Naimisissa/parisuhteessa ja eri asunnot

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen on kuin kaverisuhde. Välillä käydään tarpeet tyydyttämässä toisen luona. 

Oikea aito rakkaus voi tulla vain ,kun kaksi ihmistä haluaa olla lähellä toisiaan ja jakaa elämänsä. 

Minusta ei olisi ikinä eri asunnot järjestelyyn. Koen sen melkein samaksi kuin yhden illan jutut. Ei tule kiintymystä eikä tunteita. Teknistä suorittamista on tarpeiden tyydyttäminenkin.

Höpöhöpö. Rakkaus on kaukana aidosta, jos se muuttuu kaveruudeksi kun ei olla samassa asunnossa. Eikä eri asunnoissa asuminen tarkoita, ettei voisi jakaa arkea. Toki kusinen trollihan sinä vain oletkin. 

Meille tämä toimis hienosti jos olis aikaa nähä sitten kanssa mutta nyt ei nähtäis koskaan jos ei oltas saman katon alla kun töiden aikataulut on mitä on. Ehkä joku paritalo tai vastaava ajais saman asian mutta paremmin.

Meillä on erilliset asunnot samassa talossa. Helppo järjestää yhteistä aikaa, kun siirtymiin ei mene turhaa aikaa. Erilliset asunnot valitsimme siksi, että kumpikin tarvitsee myös aika paljon omaa rauhaa. Toiminut meillä loistavasti 15 vuotta. 

Vanhempani teki vuorotyötä koko lapsuuteni ja raivosi, kun muut elivät omaa elämäänsä äänineen kotona hänen nukkuessaan ennen yövuoroa tai yövuoron jälkeen. Hänen piti kuitenkin saada elää iltavuorosta tullessaan omaa elämäänsä äänineen ilman, että kukaan muu sanoo mitään uniensa häiriintymisestä.

Kun aloin seurustella vuorotyötä tekevän puolisoni kanssa, kerroin, että en tule kävelemään omassa kodissani munankuorilla saati tinkimään unistani hänen vuorotyönsä takia ja jos se ei kelpaa, hänellä on oma asuntonsa, jonne mennä ennen yövuoroa ja yövuorojen jälkeen. Hänestä sellaiseen ei ollut tarvetta, mutta mieli alkoi muuttua, kun todellisuus alkoi paljastua ja pysyin päätöksessäni, että en omassa kodissani katsele lapsuuteni menoa. Lapsen synnyttyä oli sitä mieltä, että pitää asua yhdessä, mutta jälleen todellisuus osoitti, että omissa asunnoissa on vissi pointti silloin, kun ei elä muun perheen rytmissä. Toinen vaihtoehto olisi sen kokoinen koti, että siellä voi elää eri rytmeissä, mutta sellaiset maksavat hunajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani teki vuorotyötä koko lapsuuteni ja raivosi, kun muut elivät omaa elämäänsä äänineen kotona hänen nukkuessaan ennen yövuoroa tai yövuoron jälkeen. Hänen piti kuitenkin saada elää iltavuorosta tullessaan omaa elämäänsä äänineen ilman, että kukaan muu sanoo mitään uniensa häiriintymisestä.

Kun aloin seurustella vuorotyötä tekevän puolisoni kanssa, kerroin, että en tule kävelemään omassa kodissani munankuorilla saati tinkimään unistani hänen vuorotyönsä takia ja jos se ei kelpaa, hänellä on oma asuntonsa, jonne mennä ennen yövuoroa ja yövuorojen jälkeen. Hänestä sellaiseen ei ollut tarvetta, mutta mieli alkoi muuttua, kun todellisuus alkoi paljastua ja pysyin päätöksessäni, että en omassa kodissani katsele lapsuuteni menoa. Lapsen synnyttyä oli sitä mieltä, että pitää asua yhdessä, mutta jälleen todellisuus osoitti, että omissa asunnoissa on vissi pointti silloin, kun ei elä muun perheen rytmissä. Toinen

Meillä ratkaisu on ollut korvatulpat. Mies nukkuu tulppien kanssa yövuorojen jälkeen, minä kun hän lähtee päivävuoroon klo 4.30 ja mun kello soi vasta klo 7. Olen herkkäuninen, mutta havahdun vaan pusun verran kun lähtee.

Toimi isommassa talossa kun lasten huoneet oli yläkerrassa, saivat siellä olla ja elää normaalisti vaikka musaa kuunnellen, vaikka isä nukkui alakerrassa meidän makkarissa. Edes viereisen keittiön äänet ei tulppien läpi kuuluneet. Roimii hyvin myös nyt kun asutaan alle 40 neliössä miehen ja koirien kanssa.

En suostuisi. Olisi mulle sama kuin eron ehdottaminen.

Onko tämä niitä muodikkaita LAT-suhteita? 😄

Tunnen pariskunnan jonka osapuolet asuvat eri asunnoissa ja heillä menee hyvin. 

Joillekin sopii, joillekin ei. Ja jos puoliso ei sellaista halua niin tietäähän sen miten siinä käy.

Siisteyskäsityksen suhteen kannattaa yhdessä asuessa tehdä niin, että vähemmän siisti joustaa enemmän. On paljon helpompaa epäsiistimmän sietää siisteyttä kuin toisen sietää epäsiisteyttä 😊. Vastaavasti siisteysintoilija voi sitten joustaa jossain toisessa asiassa huithapelin hyväksi.

Romanttista suhdetta, jossa asutaan eri osoitteissa, kutsutaan erillissuhteeksi. Siinä ei ole mitään outoa. Kaikki mikä on kummallekin osapuolille ok, on epäoutoa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pariskunnan jonka osapuolet asuvat eri asunnoissa ja heillä menee hyvin. 

Tunnen pariskuntia, joiden osapuolet asuvat eri maissa ja siitä huolimatta he ovat menneet naimisiin. Yhdellä näistä pariskunnista on jopa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen on kuin kaverisuhde. Välillä käydään tarpeet tyydyttämässä toisen luona. 

Oikea aito rakkaus voi tulla vain ,kun kaksi ihmistä haluaa olla lähellä toisiaan ja jakaa elämänsä. 

Minusta ei olisi ikinä eri asunnot järjestelyyn. Koen sen melkein samaksi kuin yhden illan jutut. Ei tule kiintymystä eikä tunteita. Teknistä suorittamista on tarpeiden tyydyttäminenkin.

Oletpa kerta kaikkisen typerä.

Yksinkertaista. Et luovuta kotisi avaimia, niin ei pääse kämppääsi siivoamaan tai sotkemaan. Toimii toistenpäinkin.

Me asutaan erillään ja täytyy sanoa, että suhteemme on kyllä toimivampi ja kiinnostavampi kuin monen muun saman katon alla asuvilla. Tuo on toki eri tilanne, kun lähdetään purkamaan yhdessä asumista. Voisiko kuitenkin olla, että haluatkin erota?

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan erillään ja täytyy sanoa, että suhteemme on kyllä toimivampi ja kiinnostavampi kuin monen muun saman katon alla asuvilla.

Millä tavoin, ja mistä tämän tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan erillään ja täytyy sanoa, että suhteemme on kyllä toimivampi ja kiinnostavampi kuin monen muun saman katon alla asuvilla.

Millä tavoin, ja mistä tämän tiedät?

No siitä, kun ne saman katon alla asuvat valittavat koko ajan kumppanistaan ja haaveilevat omasta tilasta.

Meidän suhteesta puuttuu kaikenlaiset väännöt esim kotitöistä, toiseen ei kyllästy, ei typeriä riitoja ja suhde tuntuu raikkaalta vielä vuosien jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan erillään ja täytyy sanoa, että suhteemme on kyllä toimivampi ja kiinnostavampi kuin monen muun saman katon alla asuvilla.

Millä tavoin, ja mistä tämän tiedät?

No siitä, kun ne saman katon alla asuvat valittavat koko ajan kumppanistaan ja haaveilevat omasta tilasta.

Meidän suhteesta puuttuu kaikenlaiset väännöt esim kotitöistä, toiseen ei kyllästy, ei typeriä riitoja ja suhde tuntuu raikkaalta vielä vuosien jälkeenkin.

Okei. Meilläkään ei ole tuollaisia ongelmia. Asuttu yhdessä yli 30 vuotta. "Raikasta" suhdetta en tarvitse, tämä "vanha" suhde on rakas ja tärkeä ja toisen tuntee läpikotaisin. Se voittaa jotkut alkuhuumat mennen tullen.

Ei se mies sen kummemmaksi muutu vaikka vaan kävisi sun luona.

Meillä on tämä järjestely ja lapsiakin on. Emme tosin ole koskaan yhteen muuttaneetkaan. Mitä haluaisit tietää?

Olisi ihanaa!