Erilainen vuorokausirytmi puolison kanssa - onko teidän mielestä iso ongelma?
Näin kesälomalla on tullut taas esille se, kuinka erilaiset vuorokausirytmit meillä on mieheni kanssa, ja tämä on jälleen ärsyttänyt kovasti. Siinä missä mies tykkää valvoa myöhään (1-2) ja vastaavasti nukkua pitkään (10), minä haluan lomallakin käydä ajoissa (viimeistään 23) nukkumaan ja herätä aikaisin (8). Jotenkin harmittaa, kun aamulla ei yhdessä pystytä mitään tekemään kun mies nukkuu ja sitten ärsyttää kun toinen siinä aamukahvia juo kun itsellä on jo kohta lounasaika.
Onko tämä teidän mielestä ongelma ja onko teillä parisuhteissa samaa? Ja siis meillä kyseessä melko tuore (3 vuotta) suhde ja tämä asia "yllättänyt" vähän, koska exän kanssa rytmit oli täysin samat.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole kuin pari tuntia, eikö ole ihan kivakin että molemmat saa olla sen ajan itsekseen. Meillä mies tekee paljon yötöitä ja joskus toki ärsyttää, kun pitää yhteisiä menoja suunnitella tarkemmin kuin muuten mutta en kyllä jaksaisi kaikkea valveillaoloaikaa (miinus työt) viettää miehen kanssa muutenkaan.
Eri unirytmeissä elävät ihmiset ovat yleensä persooniltaankin tosi erilaisia. Minä ja äitini ollaan samanlaisia, hereillä hyvissä ajoin ja päivän hommat tehty yleensä ennen lounasta. Elämässä ei ole mitään niin erityisen "nautinnollista", että päiviä pitäisi venyttää pitkälle yöhön. Nuo iltavirkut ovat yleensä monellakin tavalla synkempiä ja rasittavampia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta sopeudu päiväelämään. Perheissä tämä on myös tapa väistää hierarkiakonfliktia, minkä vuoksi teinarit elävät yleensä paljon yöaikaan, sillä s
Mm. korkea älykkyysosamäärä ja luovuus ovat yhteydessä usein ilta- ja yöpainotteiseen vuorokausirytmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole kuin pari tuntia, eikö ole ihan kivakin että molemmat saa olla sen ajan itsekseen. Meillä mies tekee paljon yötöitä ja joskus toki ärsyttää, kun pitää yhteisiä menoja suunnitella tarkemmin kuin muuten mutta en kyllä jaksaisi kaikkea valveillaoloaikaa (miinus työt) viettää miehen kanssa muutenkaan.
Eri unirytmeissä elävät ihmiset ovat yleensä persooniltaankin tosi erilaisia. Minä ja äitini ollaan samanlaisia, hereillä hyvissä ajoin ja päivän hommat tehty yleensä ennen lounasta. Elämässä ei ole mitään niin erityisen "nautinnollista", että päiviä pitäisi venyttää pitkälle yöhön. Nuo iltavirkut ovat yleensä monellakin tavalla synkempiä ja rasittavampia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta sopeudu päiväelämään. Perheissä tämä on myös tapa väistää hierarkiakonfliktia, minkä vuoksi teinarit elävät yleensä paljon yöaikaan, sillä s
Siis laiskottelet koko päivän lounaan jälkeen? Nukut varmaan päiväunetkin ja sitten tietenkin aikaisin nukkumaan. Suurta laiskuutta tuo on, ei mitään muuta.
Kyllähän kaksi aikuista voivat elää omassa erilaisissakin vuorokausirytmeissään. Kun perheessä on pieniä lapsia, toinen aikuisista nousee kukonlaulun aikaan, jotta lapselle ruokaa ym. palvelua. Työelämän säännöt haittaavat useimpien unirytmiä. Jos taloudessa koira, sitä ulkoillutetaan sitten vaikka klo 5 aamulla.
Eläkkeellä parisuhdetta hoidetaan siten, että annetaan toiselle vapaus olla omassa vuorokausirytmissään.
Minä herään yhdeksän aikaan ja mies kolmen aikoihin. Syödään yhdessä aamupalaa neljän maissa. Ja vietetään yhteistä aikaa. Minä teen aamulla omia juttujani. Ei mitään ongelmaa.
Ap:n ja miehensä parin tunnin eroa en pitäisi edes "eri rytmeinä".
Se on kumma kun yleensä ne on ne aamuvirkut, joiden mielestä se heidän rytminsä on ainoa oikea. Niinkuin tässäkin, vaikkei kyse ole kuin parista hassusta tunnista.
Mitä vikaa on erilaisessa vuorokausirytmissä? Jos heräät aikaisemmin kuin hän, voisit tehdä hänelle munakkaan ja kupin kahvia. Olen varma, että hän olisi tyytyväinen.
Siis puhutaan muutamasta tunnista? Ei todellakaan voi tuossa tilanteessa edes puhua mistään varsinaisesta erosta vuorokausirytmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole kuin pari tuntia, eikö ole ihan kivakin että molemmat saa olla sen ajan itsekseen. Meillä mies tekee paljon yötöitä ja joskus toki ärsyttää, kun pitää yhteisiä menoja suunnitella tarkemmin kuin muuten mutta en kyllä jaksaisi kaikkea valveillaoloaikaa (miinus työt) viettää miehen kanssa muutenkaan.
Eri unirytmeissä elävät ihmiset ovat yleensä persooniltaankin tosi erilaisia. Minä ja äitini ollaan samanlaisia, hereillä hyvissä ajoin ja päivän hommat tehty yleensä ennen lounasta. Elämässä ei ole mitään niin erityisen "nautinnollista", että päiviä pitäisi venyttää pitkälle yöhön. Nuo iltavirkut ovat yleensä monellakin tavalla synkempiä ja rasittavampia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta sopeudu päiväelämään. Perheissä tämä on myös tapa väistää hierarkiakonfliktia, minkä vuoksi teinarit elävät yleensä paljon yöaikaan, sillä s
Elämässä ei ole mitään niin erityisen nautinnollista, että pitäisi herätä venyttää päivää heräämällä kukonlaulun aikaan. Onko aikaisin herääjällä ja myöhään herääjällä mielestäsi eri määrä tunteja käytettävissä päivässä?
Joitain ihmisiä ärsyttää kaikki asiat. Tämä kumpuaa omasta sisäisestä maailmasta jossa on ristiriitaisuuksi, jotka sitte ulotetaan myös kumppanin ongelmiksi. N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole kuin pari tuntia, eikö ole ihan kivakin että molemmat saa olla sen ajan itsekseen. Meillä mies tekee paljon yötöitä ja joskus toki ärsyttää, kun pitää yhteisiä menoja suunnitella tarkemmin kuin muuten mutta en kyllä jaksaisi kaikkea valveillaoloaikaa (miinus työt) viettää miehen kanssa muutenkaan.
Eri unirytmeissä elävät ihmiset ovat yleensä persooniltaankin tosi erilaisia. Minä ja äitini ollaan samanlaisia, hereillä hyvissä ajoin ja päivän hommat tehty yleensä ennen lounasta. Elämässä ei ole mitään niin erityisen "nautinnollista", että päiviä pitäisi venyttää pitkälle yöhön. Nuo iltavirkut ovat yleensä monellakin tavalla synkempiä ja rasittavampia ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta sopeudu päiväelämään. Perheissä tämä on myös tapa väistää hierarkiakonfliktia, minkä vuoksi teinarit elävät yleensä paljon yöaikaan, sillä s
Kamala ja näköalaton vastaus. Kanssasi on aivan varmasti kamalaa elää saman katon alla.
Jos ei olisi lapsia, niin tuollainen parin tunnin ero ei juurikaan haittaisi. Toki ärsyttäisi, kun mihinkään ei voitaisiin yhdessä lähteä ennen lounasta, koska oma puoliso on myös todella hidas herääjä. Käytännössä joisi aamukahvia vielä kello 12 ja sen jälkeen menisi aamutoimiin. Lasten kanssa tuollainen rytmien ero on käytännössä mahdotonta tai ainakin aiheuttaisi aina kinaa. Mutta itse tiedät parhaiten mikä sinua ärsyttää.
Itse olen iltavirkku osapuoli, eikä minua ainakaan eri rytmit haittaa yhtään. Meillä on vapaat työajat, lähden töihin pari kolme tuntia myöhemmin kuin mies. Vapaalla mies tykkää puuhastella omiaan aamuisin, ja kun minä herään hän syö toisen aamiaisen/välipalan kanssani. Lounas syödään vasta myöhään iltapäivällä.
Voidaan toki molemmat myös joustaa, jos on aamu- tai iltamenoa. Kumpikaan ei ajattele, että oma rytmi on oikea, vaan että molemmille on tärkeää saada elää omassa rytmissä. Yhteistä aikaa on yllin kyllin.
Kolme vuosikymmentä ja vähän päälle ehdimme olla avioliitossa kunnes jäin leskeksi. Aivan erilaiset rytmit kummallakin. Ei häirinnyt yhtään. Asuntomme oli iso viisi huonetta ja iso keittiö. Nautin suorastaan, että sain aamulla viikonloppuha puuhata yksinäni eikä yhtään häirinnyt juoda aamukahvia yksin, päinvastoin. Mies kömpi 10 jälkeen sängystä kun itse olin puuhaillut jo tunteja ulkona ja sisällä. Jos oli menoa/lähtöä jonnekin, eri asia. Koti-oloissa oli suorastaan mukavaa se aamuinen oma aika. Illalla menin sänkyyn lukemaan kun mies katseli vielä tv:tä pari kolme tuntia. Viikolla mies joutui heräämään jo kello 5, joten ymmärsin hyvin haluavan nukkua viikonloppuina.