Mitä ajattelet peruskouluaikojesi "kovanaamoista" nykyään?

Loppujen lopuksi ne "kovanaamat" olivat niitä epävarmoja tyyppejä, jotka menivät massan mukana. Lampaita susien vaatteissa. 

jaa a. hyvin ovat pärjänneet elämässä. yrittäjiä, johtajia, edelleen ovat saman asenteen omaavia, ja siksi kait pärjäävät liike-elämässä. muutama taitaa tehdä ihan fyysistäkin työtä. kerran näin yhden kaupassa vaalien alla ja kysyin, että ketä sinä äänestät? tunnisti minut ja sanoi, ettei sellainen kuulu tapoihin, koska kaikki poliitikot on samaa sakkia, puolueesta riippumatta. oman edun tavoittelijoita, niinkuin yrittäjätkin. ja itsensä tuntien, ei osallistu kansan kurjistamiseen äänestämällä. kukaan heistä ei koskaan ole anteeksi pyydellyt tai pahoitellut käytöstään. varmaan tuntevat olevansa omia itsejään käytöksestä huolimatta. identifioituvat kiusaajiksi ja se on muiden hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin entisen kotipaikkakunnan hautausmaalla sukulaisten haudoilla. Huomasin, että yksi alaluokkalainen luokkakaveri oli päätynyt sinne alle kolmekymppisenä. Muistan hänet, yritti kaveerata yhden uhoajan kanssa saadakseen turvaa. Ihan heitteillä. Tuli surullinen olo. Miksei kukaan auttanut?

Varmaankin vastaus löytyy siitä, että miksi et sinäkään auttanut.

En ole ajatellut siitä lähtien kun pääsin pois ylä-asteelta. Enkä silloinkaan peruskoulussa heitä kauheasti ajatellut. 

Muutama vuosi parissa koulussa kiusattuna ja sitten nuorena hautaan. Niiden kiusaamisvuosien aikana ei kahdesta melko isosta koulusta ensimmäistäkään väliintulijaa tai edes ystävällisesti lähestyvää. Ei yhtään.

Siksi kokemukseni ihmisitä hienojen puheidensa takana on - arvaatte kai millainen.

Riippuu vähän minkälaisesta kovanaamasta puhutaan. Tiesin kaksi kovanaamaa ja toisen tunsin oikein hyvinkin. Toinen oli vieraampi. Molemmat olivat kovia tappelijoita eikä pelänneet ketään. Ero oli siinä, että se toinen ei hakannut heikompiaan eikä aloitellut tappeluja, mutta ei perääntynyt haasteen edessä. Se toinen taas hakkasi kaikki vastaantulevat ja nautti siitä. Nämä kaksi titaania myös kohtasivat toisensa, mutta vaikka veri roiskui kumpikaan ei tippunut ja opettajat tuli keskeyttämään matsin.

Tämä toinen joka hakkasi kaikkia näyttää olevan nykyään jonkinlainen yrittäjä. Tämä toinen, asiallisempi, on hävinnyt tutkasta täysin. Hänet tunsin kohtuullisen hyvin kun oltiin samalla luokalla. 

En minä tiedä heistä mitään eikä kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusatun hikyn voimafantasialanka 😂

Jotka nauravat lopuksi parhaiten 😏

Kun asuu yksin jossakin hikikomerossa ilman naista ja työtä? Todella kova "voitto".

Ovat varmaan palkasta valittavia duunareita. Minä äänestelen Kokoomusta 😊

Vierailija kirjoitti:

Siellähän ne kovistytöt ovat Alepan tms kassalla ja hyllyttämässä, kynsi/ripsi"teknikkona" (tirsk!) tai lähäreinä. Alkoa kuluu, ainakin naaman perusteella. Pojat alkoholin kanssa oikeinkin läheisissä väleissä, jotkut pojista asuu alkoholistien asuntolassa.

Osat ovat kääntyneet. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Mielestäni tuo osoittaa sinulta todella suurta moukkamaisuutta ja sivistymättömyyttä, ehkä olet vielä kovin lapsellinen. Ei kenenkään ammattia tietenkään kukaan fiksu ihminen arvostele.

Vierailija kirjoitti:

Siellähän ne kovistytöt ovat Alepan tms kassalla ja hyllyttämässä, kynsi/ripsi"teknikkona" (tirsk!) tai lähäreinä. Alkoa kuluu, ainakin naaman perusteella. Pojat alkoholin kanssa oikeinkin läheisissä väleissä, jotkut pojista asuu alkoholistien asuntolassa.

Osat ovat kääntyneet. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Jos sinä koskaan

- ostat ruokaa kaupasta,

- kaunistaudut esimerkiksi kampaajalla tai kosmetologilla, tai

- käyt saamassa sairaalahoitoa,

niin sinulla ei ole mitään perusteita halveksia noita luettelemiasi ammatteja.

Minäkin voin halveksia kouluaikojeni kiusaajia sen perusteella, mitä kaikkea he minulle tekivät. Ne ammatit, joihin he aikuisiällä päätyivät, eivät kuitenkaan kuulu halveksittavien asioiden joukkoon. Elättävät kuitenkin edes itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin entisen kotipaikkakunnan hautausmaalla sukulaisten haudoilla. Huomasin, että yksi alaluokkalainen luokkakaveri oli päätynyt sinne alle kolmekymppisenä. Muistan hänet, yritti kaveerata yhden uhoajan kanssa saadakseen turvaa. Ihan heitteillä. Tuli surullinen olo. Miksei kukaan auttanut?

Varmaankin vastaus löytyy siitä, että miksi et sinäkään auttanut.

Ai että lapsen olisi pitänyt lapsen kyvyillään alkaa lohduttaa toista lasta ja ottaa aikuisen pakkka tämän elämässä? No jopas on...

Tjaa-ah... Se vähä, mitä olen heistä kuullut, menee jotakuinkin näin:

Yksi lähti yrittäjäksi Thaimaahan ja kuoli lopulta hämärissä olosuhteissa. Alkolla, huumeilla ja epäselvillä naiskuvioilla oli osuutensa asiassa.

Eräs öykkäri on kolmen tyttölapsen isä. Olisi antropologisesti mielenkiintoista tietää, miten näiden tyttöjen kasvatus sujuu.

Kolmas tosiaan jämähtämällä jämähti kotipaikkakunnalle, tupakkaa, alkoholia ja tatuointeja kuluu. Kaksi parikymppisenä saatua lasta ovat jo isoja, ja on edelleen yhdessä lasten isän, toisen alisuoriutujan kanssa. Käyvät kuitenkin töissä.

Se on tullut selväksi niin näiden puheenvuorojen kuin omienkin alakouluaikojen havaintojeni perusteella, että huono-osaisuus tosiaan periytyy, jyrkästi. Pahin perintö on juuri se turvattomuus ja näköalattomuus ja sanalla sanoen huono seura herkässä kasvuiässä.

Myös meidän perhe vaihtaa asuinpaikkaa. Nykyisemme meni jotenkin aivan suohon koronan takia eikä ole palautunut. Emme jää odottelemaan, että palautuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin entisen kotipaikkakunnan hautausmaalla sukulaisten haudoilla. Huomasin, että yksi alaluokkalainen luokkakaveri oli päätynyt sinne alle kolmekymppisenä. Muistan hänet, yritti kaveerata yhden uhoajan kanssa saadakseen turvaa. Ihan heitteillä. Tuli surullinen olo. Miksei kukaan auttanut?

Varmaankin vastaus löytyy siitä, että miksi et sinäkään auttanut.

 

Ai että lapsen olisi pitänyt lapsen kyvyillään alkaa lohduttaa toista lasta ja ottaa aikuisen pakkka tämän elämässä? No jopas on...

Väärin (kiusaaja tahallaan käsittää väärin?) ei niistä aikuiset aina tiedä, tehdään salassa tietenkin. Mutta se, miksi samanikäisistä kukaan sadoista ei puuttunut, siihen vastaa hyvin se, miksi kysyjäkään ei puuttunut. Ja ystävällisesti toista lasta kohteleva mielestäsi "ottaa aikuisen paikan"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin entisen kotipaikkakunnan hautausmaalla sukulaisten haudoilla. Huomasin, että yksi alaluokkalainen luokkakaveri oli päätynyt sinne alle kolmekymppisenä. Muistan hänet, yritti kaveerata yhden uhoajan kanssa saadakseen turvaa. Ihan heitteillä. Tuli surullinen olo. Miksei kukaan auttanut?

Varmaankin vastaus löytyy siitä, että miksi et sinäkään auttanut.

 

Ai että lapsen olisi pitänyt lapsen kyvyillään alkaa lohduttaa toista lasta ja ottaa aikuisen pakkka tämän elämässä? No jopas on...

Väärin (kiusaaja tahallaan käsittää väärin?) ei niistä aikuiset aina tiedä, tehdään salassa tietenkin. Mutta se, miksi samanikäisistä kukaan sadoista ei puuttunut, siihen vastaa hyvin se, miksi kysyjäkään ei puuttunut. Ja

Ja sinulle muka on täysin vierasta, että lapsi lohduttaa tai puolustaa ystäväänsä? Taidat tosiaankin olla tahallaan väärin ymmärtävä, kiusaaja itse!

Minulla oli yläkoulussa samalla luokalla yksi umpihullu oppilas, joka rääkyi ja haukkui kuin mielipuoli liikunta tunnilla joukkuepeleissä, kun joku liikunnassa huonompi töppäsi. Oli  liikunnanopettajan lellikkejä, ja opettaja  tietysti antoi tämän kahelin rääkyä ja haukkua toisia, ja nauroi vain päälle, itsekin oli aikamoinen sadisti. Tollo oli huono koulussa, pärjäsi ainoastaan niissä pallopeleissä ja oli kaikin puolin todella oksettava tyyppi.

Ylioppilaskirjoituksista sai huonot tulokset, luokkakokouksessa ei kehdannut naamaansa näyttää, ja jossain duunariammatissa hankki elantonsa. 

Ei ole onneksi tuota ihmishirviötä tarvinnut nähdä eikä ajatella sen jälkeen ennen kuin nyt. Jos maailmassa olisi oikeudenmukaisuutta, niin karma olisi hoitanut homman tuonkin koulukiusaaja kohdalla, mutta todennäköisesti näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin entisen kotipaikkakunnan hautausmaalla sukulaisten haudoilla. Huomasin, että yksi alaluokkalainen luokkakaveri oli päätynyt sinne alle kolmekymppisenä. Muistan hänet, yritti kaveerata yhden uhoajan kanssa saadakseen turvaa. Ihan heitteillä. Tuli surullinen olo. Miksei kukaan auttanut?

Varmaankin vastaus löytyy siitä, että miksi et sinäkään auttanut.

 

Ai että lapsen olisi pitänyt lapsen kyvyillään alkaa lohduttaa toista lasta ja ottaa aikuisen pakkka tämän elämässä? No jopas on...

Väärin (kiusaaja tahallaan käsittää väärin?) ei niistä aikuiset aina tiedä, tehdään salassa tietenkin. Mutta se, miksi samanikäisistä kukaan sadoista ei puuttunut, siihen v

Niin no, sinä puolestasi pillastuit tyhjästä, laitoit sanoja suuhuni ja syytit minua jostain sellaisesta mitä en ole tehnyt 🤷 En näe että tässä olisi aineksia mihinkään hedelmälliseen keskusteluun, varsinkaan kun olet noin reaktiivisessa tilassa, joten osaltani lopetan keskustelumme tähän.

Mitäpä noista ajattelemaan, yksi ampui aivonsa pihalle jo 17-vuotiaana, toinen kuoli vuosi sitten 47-vuotiaana, rälläsi viinan kanssa ikänsä. Yksi asuu en tiedä missä, onko hengissä enää. Kirjoitteli runokirjoja ja oli välillä psykiatrisella suljetulla osastolla lepäilemässä, päihteili myös reippaasti jossain vaiheessa.

Kaikki epäonnistujia elämässä, päihdeongelmaisia, linnakundeja, vaimonhakkaajia, ennenaikaisessa haudassa, vähä-älyisiä, köyhiä.

Heillä oli pieni hetki elämässä, loppuelämä eletty köyhinä, naurettuina pelleinä ja häviäjinä. Narukätiset tribaalitatsakatut pellet nykyään aiheuttaa lähinnä naurunpurskahduksia, varsinkin kun näkee jonkun heistä livenä, jos ovat vielä hengissä.

Yksi kovispoika, aina tappelemassa viikonloppuisin kaupungilla, siis yläasteikäinen, on jäänyt mieleen. Hän nimittäin pääsi lukioon ja oli siellä melko normaali. Ehkä vähän muista erillään. Ei siten, että olisi katsonut alas muita, vaan tuntui että hänelle oli vaikeaa olla seurassamme. Hän opiskeli lukiossa hyvillä arvosanoilla, mutta kuulin edelleen juttuja tappeluista. Lopulta hänen huhuttiin hakanneen isäpuolensa, joka oli kuulemma väkivaltainen alkoholisti ja joka oli hakannut kaikkia äidistä ja lapsista lähtien. Ilmeisesti poika oli elänyt perhehelvetissä ja kovettunut, tunsi vihaa ja aggressio oli sitä. Tästä ei oikeusjuttua tehty, koska se isäpuoli taisi pelätä että hänet omat tekonsa paljastuu. Tiedän tämän asian koska asuimme pienessä kaupungissa jossa kaikki tunsi kaikki ja äitini tiesi tämän pojan äidin.

Lopulta tämä poika kirjoitti ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Sitten se hävisi. Ja tässä tulee se mitä ehkä ette usko: vuosikausia myöhemmin tämä sama poika oli yksi arvostettuja erikoislääkäreitä, jota haastateltiin lehteen. Se jotenkin yllätti, ehkä noiden väkivaltahommien takia, mutta toisaalta hän oli hyvä matematiikassa ja pärjäsi muutenkin.

Että näin.