Miten kertoa miehelle, että mä haluan mennä naimisiin, kertomatta miehelle, että haluan naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi ite.

Ehkä mies vastaa "kiitos" niinko muikkeli jota kosin aikoinaan. Loppu 8 vuoden avoliitto aika nopsaa siihen.

- Haluatko kanssani naimisiin?

- Kiitos

Ai niinku näin? :D

Ei ihan noilla sanoilla mutta sinnepäin

Naimisiin leskeneläkkeen takia? Toivottavasti ukko tajuaa lähteä äkkiä karkuun

Voisitko antaa puolet omaisuudestasi minulle?

Onpa paljon asiattomia vastauksia. Miten joitain voi hiertää noin paljon se, että joku haluaa sitoutua toiseen myös juridisesti. 

Iän karttuessa avioliitolla ON merkitystä. Aviopuoliso on virallinen lähiomainen, jolle sairaala saa antaa automaattisesti  tietoja toisen tilasta. Avopuolisolla ei ole oikeuksia sen enempää kuin kämppikselläkään ja jos sairaalaan joutunut puoliso on tajuton, ei hän luonnollisesti voi antaa henkilökunnalle lupaa keskustella asioista toisen puolison kanssa. 

Leskeneläke oli jo mainittu, mutta muistetaan myös lesken asumisoikeus. Toisen puolison kuollessa aviopuoliso ei ole vaarassa menettää yhteistä kotia. Avopuolisolla ei ole mitään oikeuksia, vaikka asunto omistettaisiin 50/50 tai eloon jäänyt puoliso omistaisi siitä suuremman osa, voi vainajan perikunta saapastella sisään ja vaatia osuuttaan rahana välittömästi. Tällöin asunto menee pikana myyntiin jollei toisella ole varaa ostaa perikuntaa ulos. 

Mikäli avopuoliso on testamentannut omaisuuttaan toiselle, on perintövero melkoinen siivu. Aviopuolisot voivat periä toisiaan verottomana olikohan 150 000 euroon asti ja sen jälkeisestä osuudesta vasta verotetaan. Testamentti voidaan myös aina riitauttaa vainajan sukulaisten toimesta (tätä tapahtuu yllättävän usein), jolloin oikeustoimet kestävät vuosia ja kuolinpesä on sen aikaa jakamatta, mutta kulut juoksevat. 

Anteeksi vain, mutta on äärimmäisen typerää olla vakaassa parisuhteessa keski-iän jälkeen uhraamatta ajatustakaan sille, kuinka toisen asema on turvattu jos/kun toiselle tapahtuu jotain. Hyvin harva meistä saa ennakkovaroituksen kuolemansa hetkestä ja aikaa järjestellä asiat kuntoon viime tingassa. Avioliitto nyt vaan sattuu olemaan keinoista kaikkein yksinkertaisin ja kattavin. 

AP: juttele miehesi kanssa näistä asioista, mitä tapahtuisi jos jompikumpi yllättäen joutuisi onnettomuuteen tai jopa kuolisi äkillisesti. Ja miten haluatte turvata toistenne aseman pahimman tapahtuessa. Jos aiotte jakaa elämänne yhdessä niin on ihan varteenotettavaa huomioida se, että jompikumpi teistä kuolee joka tapauksessa ensin. Mitä iäkkäämpi jäljelle jäävä puoliso on, sitä pahempi ja raskaampi tilanne voi olla jos mitään ei ole mietitty etukäteen. 

Sen verran on jo ikää pallossa et ei tarvitse enää elää romanttisissa teiniunelmissa, miten miehen pitää kosia todistaakseensa rakkautensa. Kun elämää tod.näk. on enemmän takana kuin edessä, voi jo uskaltaa reippaasti kertoa mitä haluaa.

Ukkokin on jo miehen iässä, eli luulisi osaavan sanoa, jos ei halua kanssasi naimisiin. 

N53

Joo... ymmärrän kyllä... mä ilmaisin itseni vaan niin huonosti... Kas kun siinä oli sellainen tilanne että eräs kamala riita olisi pitänyt sopia 'ensin' ja sen päälle jotain sovintoseksiä (ei kokemusta ennen)... ja kun tämä oli ryhtynyt mykkäkoululaiseksi niin eihän semmoisen kanssa voi keskustella ja puhua ja sopia jostain avioliitosta ja kihlajaisajasta ennen häitä... näin ollen koko tilanne muodostui jotenkin hirmu tökeröksi ja mies vaan heitti kosintansa ja minä saman tien että EI... sit se lähti hirveetä vauhtia vetämään... tämän jälkeen eräänlainen mykkäkoulu jatkui ainakin parisen vuotta ennen kun kaikki sit muka kait oli 'kuollut'... mutta en nyt jaksa selittää miten semmoinenkin oli mahdollista - muuta kuin että asuttiin kaukana toisistamme... Täysin kommunikaatiokyvyttömiä oltiin ja luultavasti se johtui hirveästä tilanteestamme johon olimme päätyneet. Lenkillä saa ideoita ja ajatukset voi kirkastua ja ajattelin just että kyllä mäkin olin törppö kun en vaan suoraan sanonut että ei tässä mistään avioliitosta voi puhua ennen kuin ollaan edes tehty sovinto ja tutustuttu paremmin toisiimme. Mutta kas kun minäkin olin täysin lamaantunut. Pari vuotta höpötin jotain täyttä bullshitiä kuin joku peruskoululainen vaikka taustallani oli semmoinen elämä että olisin jo voinut mennä jonkun kanssa oikeasti naimisiin parikin vuotta aikaisemmin eli ihan fiksu tytteli alkaa käyttäytyä kuin mikäkin tyhmä blondi ja höpöhöpöttää jotain niin kuin ei koskaan olisi aikuisten kanssa ennen mitään puhunut. JOSKUS EI VAAN VOI YMMÄRTÄÄ ja menee vaikka koko elämä saadakseen täyden ymmärryksen ties mihin omiin tyhmiin juttuihinsa. JA ONHAN SE KÄSITTÄMÄTÖNTÄ että vielä lukuisien vuosien jälkeen muistaa kaiken ihan yksityiskohtaisesti niin kuin eilen tapahtuneen eli en siis ymmärrä mikä tässä olisi semmoista jonka voisin muistaa väärin...

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu - haluaisin mennä naimisiin - mutta ei kait mun tartte kertoa 'mun tyypille' että nyt mä haluan mennä naimisiin. Meillä olisi kiire jo koska olemme paljon vanhempia. Mä en millään jaksaisi odottaa. Mä olen ehdottanut sille ystävyyttä ja mä en tiedä mutta mulla on sellainen fiilis, että se haluaisi mennä mun kanssa naimisiin tuli jutusta sitten mikä tahansa ja mä siis haluan sitä samaa. Meillä on niin kovin 'monimutkainen' taustajuttu johon kuuluu että tämä on nuoruudenrakkaus jolle annoin rukkaset eräiden todella ikävien asioiden vuoksi vaikka oikein olisi ollut suostua tai mennä edes kihloihin. Mistään kihloista ei silloin ollut kyse vaan kosi mua suoraan. Siinä tilanteeessa se ei vaan ollut mahdollista, mutta nyt olisi.    

Eilen olin kauppakeskuksessa ihan muissa asioissa mutta eksyin koruliikkeeseen jossa oli ALE. Kuinkas kävikään niin rupesivat esittelemään mulle kihla- ja vihkisormuksia ja lähdin sielt

Meille oli itsestään selvää et seksiä on vasta avioliitossa. Sillä saa molemmat aika nopeasti naimisiin, ja sit se seksi vasta maistuukin kun ensin ollaan hillitty himot ja toisaalta opittu tuntemaan toinen muilla saroilla hyvin ;)

vuokraa joku romcom ja hääkohtauksessa nyyhkytä ja sano että "mieki haluun"

"Meille oli itsestään selvää et seksiä on vasta avioliitossa. Sillä saa molemmat aika nopeasti naimisiin, ja sit se seksi vasta maistuukin kun ensin ollaan hillitty himot ja toisaalta opittu tuntemaan toinen muilla saroilla hyvin ;)"

Melkein 50 ikää ja yhä odotellaan avioseksiä :D

Vierailija kirjoitti:

vuokraa joku romcom ja hääkohtauksessa nyyhkytä ja sano että "mieki haluun"

Ukko vuokraa poke leffan ja anaalikohtauksessa nyyhkyttää ja sanoo että "mieki haluun"

Vierailija kirjoitti:

Joo... ymmärrän kyllä... mä ilmaisin itseni vaan niin huonosti... Kas kun siinä oli sellainen tilanne että eräs kamala riita olisi pitänyt sopia 'ensin' ja sen päälle jotain sovintoseksiä (ei kokemusta ennen)... ja kun tämä oli ryhtynyt mykkäkoululaiseksi niin eihän semmoisen kanssa voi keskustella ja puhua ja sopia jostain avioliitosta ja kihlajaisajasta ennen häitä... näin ollen koko tilanne muodostui jotenkin hirmu tökeröksi ja mies vaan heitti kosintansa ja minä saman tien että EI... sit se lähti hirveetä vauhtia vetämään... tämän jälkeen eräänlainen mykkäkoulu jatkui ainakin parisen vuotta ennen kun kaikki sit muka kait oli 'kuollut'... mutta en nyt jaksa selittää miten semmoinenkin oli mahdollista - muuta kuin että asuttiin kaukana toisistamme... Täysin kommunikaatiokyvyttömiä oltiin ja luultavasti se johtui hirveästä tilanteestamme johon olimme päätyneet. Lenkillä saa ideoita ja ajatukset voi kirkastua ja ajattelin just että kyllä

VASTAUS TÄHÄN: Kihloihin mennään, kun on sovittu avioitumisesta. En siksi oikein ymmärrä sitä, että "Mistään kihloista ei silloin ollut kyse vaan kosi mua suoraan." Ei kai ole tapana, että ensin mennään kihloihin ja sitten pitää vielä olla kosinta?

onko tämä salaisuus lessujen lisääntymseen

Kihlaa mies ja sano, että nyt teillä on vuosi aikaa suunnitella kaikki ja hän saa etsiä seuraavat sormukset...

Miksi teidän naisten pitää olla niin kryptisiä?! Sanomatta yhtään mitään, edellytätte kuitenkin että miehenne jotenkin taianomaisesti lukisi ajatuksenne. Mites esim. usein harjoittamanne mykkäkoulu... syitä sille aina samanlaiselle mökönaamalle voi olla miljoona loogista ja miljardi epäloogista, mutta miehenne pitäisi aina saman tien oivaltaa mistä kyse?!

Jos jo nyt on noin vaikeaa, annan yhden vinkin: älkää menkö naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa paljon asiattomia vastauksia. Miten joitain voi hiertää noin paljon se, että joku haluaa sitoutua toiseen myös juridisesti. 

Iän karttuessa avioliitolla ON merkitystä. Aviopuoliso on virallinen lähiomainen, jolle sairaala saa antaa automaattisesti  tietoja toisen tilasta. Avopuolisolla ei ole oikeuksia sen enempää kuin kämppikselläkään ja jos sairaalaan joutunut puoliso on tajuton, ei hän luonnollisesti voi antaa henkilökunnalle lupaa keskustella asioista toisen puolison kanssa. 

Leskeneläke oli jo mainittu, mutta muistetaan myös lesken asumisoikeus. Toisen puolison kuollessa aviopuoliso ei ole vaarassa menettää yhteistä kotia. Avopuolisolla ei ole mitään oikeuksia, vaikka asunto omistettaisiin 50/50 tai eloon jäänyt puoliso omistaisi siitä suuremman osa, voi vainajan perikunta saapastella sisään ja vaatia osuuttaan rahana välittömästi. Tällöin asunto menee pikana myyntiin jollei toisella ole varaa ostaa perikun

On kyllä yltiö siirappisen romanttista tuo naimisiin meno. Selvästi epäitsekästä tosi rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa paljon asiattomia vastauksia. Miten joitain voi hiertää noin paljon se, että joku haluaa sitoutua toiseen myös juridisesti. 

Iän karttuessa avioliitolla ON merkitystä. Aviopuoliso on virallinen lähiomainen, jolle sairaala saa antaa automaattisesti  tietoja toisen tilasta. Avopuolisolla ei ole oikeuksia sen enempää kuin kämppikselläkään ja jos sairaalaan joutunut puoliso on tajuton, ei hän luonnollisesti voi antaa henkilökunnalle lupaa keskustella asioista toisen puolison kanssa. 

Leskeneläke oli jo mainittu, mutta muistetaan myös lesken asumisoikeus. Toisen puolison kuollessa aviopuoliso ei ole vaarassa menettää yhteistä kotia. Avopuolisolla ei ole mitään oikeuksia, vaikka asunto omistettaisiin 50/50 tai eloon jäänyt puoliso omistaisi siitä suuremman osa, voi vainajan perikunta saapastella sisään ja vaatia osuuttaan rahana välittömästi. Tällöin asunto menee pik

Aitoa romantiikkaa on haluta pitää toisesta huoli myös sen jälkeen kun itsestä aika jättää. Me esimerkiksi asumme minun omistamassani asunnossa jonka arvo on karkeasti arvioiden noin 260 000 euroa. Vaikka asunto on minun omistamani, on se meidän molempien koti jossa puolisonikin on asunut jo 20v ja osallistunut remppa- ja ylläpitokuluihin. Jos emme olisi naimisissa ja jäisin yhtäkkiä bussin alle työmatkalla, siskoni kävelisi välittömästi sisään ja potkisi samalla askeleella rakkaani ulos. Jos minulla olisi pelkkä testamentti jolla määräisin asunnon puolisolleni perinnöksi, saisi hän maksettavakseen 68 100e perintöveroa. Koska olemme naimisissa, kuolemani johdosta ensinnäkin asunnon omistajuus siirtyisi puolisolleni ilman, että sukulaiset voisivat lentää haaskalle ja toisekseen perintöveroa tulisi maksettavaksi 17 800e. En tiedä onko jollekin reilut 50 tuhatta pikkurahaa jonka voi heittää verottajalle pelkästään lompakkoa pudistelemalla, mutta meille ei ainakaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

"Meille oli itsestään selvää et seksiä on vasta avioliitossa. Sillä saa molemmat aika nopeasti naimisiin, ja sit se seksi vasta maistuukin kun ensin ollaan hillitty himot ja toisaalta opittu tuntemaan toinen muilla saroilla hyvin ;)"

Melkein 50 ikää ja yhä odotellaan avioseksiä :D

Veikkaan et ap ei ole enää neitsyt... Mut voi tuota silti käyttää, eli ei seksiä SUN kanssa ennenkuin kosit ;)

Vakavasti, itse olen halki-poikki-ja pinoon- tyyppi, eli en alkaisi edes seurustella tämänikäisenä, jos ei isot suuntaviivat olis selvillä. Siis että tietää mitä toinen ajattelee naimisiinmenosta ym. Miksi ihmeessä seurustelisin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ehkä koskaan ideologisista syistä halua ollenkaan naimisiin, kun minulle avioliitto on tärkeä? Ajan hukkaa!

Sano että haluat baimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa paljon asiattomia vastauksia. Miten joitain voi hiertää noin paljon se, että joku haluaa sitoutua toiseen myös juridisesti. 

Iän karttuessa avioliitolla ON merkitystä. Aviopuoliso on virallinen lähiomainen, jolle sairaala saa antaa automaattisesti  tietoja toisen tilasta. Avopuolisolla ei ole oikeuksia sen enempää kuin kämppikselläkään ja jos sairaalaan joutunut puoliso on tajuton, ei hän luonnollisesti voi antaa henkilökunnalle lupaa keskustella asioista toisen puolison kanssa. 

Leskeneläke oli jo mainittu, mutta muistetaan myös lesken asumisoikeus. Toisen puolison kuollessa aviopuoliso ei ole vaarassa menettää yhteistä kotia. Avopuolisolla ei ole mitään oikeuksia, vaikka asunto omistettaisiin 50/50 tai eloon jäänyt puoliso omistaisi siitä suuremman osa, voi vainajan perikunta saapastella sisään ja vaatia osuuttaan rahana välittömästi. Tällöin asunto menee pik

"On kyllä yltiö siirappisen romanttista tuo naimisiin meno. Selvästi epäitsekästä tosi rakkautta."

Nyt sekoitit siirappisuuden, epäitsekkyyden ja tosi rakkauden, nehän on kolme ihan eri asiaa. 

Miten kertoa naiselle, että haluan ihan oikeasti nuolla ja panna sitä, ilman että nainen loukkaantuu siitä, että minä ihan oikeasti ihailen naista ja pidän häntä haluttavana.

Miksi se on niin väärin, että mies ei saa haluta naista nykyään.