Lue keskustelun säännöt.
Mistä joillekin on tullut käsitys että Karjalassa ennen sotaa syntyneet
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa oli uskonnoltaan ortodokseja ja pieni osa puhui myös tai ainoana äidinkielenään karjalan kieltä, joka on Suomen läheinen sukukieli mutta toki siinä on vaikutteita venäjän kielestä. Toki joillekin jo outo karjalainen murre riitti siihen että ryssiteltiin.
Omat juureni ovat karjalasta ja sukuhistoriasta löytyy myös ortodoksinimiä, jotka saattavat kuulostaa vierailta.Sotien jälkeen karjalan kielen puhumista estettiin. Monet evakot vaihtoivat paineen alla sukunimensä, jotkut myös kirkkokuntansa.
Esim. minun edesmennyt mummoni ei puhunut Karjalan kieltä kun saapui evakkona Suomeen. Kaikki valokuvat ja muistot piti polttaa koska kytköksiä rajan taakse ei saanut olla, sukunimeä ei meillä ns. "suomennettu". Siihen olisi kiva löytää syy, mutta minulla ei ole enää isovanhempia ja mummoni ei halunnut puhua noista ajoista kauheasti, minkä ymmärrän. Ne olivat äärimmäisen traumaattisia aikoja hänelle.
Mutta asia mikä minua ärsyttää ja suututtaa on se, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä tuota osaa Suomen historiasta ja kehtaavat r*ssitellä evakkoja ja evakkosukua olevia. Karjala oli osa Suomea ja kulkee nykyään myös nimellä Luovutettu Karjala.
Minä olen 52-vuotias, eepeeltä kotoisin, 10 asuin nuorena Helsingissä ja nyt olen asuntu yli 20 vuotta Keski-Pohjanmaalla, enkä ole eläissäni kuullut kenenkään ryssittelevän evakkoja, tai luulevan etteivät he olleet suomalaisia. Ihan outoja juttuja taas täälä. Aina kun puhutaan evakoista, heitä säälitään ja kukaan ei sano että olisivat jotain ulkomaalaisia, mutta tottakai sanotaan että ovat karjalaisia olleet, sehän ei tarkoita sitä etteikö olisi suomalainen, ihan samalla tavalla kuin savolaiset tai pirkanmaalaiset. Siitä huolimatta, että ne on olleet ammoisina aikoina enemmän erillään kun oli vielä heimoja eri puolilla Suomea.
Keski-Pohjanmaa oli kyllä juurikin niitä seutuja joissa evakkoja ryssiteltiin.Oltiin niin sisäsiittoisia ja vanhoillislestadiolaisia ettei juurikaan ymmärretty muista kulttuureista tai uskonnoista mitään.Karjalaisten iloisuutta,yhteisöllisyyttä ja sukurakkautta ihmeteltiin."Ilo pintaan vaikka sydän märkänis" liitetään karjalaisuuteen.Isoäidilläni oli ikonikaappi seinällä ja sitäkin pidettiin hyvin outona.,niinkuin nyt Jeesuslapsi ja Maria ois jotain pakanallista.Tietysti poikkeuksiakin oli ja muistan varsinkin että vanhat mummot useimmiten olivat todella lämpimiä ja sydämellisiä.Moni oli menettänyt omaisiaan sodassa.Karjalastahan evakkoon lähtivät naiset,lapset ja vanhukset.Perheenisät sotivat rintamalla.Ei sieltä kukaan mies vapaaehtoisesti lähtenyt.
Joo, täällä on kaikki mahdolliset uskonnot ja lahkot edustettuna, ja tunnen eri uskontojen ihmisiä, en nyt kauheasti lestadiolaisia, mutta kukaan ei ole puhunut evakoista mitään pahaa. Voi se toki olla, että jotkut uskontoänkyrät on siihen aikaan puhuneet ties mitä, mutta mitäpä sitä enää vatvomaan, ne ihmiset on kaikki jo mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä että tuolleen sotajuttuja ovat puhuneet?? Mun pappa ei puhunut koskaan ainakaan lasten kuullen.Tunsin useita sotaveteraaneja kun olen sitä ikäluokkaa että jo ekan poikaystävän isä oli veteraani.Myös molempien aviomiesteni isät olivat veteraaneja.Pappani sanoi aina että sota on niin kamalaa että toivottavasti ette joudu koskaan kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin kytköksiä rajan taakse ei olisi saanut olla?
Joka jumalan evakollahan oli kaikki kytkökset juuri sinne, rajan taakse menetettyyn Karjalaan.
Tuo on nyt taas jotain ihme höpötyksiä. Sitten ymmärrän, jos kyse on ollut inkeriläisistä. Hehän olivat Venäjän kansalaisia, vaikka kansallisuudeltaan olivatkin suomalaisia. Heitähän tuli sodan aikana Suomeen paljonkin.
Tai sitten todellakin ihan venäläinen mummo on ollut kyseessä. Kyllähän heitäkin suomalaisten mukana lähti tänne evakkoon. Esim. Muolaan Kyyrölän venäläiskylä tyhjeni kokonaan, kaikki lähti Suomeen. Samoin Valamon munkit.
Muolaan Kyyrölä ei todellakaan ollut "venäläiskylä", vaan se oli Suomen alueella oleva venäjänkielinen suomalaiskylä. On todella harmi, jos joku sekoittaa kielen ja kansallisuuden. On täytynyt olla hyvin traumaattista niille venäjää puhuville suomalaisille, jotka ovat sodassa taistelleet Suomen puolella, jos heitä on pidetty venäläisinä.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa on ihan oikea teema sillä koko Karjalan alue oli pääosin ruotsisuomen kielinen ja suomen kieliset koulut kuin lähes kaikki kuuluivat suomen valtio nimiseen valtioon suomen kansalaisina ! Vain osa oli muu uskoisia muumaalaisia. Karjan murteita sitten voi erikseen miettiä mutta pääosa puhui SELVÄÄ SUOMEA. Mitä kouluissa opetettiin.
Eikä se, että puhuu muuta kieltä, tee kenestäkään vähemmän suomalaista. Puhutaanhan läntisessä Suomessakin ruotsia. Aivan loogistahan se siis on, että itärajan tuntumassa osa suomalaisista puhui karjalaa tai venäjää. Kieli on eri asia kuin kansallisuus tai kansalaisuus. Tottakai ne Karjalan alueen asukkaat oli suomalaisia, koska se alue oli Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa oli uskonnoltaan ortodokseja ja pieni osa puhui myös tai ainoana äidinkielenään karjalan kieltä, joka on Suomen läheinen sukukieli mutta toki siinä on vaikutteita venäjän kielestä. Toki joillekin jo outo karjalainen murre riitti siihen että ryssiteltiin.
Omat juureni ovat karjalasta ja sukuhistoriasta löytyy myös ortodoksinimiä, jotka saattavat kuulostaa vierailta.Sotien jälkeen karjalan kielen puhumista estettiin. Monet evakot vaihtoivat paineen alla sukunimensä, jotkut myös kirkkokuntansa.
Esim. minun edesmennyt mummoni ei puhunut Karjalan kieltä kun saapui evakkona Suomeen. Kaikki valokuvat ja muistot piti polttaa koska kytköksiä rajan taakse ei saanut olla, sukunimeä ei meillä ns. "suomennettu". Siihen olisi kiva löytää syy, mutta minulla ei ole enää isovanhempia ja mummoni ei halunnut puhua noista ajoista kauheasti, minkä ymmärrän. Ne olivat äärimmäisen traumaattisia aikoja hänelle.
Mutta asia mikä minua ärsyttää ja suututtaa on se, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä tuota osaa Suomen historiasta ja kehtaavat r*ssitellä evakkoja ja evakkosukua olevia. Karjala oli osa Suomea ja kulkee nykyään myös nimellä Luovutettu Karjala.
Minä olen 52-vuotias, eepeeltä kotoisin, 10 asuin nuorena Helsingissä ja nyt olen asuntu yli 20 vuotta Keski-Pohjanmaalla, enkä ole eläissäni kuullut kenenkään ryssittelevän evakkoja, tai luulevan etteivät he olleet suomalaisia. Ihan outoja juttuja taas täälä. Aina kun puhutaan evakoista, heitä säälitään ja kukaan ei sano että olisivat jotain ulkomaalaisia, mutta tottakai sanotaan että ovat karjalaisia olleet, sehän ei tarkoita sitä etteikö olisi suomalainen, ihan samalla tavalla kuin savolaiset tai pirkanmaalaiset. Siitä huolimatta, että ne on olleet ammoisina aikoina enemmän erillään kun oli vielä heimoja eri puolilla Suomea.
Tuota tapahtui 40- ja 50-luvulla.
Ja vielä 60-70 luvulla.52-vuotias on liian nuori muistamaan.
Jos minä olen liian nuori muistamaan, miksi tällainen keskustelu täällä, kuin olisi joku yleinen juttu nykypäivänä? Vai onko nuoret sitten niin tietämättömiä, että eivät tajua mikä on evakko, tai että mitä tapahtui kun Suomi oli sodassa viimeksi?
Mun isovanhemmat ovat olleet sodassa, ja eläneet sota-ajan jälkeiset ajat, vanhemmat ovat syntyneet 50-luvun puolessa välissä... jos näitä outoja juttuja olisi heidän aikanaan ollut, niin varmasti olisivat minullekin siitä puhuneet. Vaari puhui aina sotajuttuja, mumma puhui lähinnä vaan sen, että ensimmäisessä sodassa meni sedät ja enot ja toisessa veljet. Häneltä kaatui 2/3 veljistä. Kummassakaan sukuhaarassa ei kukaan puhunut mitään pahaa evakoista, eivätkä kyllä puhuneet oikein mitään evakoista muutenkaan.
Jos evakoita oli jotain yli 400 000, niin siihen joukkoon mahtui varmasti monenlaista kohtelua ja kohtaloa. Isäni suku oli evakoita, ja kyllä heidän oma kokemuksensa oli että heitä ei haluttu muualle. Ei se muutu miksikään vaikka sinun sukusi olisi eri mieltä.
Joo varsinkin tänne Pohjois-Pohjanmaalle heitä ei haluttu. Mun isoisä kertoi siitä, miten karjalaisia alettiin vainota ja siitähän se "riemu" repesikin, kun heille annettiin niitä pikku maaplänttejä. Isoisäni isänmaallisena, itäsuomalaiset juuret omaavana miehenä antoi yhdelle perheelle pikku palstan ihan vapaaehtoisesti. Sen jälkeen omat kyläläiset alkoivat tehdä kiusaa hänelle, joka jatkuu myös tänä päivänä. Melkein joka vuosi nykyään eräälle setäni viljelemälle pellolle viskotaan hukkakauraa. Se on peruja sotavuosilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa oli uskonnoltaan ortodokseja ja pieni osa puhui myös tai ainoana äidinkielenään karjalan kieltä, joka on Suomen läheinen sukukieli mutta toki siinä on vaikutteita venäjän kielestä. Toki joillekin jo outo karjalainen murre riitti siihen että ryssiteltiin.
Omat juureni ovat karjalasta ja sukuhistoriasta löytyy myös ortodoksinimiä, jotka saattavat kuulostaa vierailta.Sotien jälkeen karjalan kielen puhumista estettiin. Monet evakot vaihtoivat paineen alla sukunimensä, jotkut myös kirkkokuntansa.
Esim. minun edesmennyt mummoni ei puhunut Karjalan kieltä kun saapui evakkona Suomeen. Kaikki valokuvat ja muistot piti polttaa koska kytköksiä rajan taakse ei saanut olla, sukunimeä ei meillä ns. "suomennettu". Siihen olisi kiva löytää syy, mutta minulla ei ole enää isovanhempia ja mummoni ei halunnut puhua noista ajoista kauheasti, minkä ymmärrän. Ne olivat äärimmäisen traumaattisia aikoja hänelle.
Mutta asia mikä minua ärsyttää ja suututtaa on se, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä tuota osaa Suomen historiasta ja kehtaavat r*ssitellä evakkoja ja evakkosukua olevia. Karjala oli osa Suomea ja kulkee nykyään myös nimellä Luovutettu Karjala.
Minä olen 52-vuotias, eepeeltä kotoisin, 10 asuin nuorena Helsingissä ja nyt olen asuntu yli 20 vuotta Keski-Pohjanmaalla, enkä ole eläissäni kuullut kenenkään ryssittelevän evakkoja, tai luulevan etteivät he olleet suomalaisia. Ihan outoja juttuja taas täälä. Aina kun puhutaan evakoista, heitä säälitään ja kukaan ei sano että olisivat jotain ulkomaalaisia, mutta tottakai sanotaan että ovat karjalaisia olleet, sehän ei tarkoita sitä etteikö olisi suomalainen, ihan samalla tavalla kuin savolaiset tai pirkanmaalaiset. Siitä huolimatta, että ne on olleet ammoisina aikoina enemmän erillään kun oli vielä heimoja eri puolilla Suomea.
Tuota tapahtui 40- ja 50-luvulla.
Ja vielä 60-70 luvulla.52-vuotias on liian nuori muistamaan.
Jos minä olen liian nuori muistamaan, miksi tällainen keskustelu täällä, kuin olisi joku yleinen juttu nykypäivänä? Vai onko nuoret sitten niin tietämättömiä, että eivät tajua mikä on evakko, tai että mitä tapahtui kun Suomi oli sodassa viimeksi?
Mun isovanhemmat ovat olleet sodassa, ja eläneet sota-ajan jälkeiset ajat, vanhemmat ovat syntyneet 50-luvun puolessa välissä... jos näitä outoja juttuja olisi heidän aikanaan ollut, niin varmasti olisivat minullekin siitä puhuneet. Vaari puhui aina sotajuttuja, mumma puhui lähinnä vaan sen, että ensimmäisessä sodassa meni sedät ja enot ja toisessa veljet. Häneltä kaatui 2/3 veljistä. Kummassakaan sukuhaarassa ei kukaan puhunut mitään pahaa evakoista, eivätkä kyllä puhuneet oikein mitään evakoista muutenkaan.
Jos evakoita oli jotain yli 400 000, niin siihen joukkoon mahtui varmasti monenlaista kohtelua ja kohtaloa. Isäni suku oli evakoita, ja kyllä heidän oma kokemuksensa oli että heitä ei haluttu muualle. Ei se muutu miksikään vaikka sinun sukusi olisi eri mieltä.
Joo varsinkin tänne Pohjois-Pohjanmaalle heitä ei haluttu. Mun isoisä kertoi siitä, miten karjalaisia alettiin vainota ja siitähän se "riemu" repesikin, kun heille annettiin niitä pikku maaplänttejä. Isoisäni isänmaallisena, itäsuomalaiset juuret omaavana miehenä antoi yhdelle perheelle pikku palstan ihan vapaaehtoisesti. Sen jälkeen omat kyläläiset alkoivat tehdä kiusaa hänelle, joka jatkuu myös tänä päivänä. Melkein joka vuosi nykyään eräälle setäni viljelemälle pellolle viskotaan hukkakauraa. Se on peruja sotavuosilta.
Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että joku olisi kymmeniä vuosia noin vihainen. Omassa suvussa tuo loppui 80-luvulla, eli ison tilan väki uskoi lopulta, että evakkoväki ei ole muualle lähdössä. Lapsena oli vaikea hahmottaa kuka oli heitä ja kuka meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa oli uskonnoltaan ortodokseja ja pieni osa puhui myös tai ainoana äidinkielenään karjalan kieltä, joka on Suomen läheinen sukukieli mutta toki siinä on vaikutteita venäjän kielestä. Toki joillekin jo outo karjalainen murre riitti siihen että ryssiteltiin.
Omat juureni ovat karjalasta ja sukuhistoriasta löytyy myös ortodoksinimiä, jotka saattavat kuulostaa vierailta.Sotien jälkeen karjalan kielen puhumista estettiin. Monet evakot vaihtoivat paineen alla sukunimensä, jotkut myös kirkkokuntansa.
Esim. minun edesmennyt mummoni ei puhunut Karjalan kieltä kun saapui evakkona Suomeen. Kaikki valokuvat ja muistot piti polttaa koska kytköksiä rajan taakse ei saanut olla, sukunimeä ei meillä ns. "suomennettu". Siihen olisi kiva löytää syy, mutta minulla ei ole enää isovanhempia ja mummoni ei halunnut puhua noista ajoista kauheasti, minkä ymmärrän. Ne olivat äärimmäisen traumaattisia aikoja hänelle.
Mutta asia mikä minua ärsyttää ja suututtaa on se, että jotkut ihmiset eivät ymmärrä tuota osaa Suomen historiasta ja kehtaavat r*ssitellä evakkoja ja evakkosukua olevia. Karjala oli osa Suomea ja kulkee nykyään myös nimellä Luovutettu Karjala.
Minä olen 52-vuotias, eepeeltä kotoisin, 10 asuin nuorena Helsingissä ja nyt olen asuntu yli 20 vuotta Keski-Pohjanmaalla, enkä ole eläissäni kuullut kenenkään ryssittelevän evakkoja, tai luulevan etteivät he olleet suomalaisia. Ihan outoja juttuja taas täälä. Aina kun puhutaan evakoista, heitä säälitään ja kukaan ei sano että olisivat jotain ulkomaalaisia, mutta tottakai sanotaan että ovat karjalaisia olleet, sehän ei tarkoita sitä etteikö olisi suomalainen, ihan samalla tavalla kuin savolaiset tai pirkanmaalaiset. Siitä huolimatta, että ne on olleet ammoisina aikoina enemmän erillään kun oli vielä heimoja eri puolilla Suomea.
Tuota tapahtui 40- ja 50-luvulla.
Ja vielä 60-70 luvulla.52-vuotias on liian nuori muistamaan.
Jos minä olen liian nuori muistamaan, miksi tällainen keskustelu täällä, kuin olisi joku yleinen juttu nykypäivänä? Vai onko nuoret sitten niin tietämättömiä, että eivät tajua mikä on evakko, tai että mitä tapahtui kun Suomi oli sodassa viimeksi?
Mun isovanhemmat ovat olleet sodassa, ja eläneet sota-ajan jälkeiset ajat, vanhemmat ovat syntyneet 50-luvun puolessa välissä... jos näitä outoja juttuja olisi heidän aikanaan ollut, niin varmasti olisivat minullekin siitä puhuneet. Vaari puhui aina sotajuttuja, mumma puhui lähinnä vaan sen, että ensimmäisessä sodassa meni sedät ja enot ja toisessa veljet. Häneltä kaatui 2/3 veljistä. Kummassakaan sukuhaarassa ei kukaan puhunut mitään pahaa evakoista, eivätkä kyllä puhuneet oikein mitään evakoista muutenkaan.
Jos evakoita oli jotain yli 400 000, niin siihen joukkoon mahtui varmasti monenlaista kohtelua ja kohtaloa. Isäni suku oli evakoita, ja kyllä heidän oma kokemuksensa oli että heitä ei haluttu muualle. Ei se muutu miksikään vaikka sinun sukusi olisi eri mieltä.
Joo varsinkin tänne Pohjois-Pohjanmaalle heitä ei haluttu. Mun isoisä kertoi siitä, miten karjalaisia alettiin vainota ja siitähän se "riemu" repesikin, kun heille annettiin niitä pikku maaplänttejä. Isoisäni isänmaallisena, itäsuomalaiset juuret omaavana miehenä antoi yhdelle perheelle pikku palstan ihan vapaaehtoisesti. Sen jälkeen omat kyläläiset alkoivat tehdä kiusaa hänelle, joka jatkuu myös tänä päivänä. Melkein joka vuosi nykyään eräälle setäni viljelemälle pellolle viskotaan hukkakauraa. Se on peruja sotavuosilta.
Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että joku olisi kymmeniä vuosia noin vihainen. Omassa suvussa tuo loppui 80-luvulla, eli ison tilan väki uskoi lopulta, että evakkoväki ei ole muualle lähdössä. Lapsena oli vaikea hahmottaa kuka oli heitä ja kuka meitä.
Voi kuule kyllä täällä vanhlest. seudulla ollaan pitkävihaisia, sisäsiittoisia ja sivistymättömiä yhä tänäkin päivänä. Erehdyt elämään SRK-lestadiolaisuudesta poikkeavaa elämää, niin saat lopun iäksi vihat niskaasi. Evakkoja vihattiin juuri siksi, koska he eivät olleet vanhoillislestadiolaisia. Evakoissa oli mukana evlut ja ortodoksien lisäksi pieni määrä esikoislestadiolaisia, mutta eiväthän he olleet ainoita oikeita lestoja ja täten ainoita oikeita ihmisiä.
Terkuin Oulusta, pienemmissä P-Pohjanmaan paikoissa meno on vieläkin kamalampaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ,onhan se vaikeeta uskoa mutta tällaista katkeruutta tosiaan oli. Itse herkkätunteisena lapsena aistin kyllä ihmisten käytöksestä vieroksuntaa.Karjalaisilla oli tapana pitää ns.tupailtoja joissa kokoonnuttiin yhteiseen illanviettoon perhekunnittain ja sitä kautta oppi ketkä on karjalaisia.Tiesin myös koulussa ketkä luokaltani olivat karjalaistaustaisia.
Vierailija kirjoitti:
Niin ,onhan se vaikeeta uskoa mutta tällaista katkeruutta tosiaan oli. Itse herkkätunteisena lapsena aistin kyllä ihmisten käytöksestä vieroksuntaa.Karjalaisilla oli tapana pitää ns.tupailtoja joissa kokoonnuttiin yhteiseen illanviettoon perhekunnittain ja sitä kautta oppi ketkä on karjalaisia.Tiesin myös koulussa ketkä luokaltani olivat karjalaistaustaisia.
Minä tajusin joskus ala-asteella 80-luvulla, että kaikki ihmiset eivät ole evakoita. Olin jotenkin ajatellut, että kaikki on tuotu muualta. Ihmettelin että miten joillain voi olla tallella esim 1800-luvun tavaroita tai rakennuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutetun Karjalan alueella oli jonkin verran ortodokseja. Hassua, että aluetta asutettiin 1600-luvulla Ruotsin toimesta Suomesta siirtyvillä luterilaisilla, ja iso osa ortodoksista uskoa tunnustavista pakeni tuolloin Venäjän puolelle. Ilmeisesti Venäjä ei erityisemmin painostanut luterilaisia, kun alue siirtyi 1721 rauhanteossa sen haltuun.
Isoisäni oli ennen sotaa pappi Salmin luterilaisessa seurakunnassa. Salmi oli rajapitäjä, ja suurin osa asukkaista ortodokseja. Kaikki kuitenkin evakoituivat Suomeen. Eri lähteiden mukaan kuitenkin lähes 90 % Karjalan evakoista oli luterilaisia.
Suomi oli maatalousvaltainen yhteiskunta, ja valtaosa evakoista oli taustaltaan viljelijöitä. Veikko Vennamo ansaitsi kannuksensa johtamalla asutusohjelmaa. Maata lunastettiin evakoille pakolla, mikä tietenkin aiheutti katkeruutta.
Oma sukuni oli opettajia, virkamiehiä ja pappeja, pääosin Viipurista. He integroituivat vaivatta sodan jälkeiseen yhteiskuntaan. Suvun omaisuus toki meni, kun voimakas inflaatio söi nopeasti valtion maksamat pienehköt korvaukset Viipuriin jääneistä kiinteistöistä. Kaupunkilaisväestö ei päässyt mukaan asutusohjelmaan.
Omat isovanhempani olivat Raja-Karjalan ortodokseja ja kyllä he suomalaisia olivat. Sukunimikin oli ihan suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karjala kuuluu Suomelle, se on osa Suomen sielua. 💙
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaalla osa kohteli Karjalasta sotaa pakoon lähteneitä evakoita todella -pskamaisesti-. Pitivät ylemmyydentuntoisina karjalaisia ihan huutolaissakkina. Vaikka ihan samaa omaa Suomen kansaa Karjalan heimo oli.
Äitini oli lapsena evakossa Etelä-Pohjanmaalla. Heitä oli kohdeltu hyvin, tämän kertoivat myös muut siellä evakossa olleet sukulaisemme. Vaikka moni koki nuivaa kohtelua, niin onneksi monia kohdeltiin myös hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luovutetun Karjalan alueella oli jonkin verran ortodokseja. Hassua, että aluetta asutettiin 1600-luvulla Ruotsin toimesta Suomesta siirtyvillä luterilaisilla, ja iso osa ortodoksista uskoa tunnustavista pakeni tuolloin Venäjän puolelle. Ilmeisesti Venäjä ei erityisemmin painostanut luterilaisia, kun alue siirtyi 1721 rauhanteossa sen haltuun.
Isoisäni oli ennen sotaa pappi Salmin luterilaisessa seurakunnassa. Salmi oli rajapitäjä, ja suurin osa asukkaista ortodokseja. Kaikki kuitenkin evakoituivat Suomeen. Eri lähteiden mukaan kuitenkin lähes 90 % Karjalan evakoista oli luterilaisia.
Suomi oli maatalousvaltainen yhteiskunta, ja valtaosa evakoista oli taustaltaan viljelijöitä. Veikko Vennamo ansaitsi kannuksensa johtamalla asutusohjelmaa. Maata lunastettiin evakoille pakolla, mikä tietenkin aiheutti katkeruutta.
Oma sukuni oli opettajia, virkamiehiä ja pappeja, pääosin Viipurista. He integroituivat vaivatta sodan jälkeiseen yhteiskuntaan. Suvun omaisuus toki meni, kun voimakas inflaatio söi nopeasti valtion maksamat pienehköt korvaukset Viipuriin jääneistä kiinteistöistä. Kaupunkilaisväestö ei päässyt mukaan asutusohjelmaan.
Olisiko sinun mielestä kaupunkilaisten pitänyt päästä asutusohjelmaan? Olisiko joku virkamies ryhtynyt viljelijäksi tuosta vaan?
Itse en ymmärrä miten ihmiset osasivat ja jaksoivat kaiken. Puut kaadettiin jotta saatiin pelto ja puista tehtiin talo. En olisi pystynyt.
Isäni on ortodoksiperheestä. Jotkut hänen sukulaisistaan vaihtoivat uskontonsa luterilaiseksi käytännön syistä, halusivat kai olla samaa uskontoa puolison kanssa. En tiedä mitkä muut syyt tähän olisi vaikuttaneet. He eivät olleet mitenkään uskonnollisia, joten on varmaan ollut yhdentekevää kuuluivatko ortodoksi- vai luterilaiseen kirkkoon.
Piti ihan googlata. Suku on lähtöisin kunnasta, jossa ei edes ollut ortodoksikirkkoa. Ei ihme, että meillä ei puhuttu siitä uskonnosta mitään.
Minun mummoni syntyi Karjalassa, mutta hänen vanhempansa (ja heidän vanhempansa jne) olivat "umpivenäläisiä" ihan nimeltään ja äidinkieltään puhuvana. Mummo puhui kuitenkin suomea ja karjalaa venäjän lisäksi. Sodan aikaan muuttivat koko perhe Suomeen evakkoon ja kääntivät samalla sukunimensä suomalaiseksi (joka oli aika yleinen käytäntö silloin) ja se sitten jäi elämään seuraavallekin sukupolvelle naimisiinmenoon saakka. Tekivät myös työuransa Suomessa loppuun saakka ja toki suomen kielen opettelivat, siis mummoni vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Minun mummoni syntyi Karjalassa, mutta hänen vanhempansa (ja heidän vanhempansa jne) olivat "umpivenäläisiä" ihan nimeltään ja äidinkieltään puhuvana. Mummo puhui kuitenkin suomea ja karjalaa venäjän lisäksi. Sodan aikaan muuttivat koko perhe Suomeen evakkoon ja kääntivät samalla sukunimensä suomalaiseksi (joka oli aika yleinen käytäntö silloin) ja se sitten jäi elämään seuraavallekin sukupolvelle naimisiinmenoon saakka. Tekivät myös työuransa Suomessa loppuun saakka ja toki suomen kielen opettelivat, siis mummoni vanhemmat.
Mistä kunnasta he olivat?
Mummon suku on läheltä vanhaa rajaa. Yhtään venäläistä nimeä ei ole löytynyt, vaikka olen sukututkimusta tehnyt. Harmi kun ei ole aikakonetta. Olisi niin mielenkiintoista tietää millaista elämä siellä oli, ja varsinkin muuttuiko se rajalla jotenkin silloin aikoinaan kun Suomi itsenäistyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mummoni syntyi Karjalassa, mutta hänen vanhempansa (ja heidän vanhempansa jne) olivat "umpivenäläisiä" ihan nimeltään ja äidinkieltään puhuvana. Mummo puhui kuitenkin suomea ja karjalaa venäjän lisäksi. Sodan aikaan muuttivat koko perhe Suomeen evakkoon ja kääntivät samalla sukunimensä suomalaiseksi (joka oli aika yleinen käytäntö silloin) ja se sitten jäi elämään seuraavallekin sukupolvelle naimisiinmenoon saakka. Tekivät myös työuransa Suomessa loppuun saakka ja toki suomen kielen opettelivat, siis mummoni vanhemmat.
Mistä kunnasta he olivat?
Mummon suku on läheltä vanhaa rajaa. Yhtään venäläistä nimeä ei ole löytynyt, vaikka olen sukututkimusta tehnyt. Harmi kun ei ole aikakonetta. Olisi niin mielenkiintoista tietää millaista elämä siellä oli, ja varsinkin muuttuiko se rajalla jotenkin silloin aikoinaan kun Suomi itsenäistyi.
Nyt en muista sitä valitettavasti, mutta ihan Venäjän rajalta, mikä siis selittänee luonnollisesti venäläiset sukujuuret.
Jos evakoita oli jotain yli 400 000, niin siihen joukkoon mahtui varmasti monenlaista kohtelua ja kohtaloa. Isäni suku oli evakoita, ja kyllä heidän oma kokemuksensa oli että heitä ei haluttu muualle. Ei se muutu miksikään vaikka sinun sukusi olisi eri mieltä.