En ymmärrä, miten ihmiset rakastuvat uuteen niin pian edellisen jälkeen

Enempi tuollain ajattelee ne peräkammarin Irmelit ja Aatut jotka on sen yhden ainoan kerran suhteessa olleet ja tulleet jätetyksi. Sitten ihmetellään. Siinä voi myös itse peiliin katsoa, että olikohan minussa jotain vikaa.

Turha tähän ketjuun on vetää sitä miksi ihmiset ovat tulleet jätetyiksi. Ne syyt voivat olla niin monet. Aina ei ole niin että jätetyllä on juuri mitään peiliin katsomista vaan siellä voi oll sellaisiakin asioita kuin alko ja väkivalta, sekä fyysinen että henkinen. Jättäjillä on kyllä myös syytä katsoa peiliin ja sehän on ymmärrettävää että tommosessa tilanteessa vaurioitunut osapuoli on se jonka on vaikea löytää ketään uutta kun taas vaurioittajan on pakko etsiä itselleen joku toinen pikaisesti unohtaakseen sopimattoman käytöksensä, pitääkseen itsensä ylipäätään kasassa ja terveiden ihmisten kirjoilla ja näyttääkseen että muka hänessä ei ole mitään vikaa. 

Mistä tämän kommentin kirjoittaja keksikin vetää tähän tämän peiliin katsomisen? Joku jännämies ja hassu sattuma? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Sellaiset siis, jotka eivät oikeasti välitä kenen kanssa seurustelevat vaan kuka tahansa kelpaa. Siinä ei ole kyse oikeasti rakkaudesta vaan siitä että eivät halua olla yksin. Sitten vuoden, parin vuoden päästä huomaavat että ei se nyt olekaan niin hyvä tyyppi ja uuden metsästys alkaa. Tai vaihtoehtoisesti sinnittelevät huonossa suhteessa.

Joskus ihmiset vain rakastuvat uuteen vaikka erosta olisi vasta vähän aikaa. 

Ihan mahdollista, mutta ei toistuvasti. Ihastumista tuo on ennemmin. Ehkä kutsuvat rakastumiseksi. Sitten kyllästytään ja taas vaihtuu  kohde. Ei osata eikä haluta rakastaa. Halutaan hullaantumista ja jännitystä. 

Nk. Flat attachment. Kiintyminen pinnallista. Taustalla vakava kiintymystrauma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Sellaiset siis, jotka eivät oikeasti välitä kenen kanssa seurustelevat vaan kuka tahansa kelpaa. Siinä ei ole kyse oikeasti rakkaudesta vaan siitä että eivät halua olla yksin. Sitten vuoden, parin vuoden päästä huomaavat että ei se nyt olekaan niin hyvä tyyppi ja uuden metsästys alkaa. Tai vaihtoehtoisesti sinnittelevät huonossa suhteessa.

Joskus ihmiset vain rakastuvat uuteen vaikka erosta olisi vasta vähän aikaa. 

Ihan mahdollista, mutta ei toistuvasti. Ihastumista tuo on ennemmin. Ehkä kutsuvat rakastumiseksi. Sitten kyllästytään ja taas vaihtuu  kohde. Ei o

Tämä. Ei mitenkään ole mahdollista että aina lähes välittömästi eron jälkeen kohtaa ihmisen johon rakastuu.

Nopeasti eron jälkeen pariutuvia on kahta päinvastaista tyyppiä:

Niitä jotka eivät juuri mieti mitä oikeasti haluavat ja jotka eivät viihdy yksin. Heillä myöskin kumppani voi vaihtua verrattain usein, kun homma ei toimikaan kenen tahansa kanssa.

Ja niitä jotka ovat olleet jo pitkään suhteessa, ja sen aikana oppineet mitä haluavat ja mitä eivät. Silloin jos sopiva sattuu kohdalle heti eron jälkeen, ei ole syytä epäröidä. 

Kaksisuuntaisille ja epävakaille asiassa ei ole mitään vaikeutta. 

Et ole tavannut sellaista henkilöä.

Ihme touhua, itselläni on aina uusi yleensä noin kolmen päivän sisällä. Mitä sitä nyt menneisyyteen noin jäädä kiinni🙄

Ne on sarjarakastujia. Rakastavat täysillä koko ajan, kohde vain vaihtuu tiuhaankin joskus.

Itse olen tosi herkkä ihastumaan, ihastun tämän tästä, mutta rakastanut olen kolmea ihmistä ml. tämä nykyinen aviomies. Pelkän ihastuksen voimalla en kykene kuitenkaan parisuhteeseen. Treffailuun ja joskus muutaman illan kivaan, mutta yleensä ihastus ei vie pidemmälle.

Ei varmaan läheskään aina ole kysymys rakastumisesta. Toiset eivät vaan osaa olla yksin. Monet miehet myös tämänkin palstan perusteella pitävät naista ihan vaan käyttötavarana, ja ottavat "parhaan" jonka onnistuvat saamaan. Rakkaudesta ei näillä ihmisillä ole kyse, vaan he vertailevat potentiaalisten kumppaneiden ulkonäköä ynnä muita pinnallisia ominaisuuksia kuten esim. Autojen tai uuden televisionkin ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enempi tuollain ajattelee ne peräkammarin Irmelit ja Aatut jotka on sen yhden ainoan kerran suhteessa olleet ja tulleet jätetyksi. Sitten ihmetellään. Siinä voi myös itse peiliin katsoa, että olikohan minussa jotain vikaa.

Ketä nämä peräkamarin ihmiset ovat? Minkälaisia juttuja näillä? 

Sellaisetko jotka eivät ihannoi tai edes hyväksy tätä ihmissuhderulettia joka kaikkialla pyörii? Se on itsestään selvää että kukaan ei voi hyvin tästä ruletista eikä se ole mitään mitä kaikkien kannattaa tavoitella tai hyväksyä yhtään millään tavalla. Koko yhteiskunnan mielenterveyden kannalta se on todella ihan katastrofiin johtava yleinen asenne. 

Ihmisten toimintaa ohjaa suurelta osin kivun (henkisen ja fyysisen) välttely, ja nautinnon haku. 

Näin ollen väitän että valtaosa ihmisistä nimenomaan nauttii tästä "ihmissuhderuletista", kuten asian ilmaisit. Muuten he eivät olisi mukana kyseisessä ruletissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit ihmiset jatkavat eron jälkeen elämää ja löytävät uuden kumppanin. Ehkä et vain ole kovinkaan monen mielestä tarpeeksi viehättävä. 

n52

Sellaiset siis, jotka eivät oikeasti välitä kenen kanssa seurustelevat vaan kuka tahansa kelpaa. Siinä ei ole kyse oikeasti rakkaudesta vaan siitä että eivät halua olla yksin. Sitten vuoden, parin vuoden päästä huomaavat että ei se nyt olekaan niin hyvä tyyppi ja uuden metsästys alkaa. Tai vaihtoehtoisesti sinnittelevät huonossa suhteessa.

Joskus ihmiset vain rakastuvat uuteen vaikka erosta olisi vasta vähän aikaa. 

Ihan mahdollista, mutta ei toistuvasti. Ihastumista tuo on ennemmin. Ehkä kutsuvat rakastumiseksi. Sitt

 

Jokainen ihminen kokee rakastumisen eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut rakastuvat nopeasti, toiset eivät. Sellaista se on. Ihmisissä on paljon yksilökohtaisia eroja, jotka selittävät tämänkin asian.

Niinhän se on. Olisi vain kiva itsekin rakastua vähän helpommin, niin ei tarvisi tätä yksineloa vuodesta toiseen kestää. 

ap. 

Anna jollekin, joka on hiukan ihastunut sinuun mahdollisuus. Näin itse tein miehelleni, jota yritin vältellä pitkään. Lopulta tajusin rakastuneeni häneen.

Toiset on nirsoja ja rakastuu harvoin ja toiset haluaa seurustella ja ottavat tavis kummppanin eikä ne ole nirsoja.

"Jokainen ihminen kokee rakastumisen eri tavalla."

Ei rakastumiseksi kuitenkaan ihan mitä tahansa voi kutsua.

Rakkaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Korkeintaan ihastuvat tai ovat kovassa kiimassa.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Korkeintaan ihastuvat tai ovat kovassa kiimassa.

Miten sinä voit tietää mitä tunteita joku toinen ihminen kokee?

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntaisille ja epävakaille asiassa ei ole mitään vaikeutta. 

Tämä on niin totta. 

Vierailija kirjoitti:

Toiset on nirsoja ja rakastuu harvoin ja toiset haluaa seurustella ja ottavat tavis kummppanin eikä ne ole nirsoja.

Eihän mistään nirsoudesta ole kyse. Miten voi alkaa seurustelemaan ja olla lähellä ihmistä, johon ei tunne mitään vetoa. Että pitäis vain joku ottaa...? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset on nirsoja ja rakastuu harvoin ja toiset haluaa seurustella ja ottavat tavis kummppanin eikä ne ole nirsoja.

Eihän mistään nirsoudesta ole kyse. Miten voi alkaa seurustelemaan ja olla lähellä ihmistä, johon ei tunne mitään vetoa. Että pitäis vain joku ottaa...? 

Niin, miksei sitä vain voi sitten ottaa? Kai ihmisellä nyt on muitakin tarpeita? Siinähän samalla yhdessä ollessa tutustuu ja rakastuu. Muuten jää elämä elämättä ja on aina yksin