Lue keskustelun säännöt.
Tunnekasvatus ja tunteiden sanoittaminen
29.06.2024 |
Jotenkin tuntuu, että osa vanhemmista on ymmärtänyt asian täysin väärin. Tarkoitus ei ole kasvattaa henkilöä, jonka maailma pyörii oman navan ympärillä, joka löytää kaikkiin vastoinkäymisiinsä syyn muista ihmisistä, jolla on aina kivaa ja jolla empatiaa on vain itseä kohtaan. Tosin tällaisia aikuisia ihmisiä on Kelan tuella tuotettu jo pitkään. Tunteiden "sanoittamista" ja tätä "tunnekasvatusta" on harjoitettu varmaan aina. Aiemmin siitä puhuttiin ihan vain kasvatuksena.
https://peda.net/p/virvarantanen/tunnekasvatus/mtt
Lainaus:
"Yksi tapa ryhmitellä on jakaa tunteet myönteisiin, helppoihin tunteisiin ja
kielteisiin, haastaviin tunteisiin. Myönteiset tunteet liittyvät usein turvallisuuteen ja läheisyyteen. Ne ovat hauskoja, helliä ja mukavia eli niiden kanssa on helppo ja miellyttävä olla. Kielteiset tunteet ovat rankkoja ja kipeitä tunteita, joiden kanssa oleminen voi olla vaikeaa. Sen vuoksi opettelemalla tunnistamaan ja hallitsemaan haastavia tunteita pyrimme samalla ennaltaehkäisemään harkittuja tai harkitsemattomasti tehtyjä tekoja."
Kommentit (5)
Lapsia ei saa väkisin pakottaa tai pakottaa koko ajan sanomaan miltä tuntuu. Lapsen pitää voida olla myös omissa ajatuksissa, mielikuvituksessa ja leikissä. Sanoittaminen on epäilyttävä termi. Eikö tunteiden ilmaisua ja asioiden suhteuttamista voi oppia joskus muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei saa väkisin pakottaa tai pakottaa koko ajan sanomaan miltä tuntuu. Lapsen pitää voida olla myös omissa ajatuksissa, mielikuvituksessa ja leikissä. Sanoittaminen on epäilyttävä termi. Eikö tunteiden ilmaisua ja asioiden suhteuttamista voi oppia joskus muutenkin.
Niin kauan kuin muistan, on ollut hyviä lastenkirjoja, jotka ovat paitsi kiinnostavia mutta joissa myös käsitellään erilaisia tunteita. Oikeastaan tarvii siis vain kysyä "mennäänkö kirjastoon?" tai "Luetaanko tämä kirja?" Antaa lapsen halutessaan miettiä tai sitten keskustella. Olla tuputtamatta. Kuunnella kun lapsi puhuu.
Ja lapset kyllä mielellään kertoilee ja keskustelee, jos ovat oppineet siihen että joku kuuntelee.
Tunteita on aivan turha sanoittaa, kyllä ihminen tajuaa miten asiat ovat ilman tolkutonta läpäläpää.
Vierailija kirjoitti:
Tunteita on aivan turha sanoittaa, kyllä ihminen tajuaa miten asiat ovat ilman tolkutonta läpäläpää.
Mutta pieni lapsi ei yleensä osaa esim. hallita raivariaan, jos häntä ei ohjata. Uhmaikäisen raivari vaatii monesti jämäkkyyttä, tilanteen rauhoittelua, päälläänseisomista ja herraties mitä. Mutta kun tilanne on rauhoittunut, juttu pitää lapsen kanssa sopivalla tasolla keskustellen käydä läpi (ja sitten uutta raivaria odottelemaan ja sama uudestaan 😁) Ja sitähän kasvatus jo kymmeniä vuosia on ollut.
No ei ne vanhemmat itsekään osaa. Jos on terve aikuinen ihminen niin osaa opettaa kaiken täysin oikein, osaa lisäksi aina tarpeen vaatiessa ohjata ja opastaa lisää. Lapsiin tulee keskittyä.