Oletko lukenut, tai kuunnellut äänikirjana Volter Kilven Alastalon salissa?
Itse aloitin kuuntelemaan sitä äänikirjana ja tavoitteena on kuunnella se tänä kesänä loppuun asti.
Olen nyt kuunnellut liki viisi tuntia eli kolme lukua ja tähän asti on tapahtunut seuraavaa: Pukkila on kävellyt salin perälle sohvalle istumaan ja Härkäniemi on saanut piipun valittua piippuhyllyltä. Sitä piipun valintaa kesti äänikirjassa muutama tunti ja kirjassa käsittääkseni likemmäs sata sivua. Aikamoista menoa.
Kommentit (11)
Eikös koko homman tarkoituksena olekin kuvata verkkaista elämänmenoa kerronnan muodossa? Lukemisen pitäisi tuntua samalta kuin hitaasti raksuttava kaappikello. Miten se äänikirjan lukija onnistuu? On varmaan vaativa tehtävä tuo kirja. Itse olen lukenut Pitäjän pienempiä ja on se kyllä mahtavaa sanankäyttöä. Todella huolellista työtä on Kilpi tehnyt.
Olen lukenut. Pukkilan kateudenkuvauksena mainio. Tullinuuskeja ei ole tainnut vielä ehtiä näkyä.
Siinä kai isäntä miettii kymmenien sivujen verran mitä piippua alkaisi polttamaan. Eikös kirjailija kerro itsekin kirjassa tyyliin, että seuraavat 100 sivua voi jättää lukematta, koska siinä ei tapahdu mitään?
Kuka ihme on jaksanut lukea sen äänikirjaksi?
Luin otsikon ja ensimmäisen rivin.
Ap:n olisi todellakin syytä lukea ihan oikeita kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Eikös koko homman tarkoituksena olekin kuvata verkkaista elämänmenoa kerronnan muodossa? Lukemisen pitäisi tuntua samalta kuin hitaasti raksuttava kaappikello. Miten se äänikirjan lukija onnistuu? On varmaan vaativa tehtävä tuo kirja. Itse olen lukenut Pitäjän pienempiä ja on se kyllä mahtavaa sanankäyttöä. Todella huolellista työtä on Kilpi tehnyt.
Juu siis verkkaisuushan on täysin tietoinen valinta Volter Kilveltä ja vaikka kirjassa ei juuri mitään konkreettista tapahdukaan, niin kyllähän sitä tajunnanvirtaa tuuttaa eetteriin melkoisella vauhdilla ja mietiskelijät hyppivät jatkuvasti asiasta toiseen. Esimerkiksi siinä piipun valinnassahan Härkäniemi pähkäilee pääasiassa ihan muita asioita, kuin sitä varsinaista piipun valintaa. Kyllähän Kilpi on Proustinsa lukenut ja sen auliisti myöntänytkin.
Äänikirjan lukija on mielestäni oikein hyvä, hän on siis Esko Salervo. Itse en ole aiemmin kuunnellut ainuttakaan äänikirjaa, olen vältellyt niitä ihan tietoisesti. Kuunnelmien suurkuluttaja kyllä olen, mutta ne on taas ihan oma juttunsa. Päätin nyt siis kuitenkin kuunnella tämän liki tuhat sivuisen mammutin äänikirjana, koska tiesin, etten sitä kuitenkaan koskaan jaksa kirjana lukea. Tähän asti kokemus on ainakin ollut erittäin positiivinen,
ap
En ole vielä, mutta aion lukea!