Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko innostuneet hoitamaan vanhoja vanhempianne vaikeasta menneisyydestä huolimatta?
30.06.2024 |
Välini vanheneviin vanhempiini ovat aina olleet huonot (olivat väkivaltaisia lapsuudessani). Välit ovat huonontuneet entisestään nyt kun itselläni on pieniä lapsia, joiden elämässä mukana oleminen ei voisi vanhenpiani vähempää kiinnostaa. Mutta toisaalta lapset kasvavat, vanhin on jo 10-vuotias, ja tunnen miten menneisyyden painolasti alkaa pudota hartioiltani. Yhä vähemmän odotan vanhemmiltani mitään kuten ystävällisiä sanoja itselleni tai lapsilleni (sen myötä yhä vähemmän joudun pettymään), yhä kevyempi on oloni. Mietin vain että jos lapsista kasvaa teini-ikäisiä pian, eikä mummolaan meno enää kiinnostakaan lapsia, niin tarvitseeko viedäkään? Ja mietin, että jos vanhemmat alkavat tarvita jonkinlaista apua talonsa kanssa tai muuten, niin tarvitseeko auttaakaan? Emme asu samassa kaupungissa kyllä muutenkaan. Vai voinko antaa nyt otteen vaan hiljalleen livetä kokonaan.. minulla on sisaruksia, joista yksi asuu vanhempieni lähellä, häntä ei ole hakattu lapsena ja hänen lapsiaan on hoidettu, niin ehkä tämä sisarus sitten ottaa vastuun vanhemmistani? Ja minä voin vaan antaa olla, antaa yhteyksien haalentua entisestään.. ja pikkuhiljaa traumani ehkä helpottavat. Lapsenikaan eivät näitä etäiseksi jääneitä isovanhempia kaipaa.
Kommentit (24)
Toiseen katkaisin välit 15 vuotta sitten, toiseen 5 vuotta sitten.
Elämäni parhaat päätökset.
Toisen kanssa meni pitempään, koska halusin nähdä totuuden paljastumisen. Ja paljastuihan se, kun puhui ohi suunsa ja paljasti todellisen syyn, miksi ei lähtenyt vaikka kaikki oli kuulema niin kamalaa hälle ja lapsille. Lapsien osalta en ole eri mieltä, mutta hänen itsensä osalta olen eri mieltä. Heti kun löysi rikkaan kumppanin, joka mahdollistaa taas mukavan ja huolettoman elämän kaikki kiinnostus kenenkään muun hyvinvoinnista katosi sormia napsauttamalla ja puhe oli sen mukaista. On valmis katsomaan mitä tahansa sormien läpi, kunhan oma takamus on suojassa. Epäilin tuota aina siitä päätellen, miten reagoi aina, kun joku vähänkin kyseenalaisti, miksi ei lähtenyt, mutta todisteita piti odotella vuosikymmen.
Melkein toivon, että vanhempani palaisivat vanhoilla päivillään yhteen. Olisivat nimittäin ansainneet toisensa ja tilanteensa, ja niiden riitojen seuraamisesta voisin melkein maksaa. Jos olisivat muutaman vuoden skarpanneet kulissien kanssa, viranomaiset olisivat pysyneet poissa, ja voisivat nyt hehkuttaa, miten menivät nuorina yhteen, menestyivät ja saivat ison perheen ja me lapsetkin saattaisimme ainakin näennäisesti esittää sitä roolia, joka tuohon kuvioon kuuluu, jos eivät olisi sotkeneet elämäämme omasta toiminnastaan seuraavalla viranomaisten puuttumisella. Ei ole kovin vaikeaa olla surkea vanhempi ja silti välttyä viranomaisten sekaantumiselta, mutta se ei onnistunut näiltä kahdelta, kun katse oli niin tiiviisti omassa navassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi ap vierittää vastuuta tuolle sisarukselle, joka asuu lähellä hänen vanhempiaan.
Se todella korostuu tässä purkauksessa. Et pystynyt kuvaamaan edes tätä tilannetta objektiivisena!
Jos tämä sisarus kirjoittaisi omasta näkökulmastaan, tilanne voisi esittäytyä vallan toisena.
Usein se suosikki lapsi ei ymmärrä omaa asemaansa ja on täysin tyrmistynyt kun huonosti kohdeltu sisarus sen hänelle kertoo. Normaalit vanhemmat eivät kohtele lapsiaan noin.
-ohis
Alue: Aihe vapaa
Aikuiset lapset uupuvat ja jopa sairastuvat, omien töiden ja lasten lisäksi on vaativat vanhemmat. Itse asun 300 km päässä vanhemmistani ja jo pelkästään joskus jopa öisin tapahtuva avunpyyntö puhelimitse sekoitti unirytmin niin, että en ole saanut sitä palautumaan normaaliksi.
-ohis