Naimisissa/parisuhteessa ja eri asunnot

Mun mutsin edesmennyt setä ja hänen vaimonsa elivät koko avioliiton ajan 300km päässä toisistaan. Vaimo työskenteli luokanopettajana ja vietti vain koulujen loma-ajat miehensä kanssa. Heillä on kaksi lasta. Tämä tapahtui siis 1950-luvulta alkaen, mikä oli todella erikoista siihen aikaan.

Appivanhempani asuvat nykyään erillään, vaikka ovat naimisissa. He ovat kyllä nykyään yhdessä lähinnä tavan vuoksi, kun eivät viitsi enää vanhoilla päivillään erotakaan. Kummallakin on oma elämä, harrastukset, kaverit jne. 

Ja se tärkein eli kustannusten jako unohtui. 

Ai tuo on vain "rahasta välittävien" ongelma

Noin ajattelee ehkä se, jolle ei ole mitään väliä paljon siellä tilillä on. Periaatteessa ok, jos on varma että kun itsellä on 0, niin toinen tulee vastaan. Mutta jos vastavuoroisuus menee niin, että jos sillä toisella on vaikka 0, sitä tulee toinen  mukisematta vastaan ja kustantaa vaikka ruuat, mutta kun itsellä on 0 tulee huutoja aggressiiviseen tyyliin: "Missä sun rahat on."

Tällöin on ehkä parempi tehdä tarkemmat suunnitelmat. Ja vaikka perussääntö "kumpikin maksaa omansa" on melko hyvä, saattaa olkla epäedullinen sille kenen kämpässä asutaan enemmän, jos tällaista on. 

No yhden hengen vesi ja sähkö ei niin paljon ole per kk, mutta sitten vielä se pointti , että jos toisen asunto on isompi ja mukavampi,mutta huomattavasti kalliimpi ja siellä majaillaan lähes aina, onko oikein että tuon asunnon kulut kaatuvat vain asunnon omistajan päälle?

Ja ruokakulut huoh. Jos ei syö kun hiiri kyllä niistäkin tulee iso summa per kk, joten ymmärrän etä pienituloisille ei oikein käy ehkä se "Se maksaa, kuka sen ruokakassin kulloinkin hakee" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 10v. avioliitto, molemmilla omat osoitteet.

Toimii loistavasti näin toisella kierroksella kun ei ole enää pieniä lapsia eli yhteistä lapsiperhearkea. <3

Niinpä. Yhteisten lasten kanssa ei oikein toimisi erillään asuminen.

Joku perhe pysyy kasassa näin. Aiemmin oli paljon matkatöissä olevia isiä. Ja kun tarkemmin ajattelee, nykyään heitä tulee Virosta tms.

Voi olla, mutta itse en ainakaan perhettä perustaisi niin, että suurimman osan ajasta olisin yksin vastuussa lapsista, vaan molempien vanhempien olisi oltava läsnä lasten arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani teki vuorotyötä koko lapsuuteni ja raivosi, kun muut elivät omaa elämäänsä äänineen kotona hänen nukkuessaan ennen yövuoroa tai yövuoron jälkeen. Hänen piti kuitenkin saada elää iltavuorosta tullessaan omaa elämäänsä äänineen ilman, että kukaan muu sanoo mitään uniensa häiriintymisestä.

Kun aloin seurustella vuorotyötä tekevän puolisoni kanssa, kerroin, että en tule kävelemään omassa kodissani munankuorilla saati tinkimään unistani hänen vuorotyönsä takia ja jos se ei kelpaa, hänellä on oma asuntonsa, jonne mennä ennen yövuoroa ja yövuorojen jälkeen. Hänestä sellaiseen ei ollut tarvetta, mutta mieli alkoi muuttua, kun todellisuus alkoi paljastua ja pysyin päätöksessäni, että en omassa kodissani katsele lapsuuteni menoa. Lapsen synnyttyä oli sitä mieltä, että pitää asua yhdessä, mutta jälleen todellisuus osoitti, että omissa asunnoissa on vissi pointti

Olen tehnyt aina vuorotöitä ja aina olen selvinnyt muiden läsnäolosta. Korvatulpat ja ovi kiinni niin ei ongelmaa. Nykyään en tarvi edes korvatulppia. Ei ole asunnon koko ollut esteenä. Ihmettelen näitä vuortyöläisiä jotka jaksaa kiukutella muille. Ja ihmettelen myös niitä jotka lähtevät siihen mukaan ja yrittävät olla kuin eivät olisikaan olemassa. 

Ja mitä tulee siihen että yhdessä ei asuta vain sen takia, että ei saisi tukia no voihan se niinkin olla, mutta minii haluaa että on se omali , vaikka ei tukia saisikaan. Varsinkin jos vähän epävakaampi suhde. Ei hirveän kivaa etsiä sitä kämppää kiireellä jos oikein iso riita tulee. 

Ja haluaahan moni jo senkin takia, että saan välillä olla rauhassa omassa kämpässä. Myös kulujen jako selkeämpää, jos kummallakin omat kämpät, missä oleskellaaan välillä.

Jos kummallakin omat mutta oleskellaan enemmän toisen kämpillä hmm. 

Tiedän parin jolla miehellä pieni tosi halpa kämppä. Naisella iso ja hieno ja kalliimpi, jossa majaillaan. Kumpikin maksaa omansa asumiskulut Ei ole mielestäni ollenkaan ahnetta että naisen mielestä miehen pitäisi osallistua myös hänen kämppänsä kuluihin tai asumisesta koituneet säästöt pitäisi koitua myös hänen hyväkseen, eikä pelkästään miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 10v. avioliitto, molemmilla omat osoitteet.

Toimii loistavasti näin toisella kierroksella kun ei ole enää pieniä lapsia eli yhteistä lapsiperhearkea. <3

Niinpä. Yhteisten lasten kanssa ei oikein toimisi erillään asuminen.

Joku perhe pysyy kasassa näin. Aiemmin oli paljon matkatöissä olevia isiä. Ja kun tarkemmin ajattelee, nykyään heitä tulee Virosta tms.

Voi olla, mutta itse en ainakaan perhettä perustaisi niin, että suurimman osan ajasta olisin yksin vastuussa lapsista, vaan molempien vanhempien olisi oltava läsnä lasten arjessa.

Se on kyllä jännä juttu, että sokea 5 lapsen yksinhuoltajaäiti pärjää lasten kanssa ilman ongelmia. Mutta sitten yhden lapsen eroperheissä lapset oireilevat ja aiheuttavat ongelmia. En usko, että lapset itsessään ovat ongelmallisia, ellei kodin ilmapiiri tai joku heitä ihan tarkoituksellisesti provosoi, agitoi, stressaa, tai pelota. Valitettavasti tämä on usein mies. Koiraan läsnäolo aiheuttaa eläinkokeiden mukaan naaraille ja poikasille kroonista stressiä

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen on kuin kaverisuhde. Välillä käydään tarpeet tyydyttämässä toisen luona. 

Oikea aito rakkaus voi tulla vain ,kun kaksi ihmistä haluaa olla lähellä toisiaan ja jakaa elämänsä. 

Minusta ei olisi ikinä eri asunnot järjestelyyn. Koen sen melkein samaksi kuin yhden illan jutut. Ei tule kiintymystä eikä tunteita. Teknistä suorittamista on tarpeiden tyydyttäminenkin.

Tää kuulosti ihan Rauno Repomiehen tilittämiseltä 🤣

Luulen, että moni saman katon alla asuva pari tästä haaveilee ainakin ajoittain. Oikein toimiva ratkaisu niille joille se sopii. Itse tarvitsen paljon hiljaisuutta, rauhaa ja omaa aikaa että saan akut ladattua, joten tämä on oikeastaan ainoa vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 10v. avioliitto, molemmilla omat osoitteet.

Toimii loistavasti näin toisella kierroksella kun ei ole enää pieniä lapsia eli yhteistä lapsiperhearkea. <3

Niinpä. Yhteisten lasten kanssa ei oikein toimisi erillään asuminen.

Joku perhe pysyy kasassa näin. Aiemmin oli paljon matkatöissä olevia isiä. Ja kun tarkemmin ajattelee, nykyään heitä tulee Virosta tms.

Voi olla, mutta itse en ainakaan perhettä perustaisi niin, että suurimman osan ajasta olisin yksin vastuussa lapsista, vaan molempien vanhempien olisi oltava läsnä lasten arjessa.

No joo, mutta onhan monella kunnon perheelläkin noin ja ihan niissä koulutetuissakin piireissä. Esim. voi olla, että ajallisesti työn takia ei ehdi olla niin paljon perheen arjessa.

Eihän se kivaa ole, mutta jos noin on vaikka juuri miehen työaikojen vuoksi, ei niin kamalaa näin henkisesti. Pääasia, että joskus perhe pääsee viettämään yhdessä aikaa tai mies ottaa sitten vaikka vapaapäivinään sen vastuun, kun on aikaa, toivottavasti.

Onhan niitä suhteita missä on sovittu, että hoito on lähinnä vaikka äidin harteilla mutta silloin ei sitten pitäisi sillä toisella osapuolella ole nokan koputtamista siihen, miten asiat hoidetaan. Ei kenenkään tehtävänä ole toimia toisen pomona tai vartijana ja neuvojana miten asiat kuuluisi hoitaa siitä huolimatta, että sillä toisella olisi enemmän aikaa tai tietyt tehtävät on hänen harteille pistetty. 

Tiedän erään suhteen, jossa tahalleen eräiden taholta on miehelle yritetty pistää päähän että se äiti hoitaa huonosti ja mies on niin typerä että menee helposti tuollaisiin mukaan. Ei itse edes olisi samaa mieltä, mutta kun toiset manipuloi ajattelemaan tietyllä tapaa niin menee mukaan siihen. On kyseessä tahallinen mustamaalaus ja vaino kampanja ja tuo "huoli lapsista" on vaan osa sitä häiritsemis kampanjaa. 

Esim. lapset pitää olla nukkumassa klo 21 joka ilta. S...annakin pistää kahdeksalta.

Okei, mutta joku toinen ei katso, että noin pitää olla. Eikä edes se lasu. Sinne vaan il.oja hos oikeita huolia on. Kyllä me käsitellään. Se mikä on Mirkun huoli naapurin lapsista ei ole edes lasun huoli välttämättä. 

Noh mutta tuohan on tuttua kauraa. Jos johonkin äitiin halutaan käydä äsiksi ja ei oikein löydy materiaalia niin sitten on aina ne lapset. Ja kun ei mitään radikaalia löydy, se yritetään tehdä ihan naurettavista asioita. Hui, onko ruokittu oikein. Hui ollaanko nukkumassa klo 21....

Ja yhdessäkin suhteessa kun äidistä yritettiin tehdä syntipukki hehheh, kyllä ne pahimmat jutut oli ihan muuta kun äitin juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Outo järjestelyhän tuo olisi avioliitossa ja jos kovasti toista rakastaa. Jos oikeasti rakastaa toista, niin molemmilta puolisoilta pitäisi riittää ymmärrystä ja joustavuutta toista kohtaan. Sottapytty joustaa ja alkaa siivoamaan ja siivousfanaatikko yrittää hellittää täydellisyyden tavoittelussa. Näin tullaan jonkinlaiseen kompromissiin. Sekin vaihtoehto on, että siivousfanaatikko siivoaa muidenkin jäljet ja tyytyy siihen. Itse tunnustan heti, että sottapytyn kanssa en voisi elää samassa taloudessa, mutta toisen puolelta tulevaa pientä epäjärjesrystä ja ajoittaista saamattomutta olen oppinut sietämään ja ymmärtämään. 

Kompromissit eivät ole palstamammojen vahvuus, alapeukut sen kertoo.

Eikä parisuhteet, varsinkaan avioliitot, jossa asutaan yhdessä (sovinnollisesti) kompromisseja tehden.

Omistetaan molemmat asuntomme, eri kaupungeissa. Asumisen standardit ei kohtaa, toinen tykkää pellonreunasta lähellä sukua, toinen kaupunkiasumisesta käytännöllisen työmatkan päässä. Ei se tarkoita, etteikö suhde voisi oikein hyvin.