Kaupunkiin muuttaneet lapset ei halua mun taloa ja tonttia perinnöksi

Juu..Niitä kivoja tavaroita olikin lasten kivaa perata ja tunkea jokapuolelle kun äiti myi kotinsa ja muutti palveluasuntoon. Jonne mahtuu vain vähän roinaa. Ei kukaan meistä halunnut sitä kämppää keskeltä ei mitään. Aivan älytön määrä kaikenmaailman rojua vuosikymmenten varrelta. Myyntirahojaan hän käyttää nyt asumiseen ja kustannuksiin palveluiden kanssa. Jollei jää mitään niin ei. Mulle riittää pari perintöesinettä. Itse hän päätti muuttaa todettuaan että ei enää pärjää kotona ja kaukana sairaaloista. 

Vierailija kirjoitti:

Juu..Niitä kivoja tavaroita olikin lasten kivaa perata ja tunkea jokapuolelle kun äiti myi kotinsa ja muutti palveluasuntoon. Jonne mahtuu vain vähän roinaa. Ei kukaan meistä halunnut sitä kämppää keskeltä ei mitään. Aivan älytön määrä kaikenmaailman rojua vuosikymmenten varrelta. Myyntirahojaan hän käyttää nyt asumiseen ja kustannuksiin palveluiden kanssa. Jollei jää mitään niin ei. Mulle riittää pari perintöesinettä. Itse hän päätti muuttaa todettuaan että ei enää pärjää kotona ja kaukana sairaaloista. 

Loistava juttu, että talo meni kaupaksi. Eikai lasten ole pakko tavaroita ottaa vastaan? Kaatikselle tai kierrätykseen vaan. Jokainen kerää omat muistonsa, ei niillä muille ole samaa merkitystä.

Meidän äiti löydi uuden miehen ja on valmis myymään talonsa. Äidin eläke riittää kyllä hyvin kustannuksiisn, mutta hullua on maksaa tyhjän talon kuluja. Toivottavasti menee kaupaksi, koska äidin kuoleman jälkeen talon kustannukset jää perikunnalle. Ei meistäkään kukaan voi sinne paikkakunnalle muuttaa. Liekö apn lapsilla sama tilanne?

Minä voin ottaa perintösi. T. Sairas työtön

Suomessa tälläkin palstalla säännöllisen epäsäännöllisesti rummutetaan sitä kuinka vain omistusasuminen on kannattavaa ja viisasta. - Samalla halveksitaan ja pilkataan vuokralla asujia. Mutta myös ohitetaan se, että joillekin omistuasumisesta voi oikeasti muodostua taakka ja rasite; ettei siitä omasta rakkaasta kodista saakkaan niin paljon rahaa, että sen turvin voisi elellä huolettomia päiviä eläkelläisena ja mukavalta paikkaa mahd osan lapsia läheltä tai paövelujen ääreltä. Tai kuinka mahd. jonkun lapsista asunnossa asumista kun onhan se ni-in rakas ja paljon täynnä muistoja. Mutta nuo torvelot sanovatkin yllättäen kaikki yhdestä suustä, etteivät muuttaisi vaikka ilmaiseksi sasivat.Asuvat muka mieluummin jossain vuokra-asunnossa, Mikseivät osta omaa?  Miten voi kestää sen, että lapset haluaa asua vuokralla, eikä halua muuttaa lapsuuden kottinsa, vaikka saisivat lähes ilmaiseksi.

Meillä on taakkana hökkeli,mökki,parakki.Miten nyt haluaa sanoa. Jos haluaa jonkun purkavan, pitää kaataa puut pois ja ehkä leventää tietäkin. Olen harkinnut itse purkavani ja vieväni kierrätyspisteeseen. Onhan siinä aika homma. Tontilla sinänsä olisi arvoa.

Leskeksi jäänyt äitini asuu taantuvalal pikkupaikkakunnalla noin 700 km päässä. Talo ei ole suoraan sanoen minkään arvoinen eikä tonttikaan siellä päin ketään kiinnosta. Purkukulut saa maksettavakseen, ellei palokunta enää harjoitusmielessä polta tyhjilleen jääviä omakotitaloja.

Turha edes mainita, että kellarista ullakolle asti talo on täynnä tavaraa, johon ei missään tapauksessa saa kajota. Ei, aika tavaran palkitsee kuten reikäiset kumisaappaat ja toimimattoman pölynimurin.

Perinnöstä luopuminen johtaisi siihen, että lapseni tulisi tilalleni. Mitäpä hänelle ongelmia vyöryttämään.