Miten lapselle pitäisi puhua seksuaalisuudesta ettei ala häpeillä sitä niin kuin kaikki minun sukupolvessani?

Ensinnäkin seksuaalisuus ja seksi pitää erottaa toisistaan. Seksi on vain hyvin pieni osa seksuaalisuutta, johon kuuluu kaikki se, mitä olemme. Jo vauvoille opetetaan, miltä hyvä kosketus tuntuu, kun silitellään ja paijataan. Nimetään yhdessä kehonosia - niin korvat ja posket kuin pylly ja pimppikin - opetetaan että kaikki ne on arvokkaita ja tärkeitä.

Tietomäärä kasvaa lapsen mukana ja leikki-ikäisille opetetaan esim uimapukusääntöä (eli ne alueet jotka uikkari peittää, ovat jokaisen omia yksityisiä alueita eikä niihin saa kukaan koskea ilman lupaa), kerrotaan lapsen tasoisesti miten vauva saa alkunsa, tunnistetaan ja nimetään tunteita, nimetään ehkä vielä tarkemmin sukuelinten osia (ainakin oma lapseni oli kovin kiinnostunut niistä noin kolmevuotiaana), opetetaan miten kavereiden kanssa toimitaan ja leikitään jne.

Aiheita on hirveä määrä mutta tärkeintä on vastata lapsen mieltä askarruttaviin kysymyksiin asiallisesti ja häpeilemättä. Silloin emme siirrä lapsiin häpeän kulttuuria. Leikki-ikäinen saattaa unnuttaa eli kosketella sukuelimiään, jolloin voidaan puhua siitä että se tuntuu monista hyvältä, se on täysin ok ja sallittua, ja sitä saa tehdä omassa rauhassa. Tietty jos sitten sattuu yllättämään teininsä huoneestaan runkkaamasta, niin edelleen viestittää samaa asiaa: anteeksi että keskeytin, mun ois pitänyt koputtaa ensin. Eikä nyt ainakaan raivota että hyi lopeta ja näpit irti. Ylipäätään tärkeintä on avoin ilmapiiri - kaikesta voi puhua ja kysyä. Seksuaalisuus ja seksi ovat niin suuri ja luonnollinen osa ihmisyyttä.