Te joilla on monta lasta, niin hankkikaa niille nuoremmillekin jotain omaa
Pesueen kolmantena en saanu juuri koskaan mitään juuri minulle hankittua vaan kaikki tuli isompien sisaruksien kautta käytettynä. Muistan edelleen sen kateuden tunteen, kun heille ostettiin polkupyöriä, huonekaluja, vaatteita jne. Muistan myös hämmentävän tarkkaan minkälaisia nämä tavarat olivat. Epätasa-arvo ei toki rajoittunut ainoastaan tavaroihin vaan varsinkin esikoinen sai muutenkin parhaat palat, harrastuksia, kielimatkoja ja vanhempien rakkautta. Itse ajattelen edelleen, että en ole minkään arvoinen ja jos ostan jotain itselleni, niin pidän sitä turhana tuhlauksena.
Kommentit (25)
Te jotka itkette lapsuuden ajan normijuttuja: menkää terapiaan, tai hankkikaa suhteellisuudentaju muutoin vaikkapa elämänkokemusten avulla.
Ei elämä ole oikeudenmukaista, sillä jokainen saa erilaiset pelikortit jo syntymähetkellä.
Ja esikoisen osa usein on se vaikein, koska vanhemmilla ei ole vielä kokemusta lastenhoidosta ja kasvatuksesta tai ainakin vanhemmat näkevät ne mustavalkoisena. Suurimmalla osalla myös elintaso on alhaisimmillaan.
Ja usein kuopuksella ei ole näitä ongelmia, jos perheessä useampi lapsi.
Jokainen saa olla katkera lapsuudestaan, jos niin haluaa, sillä vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Tulee aikuisenakin ostettua kaikki farkut kirppaireilta ja kulutettua kaikki vaatteet puhki. Ei jäänyt traumoja. 80 ja 90 luvulla kun ei ollut kauheasti kirppareita. Oli luonnollista käyttää vanhempien sisarusten vaatteet pienemmillä lapsilla. Omat kersat eri mallisia kropiltaan. Niin vanhempien sisarusten vaatteita menee nyt enemmän kirppikselle, kuin käyttöön.
Materiassa en välitä, mut henkisellä puolella jäin lapsena muiden varjoon. Joten yksin on pärjätty ja pärjätään edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se on ihan toisinpäin. Nuorimmalla on kaikkea. Varallisuustilanne on ihan eri nyt kuin oli hänen sisarustensa nuoruudessa. Katkeruutta on ollut.
No, osta jotain isommille samalla kun ostat nuorimmalle. Tai siirrä sama summa rahana. Ei tule kateutta.
Ne on aikuisia. Ostakoon itse mitä haluaa. Toisella on omakin lapsi.
Voit silti olla tasapuolinen. Esim. jos ostat nuorimmalle uuden polkupyörän, niin voit ostaa pyörän myös lapsenlapselle tai siirtää saman summan rahana muille. Lapsiasi he kaikki ovat, vaikka olisivat aikuisiakin. Varmasti peruselämisen kustantavat itse, mutta en yhtään ihmettele, että kateutta tulee isommista hankinnoista.
Olivatko vanhempasi sinut saadessaan huonommassa taloudellisessa tilanteessa?