Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan jaksatte yrittää ihastustanne, kunnes tulee luovutuksen hetki?
01.07.2024 |
Itseäni oikeastaan hävettää, että en osaa tai en ainakaan ole osannut antaa periksi, vaikka aikaa on kulunut jo yli vuosi. Mies itse aloitti tuijottelun ja selkeästi yritti, että koskettaisin häntä jotenkin, jonka jälkeen hän aloitti aivan kuin vahingossa aina tilaisuuden tultua hipaisemaan minua. Mutta siis....homma ei ole edennyt yhtään mihinkään. Muutamia kertoja on halailtu, mutta silloinkin mies on irrottanut ensin otteensa. Mies on myös välillä kylmän tuntuinen ja on osoittanut silmieni edessä huomiota ystävälleni niin, että se on tuntunut tahalliselta loukkaamiselta. En ymmärrä yhtään, miksi tekee tällaista. Olen itkenyt nyt lohduttomasti, koska pakko tässä on luovuttaa. Olemme jo reilusti yli 40 vuotiata, että mistään teinipellelystä ei ole kyse, vaan ihan omalta kohdaltani aidoista ja vakavista tunteista.
Kommentit (39)
Ap, oletko 14 vuotias?
Itse teen yhden aloitteen jos olen ihastunut, ja jos siihen ei vastata niin sitten vaan luovun koko jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen odotellut nyt 2 vuotta, vaikka olen tiennyt alusta asti, että todennäköisyys on pieni. Ihastusta on helpottanut, kun olen aloitellut toista suhdetta tässä sivussa.
Ap, miksi ihmeessä olette halanneet välillä tämän työkaverin kanssa, vaikka ette ole käyneet treffeillä? Jotenkin vaikea ymmärtää tällaista asetelmaa.
Työkaverin koskettelu ja toisen naisen huomiointi sinun nähden ovat vallankäyttöä. En todellakaan neuvoisi sinua ehdottamaan treffejä tai kahville menoa tämän miehen kanssa. Kyllä sen verran täytyy ihmisellä olla itsekunnioitusta, että jättää kusipäät taakseen ja irrottautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt aloitusta. Oletteko siis käyneet oikeasti useampaan otteeseen treffeillä kahdestaan tämän miehen kanssa, mutta asia ei etene? Miten tuo kaveri on ollut mukana?
Oemme työkavereita, mutta emme näe edes joka kuukausi. Emme todellakaan ole käyneet treffeillä, sillä homma ei vaan etene mitenkään.
ap.
Kuulostaa varatulta, siksi homma ei etene.
Pakota se suoraan peliin eli hae pakit. Kirpaisee hetken, mutta helpottaa loppuelämääsi kummasti, kun asia ei jää "ratkaisematta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei. Älä tuhlaa aikaasi tuollaiseen.
Olen kohdannut työelämässä lukemattomia tällaisia mukaihastuneita kiehnääjiä, useimmiten vieläpä varattuja miehiä. Koskaan näistä ei ole tullut yhtään mitään eikä kukaan ole ehdottanut mitään. Eikä olisi kyllä tarvinnut ehdottaakaan, mutta näköjään pitää kuitenkin kiehnätä ympärillä. Miehet näköjään testaavat mielellään omaa viehätysvoimaansa ja saavat arkeensa piristystä tällaisesta flirttailusta. Etkö ole ap tuohon ikään mennessä ymmärtänyt tätä juttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko varma ettei se mies ole varattu? Jos ei sit oikein itsekään tiedä mitä haluaa?
Kyllä se on vaikeaa luovuttaaa, jos tunteita on toista kohtaan. Vuosien jälkeen itse olen yrittänyt unohtaa, edelleen mielessä pyörii viikottain. Pahinta tässä se kun tavallaan asiat jäi kesken, ei tullut selvitettyä ja jäi epävarmuus olisiko tuosta tullutkin jotain. No sen opin, että seuraavan kerran otan selvää asioista suoraan, helpommalla pääsee, että ne pakit saa alkuvaiheessa eikä jää roikkumaan. En tiedä miksei sitä aikuisenakaan osaa vielä toimia oikein, hylätyksi tulemisen pelkoa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika sama homma. Asiat ei etene vaikka selvästi kiinnostus molemminpuolista. Nyt on viides vuosi menossa. Alan olla ihan kypsä, mutta en vain osaa luovuttaa. Pitäisi ihastua johonkin toiseen, että pääsisi irti, mutta miten ihastut kun haluaisi vain tämän.
Mitä konkreettisia tekoja olet tehnyt itse edistääksesi tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Olen kohdannut työelämässä lukemattomia tällaisia mukaihastuneita kiehnääjiä, useimmiten vieläpä varattuja miehiä. Koskaan näistä ei ole tullut yhtään mitään eikä kukaan ole ehdottanut mitään. Eikä olisi kyllä tarvinnut ehdottaakaan, mutta näköjään pitää kuitenkin kiehnätä ympärillä. Miehet näköjään testaavat mielellään omaa viehätysvoimaansa ja saavat arkeensa piristystä tällaisesta flirttailusta. Etkö ole ap tuohon ikään mennessä ymmärtänyt tätä juttua?
Huomannut saman, lounaita kahdestaan, tanssitaan yhdessä pikkujouluissa ja vähän flirttaillaan. Naimisissa ne miehet ovat lähes poikkeuksetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ap miten siis olet yrittänyt miestä lähestyä.
Oletko pyytänyt treffeille tai edes viestitellyt? Oletteko kavereita somessa? Mistä puhutte, kun olette kaksin?
"kylmän tuntuinen ja on osoittanut silmieni edessä huomiota ystävälleni niin, että se on tuntunut tahalliselta loukkaamiselta" ihastus olisi kuollut tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohdannut työelämässä lukemattomia tällaisia mukaihastuneita kiehnääjiä, useimmiten vieläpä varattuja miehiä. Koskaan näistä ei ole tullut yhtään mitään eikä kukaan ole ehdottanut mitään. Eikä olisi kyllä tarvinnut ehdottaakaan, mutta näköjään pitää kuitenkin kiehnätä ympärillä. Miehet näköjään testaavat mielellään omaa viehätysvoimaansa ja saavat arkeensa piristystä tällaisesta flirttailusta. Etkö ole ap tuohon ikään mennessä ymmärtänyt tätä juttua?
Huomannut saman, lounaita kahdestaan, tanssitaan yhdessä pikkujouluissa ja vähän flirttaillaan. Naimisissa ne miehet ovat lähes poikkeuksetta.
Siihen lankaan on vaan niin helppo mennä, kun elämä on muuten rakkaudetonta ja tylsää. Tällainen silmäpeli tuo edes jotain hohtoa elämään.
Jos mies osoittaa kiinnostuksensa monella tavalla, eikä lähesty mitenkään, niin sais mun puolesta pysyä lähtökuopissaan.
Toisekseen jos olisin tilannetta katsonut noin kauan, että kiinnostuu mun ystävästäkin, niin menkööt.
En lähde miehestä kisaamaan. Kyllä niitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
"kylmän tuntuinen ja on osoittanut silmieni edessä huomiota ystävälleni niin, että se on tuntunut tahalliselta loukkaamiselta" ihastus olisi kuollut tuohon.
Tämä. Selkeät pellehermannin ja häntäheikin elkeet. Ted Flag ja Turn Off.
En tajua. Eihän tässä kumpikaan ole yrittänyt toista sekuntiakaan. On vähän silmäpeliä ja joku ohimenevä kosketus. Täysin normaalia työpaikkaflirttiä.
Jos joku tekisi aloitteen, niin sitä voisi sitten ehkä pitää yrittämisenä. Toinen joutuisi sanomaan että onko varattu vai ei ja kiinnostaako vai ei.
En tajua, miksei aloitteen tekijä voisi olla nainen, jos hän kerran on kiinnostunut. Kysy mies vaikka teille töiden jälkeen kahville. Omituinen juttu. Todella omituinen kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaikeaa luovuttaaa, jos tunteita on toista kohtaan. Vuosien jälkeen itse olen yrittänyt unohtaa, edelleen mielessä pyörii viikottain. Pahinta tässä se kun tavallaan asiat jäi kesken, ei tullut selvitettyä ja jäi epävarmuus olisiko tuosta tullutkin jotain. No sen opin, että seuraavan kerran otan selvää asioista suoraan, helpommalla pääsee, että ne pakit saa alkuvaiheessa eikä jää roikkumaan. En tiedä miksei sitä aikuisenakaan osaa vielä toimia oikein, hylätyksi tulemisen pelkoa??
Tuo ei ole enää vain ihastumista vaan pakkomielle, riippuvuus siitä ihastumisen tunteesta. Tervemielinen ihminen unohtaa kohtuullisessa ajassa sen ihastumisensa jos homma ei etene ja/tai vastakaikua ei vaan tule tai on muutoin liiallista epämääräistä säätöä.
Vakavista tunteista kyse, mutta suuta et saa auki. Mikä tuosta ihmisestä tekee ihanan sitten?