Onko kunnollisia eronneita 40+ miehiä olemassa?

En tiedä, olenko kunnollinen mies. Olen vähän jäävi sitä arvioimaan. Mutta eron jälkeen olen tykännyt olla vapaa ja mennä ja tehdä kuinka huvittaa. Oma kämppä, oma lupa. Uutta naista en ole yrittänytkään hakea eikä sellaista ole tietenkään eteen taivaalta tippunutkaan. Vähän ehkä itsekin yllätyin, siitä, että en edes alkanut mitään uutta miettimään.

Avioeron jälkeen tein perusteellisen itsetutkiskelun ja jälkipuinnin, myös kyseenalaistin itseni ja senastisen elämäni. Olin elänyt vain muille unohtanut itseni. Niinpä päätin alkaa elää itselleni. Ja sitä kautta tulikin vähän uudenlainen tapa ajatella asioista.

Olen keskituloinen, omaisuuttakin löytyy, mutta myös omissa oloissani viihtyvä, luonnossa viihdyn, vähän ehkä erakkokin. En ole osannut kaivata naista elämääni. 

Tein jo kaiken mitä yhteiskunta keskimäärin meiltä odottaa, mutta huomasin että ei se tuonutkaan onnea. Nyt voin sitten olla vapaa ja elää itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset halua kunnollista miestä. Meitä on vaikka kuinka paljon mutta ei naiset ole koskaan kunnon miehistä kiinnostuneet.

T:  kunnollinen mies 48

Höpö höpö kunnolliset miehet on varattuja.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko kunnollinen mies. Olen vähän jäävi sitä arvioimaan. Mutta eron jälkeen olen tykännyt olla vapaa ja mennä ja tehdä kuinka huvittaa. Oma kämppä, oma lupa. Uutta naista en ole yrittänytkään hakea eikä sellaista ole tietenkään eteen taivaalta tippunutkaan. Vähän ehkä itsekin yllätyin, siitä, että en edes alkanut mitään uutta miettimään.

Avioeron jälkeen tein perusteellisen itsetutkiskelun ja jälkipuinnin, myös kyseenalaistin itseni ja senastisen elämäni. Olin elänyt vain muille unohtanut itseni. Niinpä päätin alkaa elää itselleni. Ja sitä kautta tulikin vähän uudenlainen tapa ajatella asioista.

Olen keskituloinen, omaisuuttakin löytyy, mutta myös omissa oloissani viihtyvä, luonnossa viihdyn, vähän ehkä erakkokin. En ole osannut kaivata naista elämääni. 

Tein jo kaiken mitä yhteiskunta keskimäärin meiltä odottaa, mutta huomasin että ei se tuonutkaan onnea. Nyt voin sitten olla vapa

Toki on hyvä olla yksinkin, mutta kannattaa myös tarkistuttaa itsensä jos naista ei tee mieli. Masennuskin aiheuttaa haluttomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla eronnut ja lapsia? Miksei lapseton sinkku käy?

Noh kun yli 40v lapseton on usein niin tottunut olemaan yksin ja ajattelemaan vain itseään, se näkyy kyllä sitten parisuhteessa ja etenkin jos toisella on lapsia.

Mitä ihmettä? :D Mulla on eronnut kumppani, jolla on lapsia. Jos mullakin olisi lapsia ja vielä eksäkin aikatauluineen ja vaatimuksineen, niin ei me voitaisi edes olla yhdessä. Kyllä se olen minä joka tässä joustaa ja ajattelee kaikkia. Ja teen sen mielelläni, koska rakastan kumppaniani ja tiedän miten raskasta hänen arki on. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla yhtä harvinainen luontokappale kuin samat kriteerit täyttävä nainen?

Voi olla näinkin tai sitten hyvät eivät vaan tapaa.

No ei TIETENKÄÄN ole kuin kunnollisia naisia. T:  miesviha tutuksi

Monille on, tällaisten kyselijöille ei juurikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla eronnut ja lapsia? Miksei lapseton sinkku käy?

Noh kun yli 40v lapseton on usein niin tottunut olemaan yksin ja ajattelemaan vain itseään, se näkyy kyllä sitten parisuhteessa ja etenkin jos toisella on lapsia.

Mitä ihmettä? :D Mulla on eronnut kumppani, jolla on lapsia. Jos mullakin olisi lapsia ja vielä eksäkin aikatauluineen ja vaatimuksineen, niin ei me voitaisi edes olla yhdessä. Kyllä se olen minä joka tässä joustaa ja ajattelee kaikkia. Ja teen sen mielelläni, koska rakastan kumppaniani ja tiedän miten raskasta hänen arki on. 

Poikkeus vahvistaa säännön.

Vierailija kirjoitti:

No ei kait kukaan niin typerä ole että yhdestä riivinraudasta eroon päästyään ottaisi toisen?

Lisäksi nuorempana pinpinhimo ajoi naisen hakuun, nelikymppisenä järki voittaa himon.

40 kynppisenä on jo kantapään kautta opittuna itsesuojeluvaisto sen verran hyvin koulittu, että naisten limalompakollaan kusetukset ei onnistu kuten nuorempana. Ei toimi enää wanhat temput.

Vierailija kirjoitti:

No ei TIETENKÄÄN ole kuin kunnollisia naisia. T:  miesviha tutuksi

Tunge nyt se vihasi jonnekin ja itsetunto kohdilleen hei, tässä nyt oli kyse vain ja ainoastaan miehistä. Ei naisista.

Ei kyl jaksa tätä joka asiasta loukkaantuvaa nyky-yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa naisia.

Sama. Helvetin rasittavia otuksia ovat. Ja varsinkin 30-40 v. ikäiset, kun paniikissa yrittävät saada sitä ensimmäistä kersaa, tai kersan avulla uutta ukkoa kiikkiin. Kunnon käärmeitä, joihin ei ole pienintäkään luottamista.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele tarkemmin tuo kunnollinen? 

Golddiggerin elättäjä.

Kunnollinen 40+ mies jolla lapsia on

- kokopäivätöissä tai ainakin aktiivinen yrittämään asioita

- jonkin verran liikunnallinen, hyvässä kunnossa niin että jaksaa tulla ja mennä välillä

- päihteetön ja savuton

- aikuinen mies joka ei pelaile ja räplää puhelinta

- puhelias

- terve pää

- ei addiktioita

- ei tatuointeja eikä lävistyksiä

- asuu omillaan

- on sinut erojen kanssa

- tulee toimeen perheensä kanssa

- osaa ajatella muita

- on turvallinen

- on auttavainen

- on epäitsekäs

- tykkää remontoimisesta

...tuossa nyt jotain alkuun 

Vierailija kirjoitti:

Kunnollinen 40+ mies jolla lapsia on

...tuossa nyt jotain alkuun 

Lisäisin vielä että

- Ei ole kiinnostunut politiikasta, eikä julkkiksista

- Ei kiroile jatkuvasti

- Tykkää ihmisistä

up

Vierailija kirjoitti:

Kunnollinen ja eronnut...

Semmoinen oli minulla onni saada 48 vuotta sitten. Eron syitä on monia. 

"Varmasti on. - Itse noin 40 vuotiaana pidempää parisuhdetta kokemattomana olen kyllä saanut osakseni iksinkkuudestani niin paljon ennakkoluuloja ja suoranaista halveksintaa (, joist alievimpänä oelnko kaappi homo, joka etsii kulissia vai olenko tai olenko ollut uskovainen hihuli) mutta onneksi myös ihan viileän rauhallsiaia ja asiasta toiseen luontevasti eteneviä treffikumppaneita. 

Sen verran nämä ennakkoluulot ja asenteet kokrmattomuudestani ovat kirpaisseet, että jossain vaiheessa jopa aattelin, että pääsisinkkö vähemmällä jos vastaisuudessa valehtelisin kokemattomuuteni tosieksi, jos joku siis vielä jsoksu kysyisi parisuhdehistoriaani. - En sitä itse tapaa mainostaa tai tuoda sen paremmin julki oma-aloitteisesti

Kunnes sitten oivalsin; Miski minä haluaisin parisuhteeseen kumppanin kanssa, joka ei voisi hyväksyä histtoriaani, jonka kanssa olen itse kuitenkin sinut.

Ja vaikka seuraamalla toimintaani muiden tuttujen naisten...."

"Miksi paljastat ettet ole ollut parisuhteessa? Keksi sellainen ja pysy tarinassa jos joku kysyy. Älä nyt ainakaan itse kerro ikisinkkuudestasi."

Kiitos kommentistasi! Kertaan nyt vähän: En itse tuo oma.aloitteisesti esiin että en ole eläessäni ollut pidemmässäö parisuhteessa. Monet ovat ymmärrettävästikin uteliaita ja halunneet mm. treiffeillä kuulla parisuhdehistoriastani. Olen heille historiani rehellisesti kertonut. Osalle "kokemattomuuteni" ei ole herättänyt tarvetta esittää minusta enemmän ja vähemmän typeriä ennakkoluuloja, josita mainitsin mm. tokaisut siitä, olenko kulissiliittoa vailla oleva homo tai olenko / olenko ollut uskonnolline hihuli). Tai jos on herättänyt ennakko-oletuksia, joka on minusta erinoamaisen ymmärrettävää niin ovat niistä huolimattat jatkaneet tutustumsita luontevasti ja ainakin isommitta mukitta eteenpäin. Vertailun vuoksi olsin minäkin yllättynyt, jos jokiu suunnilleen ikäsieni ja oloiseni nainen kertosi omaavan suunnilleen samantapaisen parisuhde historian kuin minulla itselläni on.

Kun ennakkoluuloja esittäneitä ennätti kertyi, niin ehdin harkitsemaan, että pääsisinkö vähemmällä, jos vastaisuudessa valehtelsin ja kertoisin uskottavan tarinan parisuhdehistoriastani, jotta sen turvin voisn mahdollisesti päästä vähemmällä / saada ossakseni ei niin tylsiä ennakkoluuloja. - Siis ikäänkuin oletettaisiin yksinkertaistaen niin, että noin 40 heteromies, jolta puuttuu kokemus edes yhdestä pidemmästä parisuhteesta naisen kanssa, niin hänessä täytyy ehdottomast olla jotain vikaa ja puutetta, joka käy ilmi joko suoraa (Mies on neliraaja halvaantunut ja viettänyt suurimman osan elämäsätään sairaalassa tai muussa valvotuissa laitoksessa) tai piilevää (meis on homoseksuaali mutta ei ole valmis myöntämään asian tilaa edes itselleen).

Kysyin itseltäni, että haluaisinko oikeasti elää parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei voisi hyväksyä minun "parisuhde-kokemattomuuttani"

Vastasin oli, että en halua, koska en voi muutta historiaani, enkä halua elää valheessa. - Tiedän kokemuksesta, että osaan nauttia ja iloita elämästäni. En tarvitse sitä varten kumppania. Olen enemmän kuin hyvilläni ja iloinen siitä, että vaikka se 1 ja erityinen on puuttunut rinnaltani, niin se ei ole estänyt (en tiedä, onko se mahd myös auttanut) minua luomaan ja ylläpitämään muita läheisiä ja paljon antaneita ihmissuhteita muutoin niin naisten kuin miesten kanssa. Mikä itseasiassa muuttusii, jos nyt valehtelsin, että joo oli mulla yksi pidempi parisuhde silloin joskus yli 10 vuotta sitten? Millainen ihmien haluaa perustaa parisuhteensa valheelle? 

Vierailija kirjoitti:

"Varmasti on. - Itse noin 40 vuotiaana pidempää parisuhdetta kokemattomana olen kyllä saanut osakseni iksinkkuudestani niin paljon ennakkoluuloja ja suoranaista halveksintaa (, joist alievimpänä oelnko kaappi homo, joka etsii kulissia vai olenko tai olenko ollut uskovainen hihuli) mutta onneksi myös ihan viileän rauhallsiaia ja asiasta toiseen luontevasti eteneviä treffikumppaneita. 

Sen verran nämä ennakkoluulot ja asenteet kokrmattomuudestani ovat kirpaisseet, että jossain vaiheessa jopa aattelin, että pääsisinkkö vähemmällä jos vastaisuudessa valehtelisin kokemattomuuteni tosieksi, jos joku siis vielä jsoksu kysyisi parisuhdehistoriaani. - En sitä itse tapaa mainostaa tai tuoda sen paremmin julki oma-aloitteisesti

Kunnes sitten oivalsin; Miski minä haluaisin parisuhteeseen kumppanin kanssa, joka ei voisi hyväksyä histtoriaani, jonka kanssa olen itse kuitenkin sinut.

Ja vaikka seuraamalla toimintaani muiden tu

Millainen se taustasi sitten oikeasti on? Suhteita ollut mutta ei pidempiä?

Minä olen reilu nelikymppinen ja erosin yli kymmenen vuoden suhteesta joitakin kuukausia sitten. Minä olen loppujaan erittäin avoin sille, että voisin aloittaa jossain vaiheessa uuden suhteen. Sitä ei kyllä välttämättä tule, sillä minulla on sen verran kovat vaatimukset asian suhteen. Tai en minä odota, että nainen on rikas ja superkaunis prinsessa, mutta pitää olla lapseton, sekä sellainen että tunnen aidosti jo lyhyen tuttavuuden jälkeen että tässä on sitä jotain. Siihen kun lisää, että naisen pitäisi olla kiinnostunut vielä myös minusta, niin voi sanoa tässä kokonaisuudessa olevan niin monta palasta että en pidättele hengitystäni parisuhteeseen päätymisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Miehet elävät miesten maailmassa, omassa kuplassaan. Ehkä naiset omassaan. Tai yksilökuplassa. Ja hyvä niin. Mutta kohtaamispinta taitaa olla heikko, ellei ole yhteistä ja kommunikoi riittävän hyvin.

Pelottavaa, jos ei ole miehiä kavereina edes. Tai naisia miehillä.