Alan epäillä, ettei lapsi tule pärjäämään lukiossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se lienee hänen elämänsä.

No joo, mutta hän on kuitenkin alaikäinen sinne 18-vuotiaaksi. Totta kai perhe auttaa koulupaikan hakemisessa ja muussa. En usko, että mikään perhe vain jättää lapsen vaille tukea ja ohjausta, koska "se on hänen elämänsä".

No,minut ainakin jätettiin. Alkoholistiperhe. Olisin päässyt lukioon keskiarvollani ja olis lukutoukka (opettelin lukemaan jo 5-6 vuotiaana),mutta rohkeus ei riittänyt hakemaan kiusaamisen vuoksi(sitä tekivät myös opettajat). Halusin välivuoden numeroiden nostoon ja miettimiseen,mutta minut pakotettiin hakemaan 'jonnekin'. No,se tarina poikikin melkoisen helvetin. T.yhteiskunnan syrjäyttämä,joka ei ole ollut palkkatöissä päivääkään enkä tule menemäänkään.

Tyypillinen uhrautuja, joka ei osannut ottaa vastuuta omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se lienee hänen elämänsä.

No joo, mutta hän on kuitenkin alaikäinen sinne 18-vuotiaaksi. Totta kai perhe auttaa koulupaikan hakemisessa ja muussa. En usko, että mikään perhe vain jättää lapsen vaille tukea ja ohjausta, koska "se on hänen elämänsä".

No,minut ainakin jätettiin. Alkoholistiperhe. Olisin päässyt lukioon keskiarvollani ja olis lukutoukka (opettelin lukemaan jo 5-6 vuotiaana),mutta rohkeus ei riittänyt hakemaan kiusaamisen vuoksi(sitä tekivät myös opettajat). Halusin välivuoden numeroiden nostoon ja miettimiseen,mutta minut pakotettiin hakemaan 'jonnekin'. No,se tarina poikikin melkoisen helvetin. T.yhteiskunnan syrjäyttämä,joka ei ole ollut palkkatöissä päivääkään enkä tule menemäänkään.

Ajattelit sitten olla koko elämäsi uhri tai jotenkin kostaa kaikille jotain mystistä?

Onnea valitsemallasi polulla!

Eikö amiksessa ole kiinnostavaa linjaa, se on nopein reitti työelämään, lukion jälkeen pitäisi opiskella ammatti.  Lukio turha joillekin. 

Oma lapsi halusi lukioon, vaikka on aina ollut ns alisuoriutuja. Hankala tilanne, kun en voinut sanoa mitään eikä kyseenalaistaa. 

Jo heti suunnitteli käyvänsä neljään vuoteen koulun. Kirjoitukset takkusi ym. No sai lakin ja on nyt pääsemässä amk opintoihin. Ei päässyt ensimmäisiin halutoiveisiin, mutta paikka irtosi kuitenkin. On minulla huoli noista amk opinnoistakin, mutta aika näyttää. Itse on sanonut ettei ole lukija, vaan tekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Öö, miksi vtussa sen lapsen pitäisi käydä amista näön vuoksi 18 syntymäpäivään asti ja lopettaa sitten se???

Amis kannattaa aina käydä loppuun, saa ammatin.

Mikä vttu sua vaivaa ap??????

Samaa ihmettelin ja myös jos ei halua jatkaa opiskelua lukion jälkeen niin mitä järkeä sinne mennä. Amis loppuun asti,sitten voi mennä työnhakijaksi ja töihin. Ja miten 18v ikä liittyy mihin?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi edes menossa lukioon?

Ilmeisesti olisi mutta pelkään, ettei tule pärjäämään. Opiskelu ei vaikuta innostavan. Todistuksessa on kutosta ja seiskaa. Menee vain aika hukkaan ja itsetunto kärsii.

Miksi kutosesta ja seiskasta itsetunto kärsisi, nehän on ihan ok arvosanoja. Kunhan kurssit on läpi ja ryhdistäytyy sitten joskus kun keksii mitä haluaa. Itse menin lukion jälkeen amikseen kun en tiennyt mitä haluan (enkä päässyt yliopistoon) ja lopulta kolmekymppisenä opiskelin korkeakoulututkinnon.

Voisiko olla että itse latistat lapsesi itsetuntoa noilla jutuilla? Jos sinusta kutonen ja seiska on joku itsetunnon mittari ja täällä kirjoittelet noin ikävästi? Voisit olla ylpeä terveestä rakkaasta lapsesta ja asia kerrallaan kannustaa eteenpäin niissä asioissa jotka hänelle on tärkeitä. Nyt on kyse vielä nuoresta, joka kehittyy. Millainen itse olit teininä? Mitä eväitä hän on saanut ja saa kotona? 

TUVA koulutuksessa on aikaa miettiä vähän lisää.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi halusi lukioon, vaikka on aina ollut ns alisuoriutuja. Hankala tilanne, kun en voinut sanoa mitään eikä kyseenalaistaa. 

Jo heti suunnitteli käyvänsä neljään vuoteen koulun. Kirjoitukset takkusi ym. No sai lakin ja on nyt pääsemässä amk opintoihin. Ei päässyt ensimmäisiin halutoiveisiin, mutta paikka irtosi kuitenkin. On minulla huoli noista amk opinnoistakin, mutta aika näyttää. Itse on sanonut ettei ole lukija, vaan tekijä. 

Tosi inhottavaa lukea tähän sävyyn kirjoitettuja juttuja ihmisten omista lapsista. Sun lapsi on haasteista huolimatta tehnyt realistisen opiskelusuunnitelman, valmistunut lukiosta ja päässyt vielä korkeakouluun. Viimeistään tässä vaiheessa sun pitäisi ymmärtää olla lapsesta ylpeä ja huomata, että hän pärjää hienosti. Sen sijaan tekstistä huokuu pettymys ja sellainen 'ei siitä mitään tule' asenne.

Onneksi lapsesi on selvästi fiksumpi kuin sinä ja siten ehkä tajuaa jättää tuon sun latistuksen omaan arvoonsa. 

Minun lapset odotti lukioon pääsyä koska siellä ovat sinne opiskelemaan halunneet. Lukio antaa kielitaitoa ja yleissivistystä. Älä aliarvioi lastasi !

Sen koulun voi jättää kesken ja hakea toisaalle, jos se tuntuukin kesken kaiken olevan ihan väärä paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi halusi lukioon, vaikka on aina ollut ns alisuoriutuja. Hankala tilanne, kun en voinut sanoa mitään eikä kyseenalaistaa. 

Jo heti suunnitteli käyvänsä neljään vuoteen koulun. Kirjoitukset takkusi ym. No sai lakin ja on nyt pääsemässä amk opintoihin. Ei päässyt ensimmäisiin halutoiveisiin, mutta paikka irtosi kuitenkin. On minulla huoli noista amk opinnoistakin, mutta aika näyttää. Itse on sanonut ettei ole lukija, vaan tekijä. 

Tosi inhottavaa lukea tähän sävyyn kirjoitettuja juttuja ihmisten omista lapsista. Sun lapsi on haasteista huolimatta tehnyt realistisen opiskelusuunnitelman, valmistunut lukiosta ja päässyt vielä korkeakouluun. Viimeistään tässä vaiheessa sun pitäisi ymmärtää olla lapsesta ylpeä ja huomata, että hän pärjää hienosti. Sen sijaan tekstistä huokuu pettymys ja sellainen 'ei siitä mitään tule' asenne.

 

Lisäksi elämässä on hyvin vähän merkitystä koulumenestyksellä, kun on itsetunto joka ei ole suorituksista kiinni ja saa tehtyä olennaiset asiat (esim valmistuu, numeroista viis), pärjää oikein hyvin. Jopa paremmin kuin jotkut ns. kympin tytöt ja pojat. En tarkoita vähätellä hyvää koulumenestystä, se on tosi hyvä saavutus, mutta vähemmälläkin elämässä voi pärjätä kunhan saa riittävästi itseluottamusta ja painaa sinnikkäästi menemään. Pahinta mitä voi tehdä on romuttaa lapsen itsetunto siirtämällä häneen omia neurooseja ym. Siitä lapsesta voi tulla ihan mitä vaan. Tyytymättömästä ja vittumaisesta vanhemmasta ei jos ei saa asennettaan korjattua. Kukaan ei enää myöhemmin elämässä katso todistuksia ja työelämässäkin saattaa monia asioita joutua tekemään vähällä ajalla ns seiskan arvoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi edes menossa lukioon?

Ilmeisesti olisi mutta pelkään, ettei tule pärjäämään. Opiskelu ei vaikuta innostavan. Todistuksessa on kutosta ja seiskaa. Menee vain aika hukkaan ja itsetunto kärsii.

Jos ilmeisesti olisi menossa, niin anna lapsen mennä. Muuten kuulet myöhemmin, että ei annettu mennä lukioon. Mutta voisit yrittää innostaa korottamaan numeroita, ei niinkään numeroitten itsensä vuoksi vaan siksi, että jos joka vuosi jää 1/3 asioista oppimatta, niin se kumuloituu, ja ero parhaimpiin kasvaa tosi isoksi. Mutta jos pääsee lukioon ja haluaa mennä, niin anna mennä. Moni seiskan oppilas on kuitenkin pärjännyt lukiossa ihan riittävän hyvin ja on nyt akateemisessa työssä. 

Miksi kukaan vanhempi haluaa lapsestaan koulupudokasta? Ap toivoo, että lapsi keskeyttää koulunsa. Ihan järkyttävää. Mikä sinua vaivaa, ap???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi edes menossa lukioon?

Ilmeisesti olisi mutta pelkään, ettei tule pärjäämään. Opiskelu ei vaikuta innostavan. Todistuksessa on kutosta ja seiskaa. Menee vain aika hukkaan ja itsetunto kärsii.

No ette te ainakaan pk-seudulla asu, jos tuolla todistuksella on menossa lukioon. Anna mennä jos kerran pääsee sinne, kyllä sieltä pois pääsee jos homma ei pelitä.

Vihtiin jos suomenkielinen tai Karjaalle jos ruotsinkielinen, matkustamista tulee, mutta noihin pääsee kaikki. Bussissa/junassa lukevat läksyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se lienee hänen elämänsä.

No joo, mutta hän on kuitenkin alaikäinen sinne 18-vuotiaaksi. Totta kai perhe auttaa koulupaikan hakemisessa ja muussa. En usko, että mikään perhe vain jättää lapsen vaille tukea ja ohjausta, koska "se on hänen elämänsä".

No,minut ainakin jätettiin. Alkoholistiperhe. Olisin päässyt lukioon keskiarvollani ja olis lukutoukka (opettelin lukemaan jo 5-6 vuotiaana),mutta rohkeus ei riittänyt hakemaan kiusaamisen vuoksi(sitä tekivät myös opettajat). Halusin välivuoden numeroiden nostoon ja miettimiseen,mutta minut pakotettiin hakemaan 'jonnekin'. No,se tarina poikikin melkoisen helvetin. T.yhteiskunnan syrjäyttämä,joka ei ole ollut palkkatöissä päivääkään enkä tule menemäänkään.

Se mikä on ollut, on ikävää etkä sitä voi enää muuttaa. Mutta älä anna sen määrittää sinun loppuelämääsi. Itse voit nyt ottaa vastuun siitä, mikä on tulevaisuus. Vaikka et nyt palkkatöihin menisikään, niin esimerkiksi aikuislukioon voi mennä ja suorittaa lukion. Ja eihän sitä tiedä, vaikka mielesi muuttuisi joskus noitten palkkatöidenkin suhteen, koska työssä käymällä yleensä saa paremman elämänlaadun. Nyt on aistittavissa vähän sellaista katkeraa "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" -asennetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, miksi vtussa sen lapsen pitäisi käydä amista näön vuoksi 18 syntymäpäivään asti ja lopettaa sitten se???

Amis kannattaa aina käydä loppuun, saa ammatin.

Mikä vttu sua vaivaa ap??????

Samaa ihmettelin ja myös jos ei halua jatkaa opiskelua lukion jälkeen niin mitä järkeä sinne mennä. Amis loppuun asti,sitten voi mennä työnhakijaksi ja töihin. Ja miten 18v ikä liittyy mihin?? 

Siihen, että oppivelvollisuus päättyy 18-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Eikö amiksessa ole kiinnostavaa linjaa, se on nopein reitti työelämään, lukion jälkeen pitäisi opiskella ammatti.  Lukio turha joillekin. 

Miksi pitäisi päästä nopeasti työelämään? Varsinkaan kun ei tiedä mitä haluaa. Sitä paitsi vain puolet amiksesta valmistuneista työllistyy. Lukio on hyvä paikka kasvaa ja miettiä mitä haluaa tehdä isona, ja samalla voi oppia monia asioitakin. Ei opiskelu ole turhaa, vaikka lukiota ei suorittaisikaan loppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi edes menossa lukioon?

Ilmeisesti olisi mutta pelkään, ettei tule pärjäämään. Opiskelu ei vaikuta innostavan. Todistuksessa on kutosta ja seiskaa. Menee vain aika hukkaan ja itsetunto kärsii.

No ette te ainakaan pk-seudulla asu, jos tuolla todistuksella on menossa lukioon. Anna mennä jos kerran pääsee sinne, kyllä sieltä pois pääsee jos homma ei pelitä.

Vihtiin jos suomenkielinen tai Karjaalle jos ruotsinkielinen, matkustamista tulee, mutta noihin pääsee kaikki. Bussissa/junassa lukevat läksyjä.

Älä naurata. Siellä tuskin voi keskittyä, ja noin joka kolmannella on sellainen matkapahoinvointi, ettei pysty lukemaan liikkuvassa autossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi halusi lukioon, vaikka on aina ollut ns alisuoriutuja. Hankala tilanne, kun en voinut sanoa mitään eikä kyseenalaistaa. 

Jo heti suunnitteli käyvänsä neljään vuoteen koulun. Kirjoitukset takkusi ym. No sai lakin ja on nyt pääsemässä amk opintoihin. Ei päässyt ensimmäisiin halutoiveisiin, mutta paikka irtosi kuitenkin. On minulla huoli noista amk opinnoistakin, mutta aika näyttää. Itse on sanonut ettei ole lukija, vaan tekijä. 

Tosi inhottavaa lukea tähän sävyyn kirjoitettuja juttuja ihmisten omista lapsista. Sun lapsi on haasteista huolimatta tehnyt realistisen opiskelusuunnitelman, valmistunut lukiosta ja päässyt vielä korkeakouluun. Viimeistään tässä vaiheessa sun pitäisi ymmärtää olla lapsesta ylpeä ja huomata, että hän pärjää hienosti. Sen sijaan tekstistä huokuu pettymys ja sellainen 'ei siitä mitään tule' asenne.

 

Olen minä ylpeä, mutta huolta on tullut. Olen maksanut abikurssejä, tsempannut, yrittänyt kannustaa lukemaan. Tiedän ettei lapsi ole lukenut edes sen vertaa kuin minä itse luin, vaikka en mikään tunnollinen oppilas ollut.

On ihan eri asia pärjätä itse kuin pärjätä vanhemman avuilla. Liian huoleton on. Tässä on ollutkin asioita, jotka menneet ohi, kun ei ole toiminut ohjauksesta huolimatta. Toki harmitteli itsekin. Ikävä opetella asioita kantapään kautta vain siksi, että alisuoriutuja eikä yritä kunnolla. 

Minä kävin lukiota 1,5 vuotta. Sitten menin 2 vuodeksi töihin. Kävin lukion loppuun sen jälkeen ja jatkoin yliopistoon. Olin töissä myös yliopistoaikana. Se, että oli töissä, antoi uutta näkökulmaa asioihin.

Eikä ollut vaikeaa päästä töihin kun valmistui, koska CV lähtee 16-vuotiaasta. Olin sitten se 26-vuotias, jolla oli maisterin paperit ja 10 vuoden työkokemus. Jos jotakuta huvittaa ne kaikki suoramarkkinointityöt sun muut siellä CV:n alkupäässä, niin voin sanoa että asiakastyössä se kokemus on kyllä iso plussa. 

Mitäpä siis ap, jos antaisit nuoren itse rakentaa oman elämänsä polun ihan niin kuin itse haluaa. Yritä vanhempana tukea häntä siinä.