Oletteko innostuneet hoitamaan vanhoja vanhempianne vaikeasta menneisyydestä huolimatta?

Miksi edelleen roikut heissä? Vielä toivot, että rakastavat sua ja lapsiasi? Ja kuitenkin tiedät ettei niin tule koskaan käymään, joten keskity omaan elämääsi ilman heitä 

Katkaisin välit. En ole koskaan ollut läheinen äidilleni. Hän varmaan inhosi tai inhoaa minua.

On uhannut perinnöttömyydellä ja haukkunut julmasti.

Mutta silti olettaa että olisin alkanut hoitaa häntä. Pakko katkaista välit sillä jatkoi vieläkin haukkumista ja mitätöintiä.

Ap. Hyvä tuo sinun suunnitelma. Anna sisaruksesi hoitaa vanhemmat. Tee jotain jos pyydetään. 

 

Ei ole helppoa mutta paras vaihtoehto.

Toimisin noin kuin olet suunnitellutkin. Et ole missään lojaaliteettiusvelassa vanhempiasi kohtaan, jotka ovat olleet sinulle koko elämäsi ajan toksisia vain siitä syystä, että sattuvat olemaan vanhempiasi.

Syynsä on varmasti heilläkin taustalla, miksi heistä kasvoi kaltaisiaan ihmisiä ja vanhempia, mutta koska eivät ole asiaa halunneet työstää elämänsä aikana, eivätkä toimia toisin teitä lapsia kohtaan, niin ei ole tarvetta myöskään loputtomasti yliymmärtää toksisia kuvioita. Ja se, että saman perheen lapset asetetaan eri asemiin keskenään-toisia kuritetaan fyysisesti ja ollaan ilkeitä, kun taas toisia kohdellaan ihan eri tavalla on erityisen myrkyllistä. Siinähän selkeästi asetetaan lapset ja heidän arvostuksensa suoraan järjestykseen vanhempien taholta. Miksipä siis jäisit hoivaamaan vanhempiasi kaiken jälkeen, kun et ole kelvannut heille alunperinkään muuten kuin heidän asettamassaan asemassa. Hoitakoon ne jotka kelpaavat vanhemmillesi.

Huolehdin äidistäni 17 vuotta. En ole vieläkään toipunut uupumuksesta.

Kiitos kommenteistanne. Varmaan teen kuten ajattelinkin, eli annan otteen irrota vähitellen kokonaan. Olin toivonut, että he olisivat isovanhemmuuden kautta yrittäneet hyvitellä tai lähentää välejämme, mutta isovanhemmuutensakin on ollut vain lähinnä loukkaavaa ja torjuvaa.

Minä järjestin äidilleni asunnon samasta taloyhtiöstä. Erinomainen ratkaisu. Suosittelen! Tämmöisiä asuntoratkaisuja pitäisi olla 'yleisesti' saatavilla. Hyvä juttu myös jos (pieniä) lapsia kuvioissa. 

Piipahdin aina välillä. Hän oli täysin toimintakykyinen mutta kuoli lyhyen sairastelun seurauksena syöpään yli 90 v. Tietysti aina välillä oli jotain hoidettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteistanne. Varmaan teen kuten ajattelinkin, eli annan otteen irrota vähitellen kokonaan. Olin toivonut, että he olisivat isovanhemmuuden kautta yrittäneet hyvitellä tai lähentää välejämme, mutta isovanhemmuutensakin on ollut vain lähinnä loukkaavaa ja torjuvaa.

Et tee mitään väärään toimiessasi näin, vaikka tiedän, ettei päätös ole kaikesta menneisyydestä huolimatta helppo. Olet ollut alisteisessa ja toksisessa asemassa vanhempiesi taholta. Olet luultavasti myös koko elämäsi enemmän ja vähemmän varmistellut paikkaasi ja asemaasi vanhempiesi silmissä auttamalla ja hakemalla tekemisellä hyväksyntää heiltä, jota ei ole siltikään koskaan tullut.

Perhekuvio ja asetelma on mennyt jo alkujaan vinoon-asia, johon et ole voinut vaikuttaa mitenkään muuten kuin syntymällä vanhempiesi perheeseen. Tässä vaiheessa voit jo todeta, ettei asiat tule muuttumaan eivätkä vanhempasi. Sinun ei tarvitse nöyristellä ja hakea hyväksyntää enää yhtään enempää, eikä olla loputtomasti "kiltti tyttö" heille, joka aiheuttaa vain loputtomasti toksista käytöstä vanhempiesi taholta sinua kohtaan. Sinulla on lupa ja velvollisuus elää omaa elämääsi kuten haluat ja tehdä itsellesi terveellisiä valintoja ja päätöksiä. Toivottavasti elämäsi kevenee ja paranee.

Älä hullu anna lasten pehmittämän sydämesi heltyä väkivaltaisille kusipäille

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteistanne. Varmaan teen kuten ajattelinkin, eli annan otteen irrota vähitellen kokonaan. Olin toivonut, että he olisivat isovanhemmuuden kautta yrittäneet hyvitellä tai lähentää välejämme, mutta isovanhemmuutensakin on ollut vain lähinnä loukkaavaa ja torjuvaa.

Jos aiot laittaa välit poikki, harkitse ja tee päätös ja kokonaan poikki. Ilmoita miksinteet näin, muuten työntyvät ihollesi ottamaan selvää "mikäs nyt on tullut". Se kirpaisee ehkä kovin, mutta vain vähän aikaa. Kun huomaat elämäsi parantuneen, tiedät tehneesi oikean päätöksen.

Miksi sä edes veisit lapsiasi sinne? Jätä yhteydenpito niin se lakkaa kokonaan. Et sä voi heitä alkaa auttamaan, hajoat lopulta kokonaan.

Kaikenlaisia ratkaisuja etsimässä? Olen vanha ja jo sairaalloinen eikä minulla ole ketään joka hoitaisi. Harkitsen pyytää itseäni vanhempaa eksää. Entäs jos joudunkin hoitamaan häntä? Uskallanko ottaa riskit? Jos ei toimi niin ulkoruokintaan vai vaan? Näinkö tämä vanhusten maailma toimii? Entä tämä 'yhteisasuminen ikäihmisille' jota valtio kohta tarjoaa - miten olisi?

 

Toinen vanhempani kirjoitti minulle viestin kuinka haluaa alkaa "auttamaan" ja olemaan mukana enemmän lasteni elämässä parin vuoden päästä kun jää eläkkeelle (toinen, naispuoleinen isovanhempi, on jo eläkkeellä). Parin vuoden päästä lapseni ovat 12v, 10v ja 6v. En usko että itse enää siinä vaiheessa tarvitsen heidän "apuaan" lasten kanssa enkä itseasiassa halua että tuon ikäisille lapsille syötetään heidän toksisia malleja ja ajatuksiaan. (Ovat arvoiltaan vanhoellisia ja sovinistisia, hieman rasistisiakin).

Selkeästi ap vierittää vastuuta tuolle sisarukselle, joka asuu lähellä hänen vanhempiaan.

Se todella korostuu tässä purkauksessa. Et pystynyt kuvaamaan edes tätä tilannetta objektiivisena!

Jos tämä sisarus kirjoittaisi omasta näkökulmastaan, tilanne voisi esittäytyä vallan toisena.

Isä löi minua aina ilman syytä ja heitti minut kadulle 18-vuotiaana, lukio jäi kesken. Silti hoidan häntä hyvin nykyään. Olen ihminen enkä elukka.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vanhempani kirjoitti minulle viestin kuinka haluaa alkaa "auttamaan" ja olemaan mukana enemmän lasteni elämässä parin vuoden päästä kun jää eläkkeelle (toinen, naispuoleinen isovanhempi, on jo eläkkeellä). Parin vuoden päästä lapseni ovat 12v, 10v ja 6v. En usko että itse enää siinä vaiheessa tarvitsen heidän "apuaan" lasten kanssa enkä itseasiassa halua että tuon ikäisille lapsille syötetään heidän toksisia malleja ja ajatuksiaan. (Ovat arvoiltaan vanhoellisia ja sovinistisia, hieman rasistisiakin).

Saavat huomattavasti panostaa että pääsisivät mukaan. Toki jos he haluavat esim kuljettaa 6 vuotiasta, silloin toki 8v harrastuksiin niin se voisi olla ok?

Vierailija kirjoitti:

Minä järjestin äidilleni asunnon samasta taloyhtiöstä. Erinomainen ratkaisu. Suosittelen! Tämmöisiä asuntoratkaisuja pitäisi olla 'yleisesti' saatavilla. Hyvä juttu myös jos (pieniä) lapsia kuvioissa. 

Piipahdin aina välillä. Hän oli täysin toimintakykyinen mutta kuoli lyhyen sairastelun seurauksena syöpään yli 90 v. Tietysti aina välillä oli jotain hoidettavaa.

Miten ihmeessä sait äitisi muuttamaan? Uhkailit, lahjoit vai kiristit? 

Vierailija kirjoitti:

Toimisin noin kuin olet suunnitellutkin. Et ole missään lojaaliteettiusvelassa vanhempiasi kohtaan, jotka ovat olleet sinulle koko elämäsi ajan toksisia vain siitä syystä, että sattuvat olemaan vanhempiasi.

Syynsä on varmasti heilläkin taustalla, miksi heistä kasvoi kaltaisiaan ihmisiä ja vanhempia, mutta koska eivät ole asiaa halunneet työstää elämänsä aikana, eivätkä toimia toisin teitä lapsia kohtaan, niin ei ole tarvetta myöskään loputtomasti yliymmärtää toksisia kuvioita. Ja se, että saman perheen lapset asetetaan eri asemiin keskenään-toisia kuritetaan fyysisesti ja ollaan ilkeitä, kun taas toisia kohdellaan ihan eri tavalla on erityisen myrkyllistä. Siinähän selkeästi asetetaan lapset ja heidän arvostuksensa suoraan järjestykseen vanhempien taholta. Miksipä siis jäisit hoivaamaan vanhempiasi kaiken jälkeen, kun et ole kelvannut heille alunperinkään muuten kuin heidän asettamassaan asemassa. Hoitakoon ne jotka kelpaavat vanh

Näin se menee. (Etu)oikeudet ja velvollisuudet tapaavat kulkea käsi kädessä, ei erotettuina toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä järjestin äidilleni asunnon samasta taloyhtiöstä. Erinomainen ratkaisu. Suosittelen! Tämmöisiä asuntoratkaisuja pitäisi olla 'yleisesti' saatavilla. Hyvä juttu myös jos (pieniä) lapsia kuvioissa. 

Piipahdin aina välillä. Hän oli täysin toimintakykyinen mutta kuoli lyhyen sairastelun seurauksena syöpään yli 90 v. Tietysti aina välillä oli jotain hoidettavaa.

Minä taas tunnun olevani loukossa juuri tämän samanlaisen "vahingossa" tulleen asumisratkaisun myötä.

Aikoinaan avioeron tullessa ja lasten ollessa alakoululaisia oli kätevää muuttaa samaan taloyhtiöön, jossa oli myynnissä sopiva asunto. Nyt koen huonoa omaatuntoa, vanhemmat ottivat lapsia koulusta vastaan vuosia.

Kun tuo aika meni äitini sairastui ja hoisin häntä sairaalaan ja takaisin ja sairaalaan, lyhyen sairastelun jälkeen hän kuoli.

Vanha kiukkuinen isä jäi yksin ja mihinkään ei saa puuttua, vaikka mikään ei onnistu, tekee muka ruokaa, siivoaa muka itse, kaupassa saan käyttää, mutta epäilen, että syö pelkkää leipää voilla.

En kuitenkaan voi muuttaakaan mihinkään, vaikka asunto on nyt huonossa paikassa työn vuoksi ja lapsetkin jo omillaan, pienempi riittäisi, mutta koen velvollisuudekseni auttaa edes päivittäisellä poikkeamisella. 

Nro 19: "Minä taas tunnun olevani loukossa juuri tämän samanlaisen "vahingossa" tulleen asumisratkaisun myötä.

Aikoinaan avioeron tullessa ja lasten ollessa alakoululaisia oli kätevää muuttaa samaan taloyhtiöön, jossa oli myynnissä sopiva asunto. Nyt koen huonoa omaatuntoa, vanhemmat ottivat lapsia koulusta vastaan vuosia.

Kun tuo aika meni äitini sairastui ja hoisin häntä sairaalaan ja takaisin ja sairaalaan, lyhyen sairastelun jälkeen hän kuoli.

Vanha kiukkuinen isä jäi yksin ja mihinkään ei saa puuttua, vaikka mikään ei onnistu, tekee muka ruokaa, siivoaa muka itse, kaupassa saan käyttää, mutta epäilen, että syö pelkkää leipää voilla.

En kuitenkaan voi muuttaakaan mihinkään, vaikka asunto on nyt huonossa paikassa työn vuoksi ja lapsetkin jo omillaan, pienempi riittäisi, mutta koen velvollisuudekseni auttaa edes päivittäisellä poikkeamisella. "

Jos isäsi haluaa syödä loppuelämänsä vain leipää ja voita, miksi hän ei saisi tehdä niin? Mulla vähän sama tilanne paitsi että isäni ei ole kiukkuinen vaan ainoastaan jääräpäinen, mutta en puutu hänen syömisiinsä yhtään mitenkään. On edelleen oikeustoimikelpoinen, joten syököön mitä haluaa.

Mun äiti oli muistisairas 1,5 vuotta ennenkuin kuoli ja vanhempieni luona tuli ravattua päivin ja öin. Oli aika raskasta aikaa, kun piti vielä olla työelämäsäskin. Onneksi sentään oli etätyö ja sain lyhennettyä työaikaani, mutta silti olin monesti silmät ristissä töissä, kun yöllä oli taas pitänyt mennä vanhemmilleni ja sieltä sitten suoraan työpöydän ääreen. 

Mä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat tuolla velvollisuudentunteella. Kun äiti viime kuussa kuoli, mietin itsekin ihan samaa. Isähän oli 1,5 vuoden aikana tottunut siihen, että mä laukkaan siellä milloin mistäkin asiasta kuin aropupu. Syy siihen laukkaamiseen oli kuitenkin äidin tilanne, ei isä. Äidin kuoleman jälkeen muutamana ensimmäisenä päivänä kävin päivitätin isäni luona, mutta sitten aloin harventaa käyntejä. Palasin käyntien suhteen takaisin siihen aikaan, kun äiti oli vielä terve. Tunnin päästä tosin menen auttamaan isää yhdessä tietokoneongelmassa, mutta edellisen kerran kävin juhannuksena. Vaikka siis asutaankin samassa taloyhtiössä. Jos syystä tai toisesta en viihtyisi nykyisessä kodissani, ihan hyvällä omallatunnolla muuttaisin jonnekin muualle.