Miten sanoa naisystävälle kauniisti, että hänellä on halpa maku?
Tapailtu on pian vuosi mutta asumme erillään. Nainen on sisustanut asuntonsa valkoiseksi ja paikat on täynnä halpaa bling blingiä, tekokukkia, tuoksukynttilöitä ja sen sellaista. Seinillä vähän mitä sattuu uudehkoa kuvaa ja taidetta.
Olen itse keräillyt vuosikausia hyvää antiikkia ja täydentänyt sitä pohjoismaisilla klassikoilla kuten Frank. Taide on perittyjä tauluja, kuten muotokuvia, ja modernia grafiikkaa.
Makumme ovat ihan erilaiset enkä pidä hänen sisustustyylistään. En ole kohteliaana miehenä tuonut asias esille, mutta nyt hän on alkanut ehdottamaan muutoksia kotiini. Esim:
- Tää tapetti (se on muuten Pierre Frey) on aika tunkkainen. Voisko ton huoneen maalata valkoiseksi?
No ei.
Tää eteinen kaipaisi muuten jotain kivaa. Et oo ajatellut Vallilan mattoa?
No en, tuo käytävämatto on Shiraz
Ja myöhäisbarokkituolit on kulahtaneet kuulemma. Voisko ne edes maalata valkoisiksi?
Huoh!
Olen jo sanonut että lopettaisi ohjeistamisen, osaan kyllä sisustaa itse. Mutta tämä ei jotenkin vaan mene perille.
Mitä teen?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen muka sivistynyttä leikit, anna neidon oman kotinsa sisustaa miten haluaa. Voit omasta kodissasi miten itse haluat. Voit kyllä kohteliaasti kertoa mielipiteesi kertoa. Tuskin sovittelu yhteen, seksillä ei pitkälle suhdetta jatketa.
Niinpä ; )
Ja nainen saa sisustaa kotinsa just niinkuin tahtoo, siihen en puutu mitenkään.
Ongalma on se, että hän on alkanut ehdottaa pikku (tai isompia) muutoksia minun kotiini. Eikö hän ymmärrä, että makuni on aivan erilainen?
Ja jotenkin hänen ajatusmaailma on että naisena hän vaan ymmärtää näitä asioita paremmin kuin minä. Kun sanon että eteisen käytävämatto on muuten semiantiikkinen shiraz, hänen kommenttinsa on No olkoon mikä vaan mutta se ei yhtään sovi tohon kun se on niin tunkkainen. Kun sanon, että syvänpunainen matto, seinien ja kirjahyllyjen
Mitä sä tirskut?
Vierailija kirjoitti:
Oot kaapissa
Onpas karmiva kommentti! Missä sä elät? 1960-luvulla?
Varmaan vaikeaa, jos muuten kiinnostaa, mutta toinen juo Pirkka olutta ja toinen punaviiniä (en keksinyt hienoa merkkiä)
Teillä on vaan erilainen maku. Eikä siinä mitään. Ongelmaksi muodostuu se, että nainen haluaa muuttaa sinun kotiasi ja se, että sinä asetut naisen yläpuolelle kun koet että oma makusi on jotenkin parempi.
Ekaan en osaa neuvoa muuta kuin että sanot tiukasti että minä pidän näistä ja sillä sipuli. Toista sinun kannattaa miettiä itse. En ole ikinä ymmärtänyt miksi jotkut pitävät kallista makua parempana. Minulla on halpa maku: mitä halvemmalla löydän mieleiseni vaatteet ja sisustuksen niin sitä parempi, jää rahaa muuhun. Löydän tarvitsemani niin H&M:ltä kuin kirppareiltakin, ja pidän tyylistäni ja kodistani. Osaan tehdä paljon myös itse. Joillekin tuntuu merkitsevän vain se, että vaate tai huonekalu on ollut mahdollisimman kallis, ja se muistetaan mainita aina ensimmäisenä. Sillä ei taida olla sitten paljoakaan väliä, sopiiko mikään yhteen tai näyttävätkö ylipäätään miltään. Ajatellaan kai, että pakkohan sen on olla hieno kun maksoi niin paljon.
Tää on selvä trolli. Ei tuommoisella tasoerolla parisuhde kestä mitenkään edes vuotta.
Oot saanut ap aika paljon kettuiluakin tässä.
Et kai sä voi muuta kun odottaa jos alkaisi ymmärtämään laadun päälle.
Mun asunto oli vielä 20 vuotiaana kuin naisystävälläsi ja lisäksi vaatteet olivat muovia.
Jotenkin vuosien varrella aloin nähdä arvoa luonnonmateriaaleissa. Kyllä vaalealla voi sisustaa tyylikkäästikin, itse tykkään vaaleista sävyistä, joten huonekalut vaihtuneet koivuun ja valkolakattuun tammeen. Valkoinen maali ei kuitenkaan miellytä. Sisustukseni on aika minimalistinen ja astioita on vähän, mutta ne on tarkkaan valitut.
Yhteen muutto voi olla vaikea jos värimieltymykset ovat kovin erilaiset. Miehehen asunnossa oli kovin tumman sävyisiä huonekaluja ennen yhteen muuttoa, mutta ostettiin yhdessä sellaisia, jotka miellyttää molempia. Ja on meillä yksi mihinkään yhteen sopimaton pöytä, jossa on käsin kaiverretut yksityiskohdat, mutta se on nätti sellaisenaan.
Tosin minäkään en haluaisi punaista tai tummansinistä mattoa tai mustaa nahkasohvaa, vaikka olisi kuinka laadukkaita.
Mä rakastan vaaleaa, pörröistä ja blingblingiä! Mun mies omistaa antiikkiliikkeen ja usko pois, nämäkin kaksi asiaa pystyy yhdistämään yhteisessä kodissa. Mies on tullut vastaan ja antanut mun tuunailla jotain mieleisekseni (oon taitava entisöimään), mä oon tullut vastaan ja antanut olla niiden juttujen mitkä ovat miehelle tärkeitä. Oma maku on muuttunut laadukkaammaksi, se on kiva😄
On niin naisen kirjoittamaan tekstiä. Huoh! Mutta olihan tää nyt vähän vaihtelua näiden perustrollien rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Guess:in laukku EI ole luksusta!
Eikä Michael Korssin laukku
Vierailija kirjoitti:
Valkoiset tekokukka bling bling tytöt on yleensä ylipuhuttavissa. Wink wink.
Kaikille se sisustus ei ole kutsumus ja valkoinen tekokukka bling bling antaa sen suuntaista signaalia, etttä nainen on HELPPO. Asiasta tuskin tarvitsee kinastella, vaan saat tahtosi läpi.
Minä en asuisi missään tapauksessa antiikki-mööbelien ja perittyjen arvotaulujen jms. keskellä. (rahasta ei kiinni). Että tyylejä on monenmoisia. AP kuulunee ihmistyyppiin, joka varjelee viimeiseen asti antiikkiaan. Uh.
Jos tämä tarina olisi tosi, niin etköhän sinä osaisi ihan ilman vauvapalstalaistenkin neuvoja hoitaa asian, eli tehdä sellaisen tietynlaisen mikroilmeen ja todeta hymyillen, että "ei kiitos ja meillä on muutenkin sillä tavalla erilainen maku, ettei meidän kannata sisustuksesta keskustella"!
Älä kutsu naista tyylitajuttomaksi. Kerro sen sijaan mitä oman kodin tyyli sinulle merkitsee ja kuinka olet tehnyt jo pitkään harkittuja makusi mukaisia valintoja. Yhteen ei kannata muuttaa. Ymmärrän ongelmasi, itse en olisi kyennyt yhtä diplomaattisesti reagoimaan ehdotuksiin.
Itse muotoilisin asian jotenkin, että minäkään en arvostele sinun sisustustasi, vaikka en siitä oikein välitä, joten älä sinäkään arvostele minun, kiitos. Huolehditaan vaan molemmat omista kodeistamme.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vaan erilainen maku. Eikä siinä mitään. Ongelmaksi muodostuu se, että nainen haluaa muuttaa sinun kotiasi ja se, että sinä asetut naisen yläpuolelle kun koet että oma makusi on jotenkin parempi.
Ekaan en osaa neuvoa muuta kuin että sanot tiukasti että minä pidän näistä ja sillä sipuli. Toista sinun kannattaa miettiä itse. En ole ikinä ymmärtänyt miksi jotkut pitävät kallista makua parempana. Minulla on halpa maku: mitä halvemmalla löydän mieleiseni vaatteet ja sisustuksen niin sitä parempi, jää rahaa muuhun. Löydän tarvitsemani niin H&M:ltä kuin kirppareiltakin, ja pidän tyylistäni ja kodistani. Osaan tehdä paljon myös itse. Joillekin tuntuu merkitsevän vain se, että vaate tai huonekalu on ollut mahdollisimman kallis, ja se muistetaan mainita aina ensimmäisenä. Sillä ei taida olla sitten paljoakaan väliä, sopiiko mikään yhteen tai näyttävätkö ylipäätään miltään. Ajatellaan kai, että pakkohan sen on olla
Tuo sinun kuvauksesi ei ole minä. Hinta ei merkitse minulle mitään, vaan esineiden ulkonäkö, historia ja se fiilis, jonka niistä saa. Olen keräilijä ja ostanut lähes kaiken huutokaupoista tai antiikkiliikkeistä.
Toisaalta, ei kalliissa maussa ole mitään vikaa, kunhan se on hyvä.
Eikö noita makuja voisi jotenkin yhdistää? Laittaa molempia, antiikkia ja modernia. Tuo taitaa olla muodikasta sekoittaa vähän kaikkea.
Sellainen satutäti vauhdissa.