Onko helpompaa erota kuin muuttaa suhde avoimeksi?

Ero

Ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Ero

Miksi?

Lisää kommentteja kiitos!

Riippuu varmaan ihmisistä ja tilanteesta. Itselläni olisi aika korkea kynnys avoimeen suhteeseen.

Entä jos vuosien kumppanuus on kunnissa, mutta seksi ei ole toivon kaltaista?

Minä olen sitä mieltä, ettei kenestäkään ole syytä pitää niin kovaa kiinni, että kadottaa täysin sen mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Jos haluaa monogamisen suhteen ja se on itselle tärkeä asia, niin silloin on päätettävä irti ihmisestä jolle ei sellainen sovi. Väärään kumppaniin takertuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja pakkomiellettä.

Lisäksi, kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Onko muiden paneminen tärkeämpää kuin elämänkumppanista kiinni pitäminen? Miksi kukaan suostuisi suhteeseen, jossa kumppanin prioriteetit on nuo?

eroaisin, ei kiinnosta mikään typerä avoin suhde.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, ettei kenestäkään ole syytä pitää niin kovaa kiinni, että kadottaa täysin sen mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Jos haluaa monogamisen suhteen ja se on itselle tärkeä asia, niin silloin on päätettävä irti ihmisestä jolle ei sellainen sovi. Väärään kumppaniin takertuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja pakkomiellettä.

Lisäksi, kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Onko muiden paneminen tärkeämpää kuin elämänkumppanista kiinni pitäminen? Miksi kukaan suostuisi suhteeseen, jossa kumppanin prioriteetit on nuo?

Jos on takana pitkä ja monin tavoin hyvä suhde, niin onko sen vaalimisen edellytyksenä seksuaalinen turhautuminen?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, ettei kenestäkään ole syytä pitää niin kovaa kiinni, että kadottaa täysin sen mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Jos haluaa monogamisen suhteen ja se on itselle tärkeä asia, niin silloin on päätettävä irti ihmisestä jolle ei sellainen sovi. Väärään kumppaniin takertuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja pakkomiellettä.

Lisäksi, kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Onko muiden paneminen tärkeämpää kuin elämänkumppanista kiinni pitäminen? Miksi kukaan suostuisi suhteeseen, jossa kumppanin prioriteetit on nuo?

Ja jatkan vielä, että elämässä pitäminen ei tarkoita sitä että täytyisi jatkaa parisuhdetta. Jos parisuhde ei toimi sellaisena, niin voidaan jatkaa ystävinä ja etsiä parisuhteeseen sopivammat kumppanit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, ettei kenestäkään ole syytä pitää niin kovaa kiinni, että kadottaa täysin sen mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Jos haluaa monogamisen suhteen ja se on itselle tärkeä asia, niin silloin on päätettävä irti ihmisestä jolle ei sellainen sovi. Väärään kumppaniin takertuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja pakkomiellettä.

Lisäksi, kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Onko muiden paneminen tärkeämpää kuin elämänkumppanista kiinni pitäminen? Miksi kukaan suostuisi suhteeseen, jossa kumppanin prioriteetit on nuo?

Ja jatkan vielä, että elämässä pitäminen ei tarkoita sitä että täytyisi jatkaa parisuhdetta. Jos parisuhde ei toimi sellaisena, niin voidaan jatkaa ystävinä ja etsiä parisuhteeseen sopivammat kumppanit.

Entäpä jos toinen on seksiin tyytyväinen, ja toinen taas tarvitsisi enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, ettei kenestäkään ole syytä pitää niin kovaa kiinni, että kadottaa täysin sen mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Jos haluaa monogamisen suhteen ja se on itselle tärkeä asia, niin silloin on päätettävä irti ihmisestä jolle ei sellainen sovi. Väärään kumppaniin takertuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja pakkomiellettä.

Lisäksi, kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Onko muiden paneminen tärkeämpää kuin elämänkumppanista kiinni pitäminen? Miksi kukaan suostuisi suhteeseen, jossa kumppanin prioriteetit on nuo?

Jos on takana pitkä ja monin tavoin hyvä suhde, niin onko sen vaalimisen edellytyksenä seksuaalinen turhautuminen?

Ei ole, mutta siinä roikkumisen edellytys joskus on. Elämässä pitää lakata tuijottamasta peräpeiliin ja siirtää katse eteenpäin. Vaikka suhde olisi joskus ollut hyvä, niin vastaako se tällä hetkellä sitä mitä haluaa ja tarvitsee.

Jos on kartano, kesähuvila ja viisi lasta, niin ei sitä pakkaa kannata sekoittaa siipan keski-iän kriisin takia. Jos ei ole mitään yhdessä rakennettua, niin vaihtoon vain.

Kyse ei ole toisen seksuaalisuuden omistamisesta vaan siitä, missä kokee seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisena. Minulle ei ole mahdollista harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka harrastaa sitä myös jonkun toisen kanssa. Moinen ihminen ei ole minulle haluttava enää. Joten omassa tapauksessani ainoa vaihtoehto olisi ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, ettei kenestäkään ole syytä pitää niin kovaa kiinni, että kadottaa täysin sen mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Jos haluaa monogamisen suhteen ja se on itselle tärkeä asia, niin silloin on päätettävä irti ihmisestä jolle ei sellainen sovi. Väärään kumppaniin takertuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja pakkomiellettä.

Lisäksi, kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Onko muiden paneminen tärkeämpää kuin elämänkumppanista kiinni pitäminen? Miksi kukaan suostuisi suhteeseen, jossa kumppanin prioriteetit on nuo?

Ja jatkan vielä, että elämässä pitäminen ei tarkoita sitä että täytyisi jatkaa parisuhdetta. Jos parisuhde ei toimi sellaisena, niin voidaan jatkaa ystävinä ja etsiä parisuhteeseen sopivammat kumppanit.

Entäpä jos toinen on

No sitten sen tyytymättömän pitää tehdä ihan itse ratkaisunsa. Eiköhän se aika usein ole niin, että toinen on suhteeseen tyytymättömämpi kuin toinen. Jos ei asiaa saada ratkaistua, niin sitten ei auta kuin erota.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vuosien kumppanuus on kunnissa, mutta seksi ei ole toivon kaltaista?

Tämä. Mieheni on minulle rakkainta maailmassa, meillä on aina hauskaa ja paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Seksielämä vaan on hiipunut ja tylsistynyt. Itse kaipaisin sitä paljon enemmän ja vaihtelevammin. Minulle avoin suhde olisi erittäin ok, en ole mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole toisen seksuaalisuuden omistamisesta vaan siitä, missä kokee seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisena. Minulle ei ole mahdollista harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka harrastaa sitä myös jonkun toisen kanssa. Moinen ihminen ei ole minulle haluttava enää. Joten omassa tapauksessani ainoa vaihtoehto olisi ero. 

Ymmärrän. Mutta voisitko avata hiukan tarkemmin, että miksi seksuaalinen haluttavuus silmissäsi kaatuu tähän?

Vierailija kirjoitti:

Jos on kartano, kesähuvila ja viisi lasta, niin ei sitä pakkaa kannata sekoittaa siipan keski-iän kriisin takia. Jos ei ole mitään yhdessä rakennettua, niin vaihtoon vain.

Ai rahan takia pitäisi katsoa ympäri kyliä paneskelevaa kumppania? Joo selvä, meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kartano, kesähuvila ja viisi lasta, niin ei sitä pakkaa kannata sekoittaa siipan keski-iän kriisin takia. Jos ei ole mitään yhdessä rakennettua, niin vaihtoon vain.

Ai rahan takia pitäisi katsoa ympäri kyliä paneskelevaa kumppania? Joo selvä, meitä on moneen junaan.

Miksi sovittu sivusuhde rinnastetaan aina ympäri kyliä paneskelemiseen?

Kylä tosiasia on, että avoimet suhteet eivät sovi kaikille. Ja jos suhde on alkanut suljettuna, on todennäköistä, että osapuolet ovat alunperin omien twipumustensa mukaisesti halunneet sellaista suhdetta. Tällaista taipumusta ei voi muuttaa vain siksi, että toinen osapuoli niin toivoo. Kyse ei ole tarpeesta omistaa toisen seksuaalisuus, vaan siitä, että oma seksuaalisuus ei sitten toimi niin. Jos haluat avoimen suhteen, et voi pitkällä tähtäimellä onnistuneesti saada sitä sellaisen ihmisen kanssa, joka paremmin sopii monogaamiseen suhteeseen. On siis parempi erota ja etsiä uusi suhde.

Avoin suhde ei myöskään koskaan voi perustua sille, että jokin osa sitä alkuperäistä suhdetta oli epätyydyttävä, ja siihen haetaan täytettä. Seksuaalinen turhautuminen parisuhteessa ei siis ole korjattavissa avoimella suhteella. Siitä tulee vain pahaa mieltä kaikille. Tämä on väärä lähtökohta. Tällaisestakin suhteesta on parempi erota ja etsiä uusi, sinulle paremmin sopiva suhde.