta. Ja n

Kuulostat hyvältä kumppanilta. Oma mieheni on sanonut minusta jotain samanlaista. Ei taida nyt muuten kaikki lainausket näkyä, utta tuo oli kirjoittajalle, joka kirjoitti, jotenkin niin, että ihmettelee miksi adhd nähdään enemmän ongelmana kuin voimavarana.

Ei hän edes yritä ymmärtää, että miten minulla voi yhden kirjeen avaaminen kestää 11 päivää, vaikka se kirje roikkuisi katosta narussa eteiskäytävällä kulkuväylläni siten, että se osuisi joka kerta naamalle, kun siitä ohi menisin, niin silti en sitä näe tai noteeraa, en vaikka tietäisin, että siellä on lasku, niin en välttämättä saa sitä avatuksi tai edes huomioi sitä mitenkään, mutta sitten jos tuossa lattialla kävelee hämähäkki (en pelkää hämiksiä), niin alan heti seurata sitä ja suunnitella hämähäkin pelastusoperaatiota siten että hämähäkki ei edes huomaisi, että hänet otettiin kiinni. Sitten googlaan tyyliin minuutissa mistä hämähäkistä on kyse ja minkälaisessa kasvillisuudessa se elää, olen löytänyt läheltä sopivan paikan ja käynyt sitten viemässä hämiksen sinne heti sen jälkeen, kun olen antanut vähän apetta hämikselle (kummallisesti löydän sitten aina hetkessä pakastimesta sen ainoan kadonneen vedelmarasian, (tiedän tarkkaan mistä se löytyy vaikka olisin edelliviikolla koittanut etsiä sitä tunnin jotain jälkiruokaa varten enkä löytänyt) ja sieltä sitten pakastetun vattumadon). Siis tuo ihan esimerkkinä siitä, että tällaisia me tosiaan joskus ollaan. Kaikenkukkuraksi sitten muistan vielä kaiken lukemani siitä hämähäkistä. Näin se vaan menee.

Äitini sanoi joskus serkulleni nauraen minun muististani, että ei voi käsittää miten joku voi muistaa missä jonkun sukulaisen hauta on, kun on viimeksi käynyt siellä lapsena.  Olimme siis menossa etsimään yhden sukulaisen hautaa, mutta äiti totesi siten hautausmaalla ettei nyt yhtään hahmota, että missä ollaan, kun tultiin väärästä portista, että pitää kai soittaa seurakuntaan ja kysyä. Minä sitten osoitin heti johonkin suuntaan ja sanoin, että se on tuolla noin 50 metrin päässä, niin ja niin mones hautakivi tuolta päin laskettuna, nimi tänne suuntaan. äiti ilmoitti itsevarmana, että ei taatusti ole, etkä voi muistaa tuollaista eikä suostunut tulemaan mukaan, vaan meni itse muistelemaansa suuntaan. Siellä se hautakivi oli missä sanoin sen olevan ja viitoin äitiä sitten paikalle. Siinä äiti sitten naureskeli ja sanoi, että ei voi vaan käsittää, että miten voit muistaa tuollaista, mutta kaupasta jos sinua pyytää ostamaan tiettyä leipää, niin et muista sitten edes sitä koko leipää, vaan mukana voi tulla pussillinen appelsiineja.

Tämä on sellaista hyväntekeväisyystyötä, jota tykkäisin tehdä. Voisin tulla jeesimään siivouksessa sellaisten luona, joilla itsellään - syystä tai toisesta - vaikeaa siivota 

siivoaminen kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helpoksi, eli ylimääräinen tavara pois. Robotti-imuri avuksi, sekin motivoi pitämään lattiat puhtaana. Uusimmissa malleissa on moppaustoimintokin mukana. Keittiön ja kylppärin siivoamisessa voi käyttää kosteita siivousliinoja, juu ei maailman ekologisempia mutta jos vaihtoehto on ettei siivoa lainkaan, niin suurempi biohazard se on. Siivoaminen kannattaa jakaa useammalle päivälle eli joka päivä tekee vartin verran jotakin, niin eipä pääse kertymään mitään eikä viikkosiivousta sellaisenaan tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sellaista hyväntekeväisyystyötä, jota tykkäisin tehdä. Voisin tulla jeesimään siivouksessa sellaisten luona, joilla itsellään - syystä tai toisesta - vaikeaa siivota

 

Tässä on sekin, että saatan pystyä siivoamaan kaverin luona ja järkkäilemään asioita, mutta omassa kodissa se ei sitten sujukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä välillä voi muistaa "tuo tullessas, vie mennessäs". 

Se oikeasti auttaa kaaoksen hallintaan.

Jos nouset sohvalta, mennäksesi keittiöön ja siinä sohvapöydällä on jotain pientä tiskiä, niin älä mene tyhjin käsin keittiöön ajatellen, että siivoat myöhemmin nuo.

Vaan vie ne saman tien, ne, mitä mahtuu sillä keikalla käsiin.

Pikku hiljaa siis asunnossa kulkiessa vie asioita enemmän oikeaan osoitteeseen päin.

Helpottaa oikeasti.

Jos ajattelee, että "en jaksa ottaa tuota  mukia nyt ku meen keittiöön", niin pidä itsellesi pieni puhe, että sä joudut joka tapauksessa viemään mukin keittiöön jossain kohtaa, niin miksi ei siis nyt. Se ei vaadi voimaa, ponnisteluita eikä edes hikeä.

Kun yrittää siis vähän väliä pitää tavarakaaosta kurissa, ei kämppä räjäh

Tämä. Itse pyöritin lapsiperhearkea juurikin aamuisin. Kaikki koneet pyörimään ennen aamupalaa, kahvin tippuessa pikainen imurointi. Silloin päivä oli jo suurelta osin pelastettu. 

Minulla otollisin aika tehdä asioita on noin klo 22. 

Vierailija kirjoitti:

Häh, eikö ADHD-ihmisillä ole tavaroille omaa paikkaansa?

Meillä on kaappien sisällä tavaroille oma paikkansa. Jos ei nyt ihan tarkkaa paikkaa, niin ainakin oma hylly, eli tietyltä hyllyltä löytyy tietty tavara, se on sen paikka. 

Joillekin todella selkeille on, esimerkiksi mukit menevät kyllä tiskauksen jälkeen tietylle hyllylle kaapissa. Kengät ovat ulko-oven vieressä. Hammasharja kylppärin kaapissa.

Mutta sitten alkaa jo vähän hämärtyä. Koska asunnossani ei ole minkäänlaisia kaappeja, vaatteet ovat rekillä ja lipastossa. Aina joskus ne sinne järjestän mutta sitten onkin teepaitoja sukkalaatikossa ja päinvastoin. Koruja on korurasiassa mutta myös kaikkialla muualla. Romulaatikossa on aivan kaikkea mitä kuvitella voi. Minulla on ainakin kymmenen heijastinta, jokainen eri paikassa, ehkä yksi jossain takissa. Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Pimpula on normaali sana. Se on se pimpula, mikä laitetaan hiuksiin. Mitä muuta sanaa muka siitä käytetään? Hiuslenkki? :D

 

Meillä sanottu varsinkin ysärillä hiuspampula/donitsi.

Pimpula on sivistyssanakirjan mukaan "beibi, kulta, rakas. "

No tuota en oikeastaan tiennyt. Luulin tarkoittavan alapäätä tai jotain.

Joskus heitettiin sanoja "pimpulapampulapompula". En muista mistä sekin tuli.

Up