Jaetaan kokemuksia kouluttamattomista koirista!

Valehtelet, tämän palstan koiranomistajilla koira hallinassa aina ja kaikkialla.

Hirveä haukunnan räksytys. Isohko koira. Sille vaan huudetaan OLE HILJAA ,hökälehtää ympäriinsä. Ei sen kanssa voi lähteä kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelet, tämän palstan koiranomistajilla koira hallinassa aina ja kaikkialla.

On tämän palstan käyttäjillä silmät päässä kuitenkin? 

Olen alkanut inhota koiria sen jälkeen kun naapuri päästi taistelukoiransa iholleni. Hoki vain vieressä ettei saa hyppiä. Ja sanoi minulle että se koira on niin innokas. Vastasin että olkoon, minä en ole innokas.

(Lisättäköön vielä että naapuri istuu pyörätuolissa ja haisee pahalta, ja koira haisee yhtä pahalta.)

  Miksi Suomalaiset ovat niiin helvetin tyhmiä vielä tänä päivänä????? Ja toiset moukat vastailee... 

Kuulostaa ettei hänen koulutus mennyt ihan putkeen ja vetää liikaa pannasta koiraa, miten kaularanka. Ehkei osaa? Tampereella noita riittää. Osa on kouluttanut hyvin taas.

Mun koira oli kouluttamaton. Aktiivinen ja reaktiivinen noutaja, jonka sain 11-vuotiaana ja olin ainoana vastuussa sen koulutuksesta. En osannut kouluttaa sitä yhtään. Se remmmirähjäsi, kiskoi lenkillä kuin juna ja oli ylipäätään ihan tajuttoman rasittava. Mulla ei ollut siihen mitään kontrollia, tai siis jaksoin kyllä pitää sen hihnassa niin ettei hyppinyt vastaantulijoiden päälle, mutta siis henkisesti ei mitään kontrollia. Aggressiivinen ei onneksi ollut, eikä haukkunut muuten kuin siinä remmirähjätessään. Joskus 10-11v vihdoin vähän rauhoittui, siihen asti elämä oli toisinaan aika helvettiä sen kanssa. Luopuakaan en voinut kun kuitenkin kiinnyin siihen jo heti alussa. Vieläkin tunnen joskus syyllisyyttä kuinka paska omistaja sille olin. Osaavan ihmisen (tai edes ihan vaan aikuisen) käsissä olisi ollut fiksu, oppivainen koira. Minun käsissäni oli varmaan vaan turhautunut ja hukassa että mitä pitäisi tehdä.

Toista koiraa en hanki, koska vaikka nyt aikuisena olisin luultavasti tuonkin osannut paljon paremmin kouluttaa, niin mielessä pyörii vain koiran hankkimista ajatellessa kaikki ne sadat asiat mitä voi mennä koulutuksessa pieleen. 

Sen ymmärän hyvin miksi ei hankita lapsia vaivoiksi, mutta että otetaan koira, se ei mene jakeluun millään?

Kerro ap toki miten itse olisit toiminut tilanteessa toisin jos olisit ollut tuon koiran omistaja?

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap toki miten itse olisit toiminut tilanteessa toisin jos olisit ollut tuon koiran omistaja?

Olisin kouluttanut koiran ennen kuin se olisi oppinut reagoimaan vastaantulijoihin noin. Jos olisin vaikka ottanut resquekoiran jolla on jo tollaisia ongelmia, niin opettaisin sitä pikkuhiljaa nätteihin ohituksiin. Niitä koira ei opi ikinä jos vastaantulijoita nähdessään se kiskotaan puskaan ja pidetään paikoillaan, päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap toki miten itse olisit toiminut tilanteessa toisin jos olisit ollut tuon koiran omistaja?

Ainakaan en olisi palkinnut koiraa rähjäämisestä ja vetämisestä. Koiran vetäessä olisin nykäissyt kevyesti niin, että koira tajuaa lopettaa vetämisen. Ja palkinnut koiraa siitä, kun hoksaa olla vetämättä 

Palkitsetko itse koiran siitä, ettei kuuntele sua ja rähjää vastaan tuleville?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap toki miten itse olisit toiminut tilanteessa toisin jos olisit ollut tuon koiran omistaja?

Olisin kouluttanut koiran ennen kuin se olisi oppinut reagoimaan vastaantulijoihin noin. Jos olisin vaikka ottanut resquekoiran jolla on jo tollaisia ongelmia, niin opettaisin sitä pikkuhiljaa nätteihin ohituksiin. Niitä koira ei opi ikinä jos vastaantulijoita nähdessään se kiskotaan puskaan ja pidetään paikoillaan, päinvastoin. 

Tää en ollut minä, mutta hyvä vastaus. Tuossa on esimerkissä on väärille raiteille lähdetty jo kauan aiemmin. Ei ollut mikään nuori koira kyseessä. 

Ap

Lähipiirissä on useamman eri metsästyskoiran risteytys, seropi, joka on  selkeästi hyvin fiksu ja erittttttäin aktiivinen. Se haettiin maaseudulta kaupunkikotiin, tosin omakotitaloon ja pieneen pihaan asumaan, mutta sillä keinoin sen elinympäristö on ollut ahdasta. Pariskunnasta toinen on sylikoiratyyppejä, joten hän väen vängällä kohteli koiraansa niin. Löysät kävelylenkit lähitienoolla olivat koiran ulkoilua. Ei ikinä edes koirapuistoon. Koiralle kehitettiin myös täydellinen eroahdistus, koska joka kerta kun sylikoiraihminen lähti tai tuli hän painotti nimenomaan eron tunteita ja jälleennäkemisen valtavaa iloa. Koiralla on myös oma huone, koska muuten se tuhoaisi erossa ollessa koko talon. Koirapsykologeja on käytetty, koirakoulua, mutta mielestäni se sylikoiraihminen pitäisi ensin kouluttaa ja sitten miettiä hänelle sopivaa rotua esim oikean näköinen lelukoira.

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärän hyvin miksi ei hankita lapsia vaivoiksi, mutta että otetaan koira, se ei mene jakeluun millään?

Siksi että halutaan koira. Toki jos sen haluaa, niin pitäisi sitoutua kouluttamiseen. Jokaisen tulevan koiranomistajan pitäisi miettiä, että pärjääkö koiran kanssa jos se ei olekaan puolesta sanasta totteleva kiltti nössykkä. Joku laadukas pentukurssi ja mahdolliset jatkokurssit tms. pitäisi melkein olla pakollinen ainakin kaikille ensimmäistä koiraa hommaaville. Ja kaikkien pitäisi ottaa kunnolla selvää siitä koulutuksesta ja sisäistää se. Toki jotkut koirat "menee vaan siinä sivussa" ja on ihan kilttejä vaikka niitä ei varsinaisesti olisi opettanut muuta kuin antamaan tassua, mutta toisaalta se kiltiksi roduksi ajateltu seurakoirapallerokin voi paljastua riiviöksi jonka kanssa pärjäämiseen tarvitsee oikeita koirankoulutustaitoja. Ei esim. ole hyvää koiran pitämistä napata se naama irvessä räyhäävä pikkukoira syliin ja raahata ohi aina kun toinen koira tulee vastaan. Mutta kun se kouluttaminen on niin tylsää ja hidasta, tuloksia pitäisi saada heti eikä kiinnosta kuluttaa parin viikon tai kuukauden ajan vaikka tuntia  päivässä siihen että koira oppisi pikkuhiljaa ohittamaan kaikki nätistä. 

Tämä lienee jokin nykypäivän trendi, että palkataan se koira kiskomisesta ja haukkumisesta. Ainakin meilläpäin tulee päivittäin vastaan räyhääviä ja kiskovia koiria, jotka sitten omistaja syöttää hiljaiseksi. Itse palkkaisin koiran jos se ei kisko ja hauku, mutta moni tekee tämän siten, että kun koira kiskoo ja haukkuu, se houkutellaan nameilla luokse. Minusta ihmeellistä toimintaa.

Toki vielä näitä inhottavampia ovat irtokoirat, jotka eivät ole omistajiensa näpeissä yhtään. Näitäkin tulee vastaan etenkin metsäpoluilla säännöllisesti ja aina raivostuttaa, kun koira tulee 30 m omistajan edellä jalkoihin hyppimään ja omistaja laahustaa perästä sössöttäen koiransa olevan ihan kiltti. 

Sellainenkin on yleistä että kun koiraa ulkoilutetaan, sen pitää kuulemma itse antaa valita minne mennään ja kuinka pitkä lenkki tällä kertaa tehdään.

Siis apua, minulla ei olisi tullut koiran ulkoiluttamisesta mitään tuolla filosofialla aikoinaan, kun piti kuitenkin aamulla olla tiettyyn aikaan töissä tai koulussa.

Katsokaa yleltä niitä koirankoulutusohjelmia, niissä asiantuntijat neuvovat esim. tuossa remmirähjäysasiassa. Koirat oppivat nopeasti, ellei sitten ole jotain isompaa ongelmaa.

Ihan vaikka  namilla palkitseminen silloin kun menee hyvin, voi riittää koulutukseen. Remmit pitää olla juuri sopivat koiralle jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap toki miten itse olisit toiminut tilanteessa toisin jos olisit ollut tuon koiran omistaja?

Ainakaan en olisi palkinnut koiraa rähjäämisestä ja vetämisestä. Koiran vetäessä olisin nykäissyt kevyesti niin, että koira tajuaa lopettaa vetämisen. Ja palkinnut koiraa siitä, kun hoksaa olla vetämättä 

Palkitsetko itse koiran siitä, ettei kuuntele sua ja rähjää vastaan tuleville?

Ap

Mä olen taluttanut useita vetäviä koiria, eikä yksikään ole reagoinut mitenkään jos niitä nykäisee hihnasta, tuskin edes tuntevat kun muutenkin höyryävät menemään puolitukehtuneina pantoihinsa/valjaisiinsa. Siitä on ollut jonkin verran apua, että hihnan kiristyessä pysähtyy paikalleen eikä liiku ennen kuin hihna on taas löysä. Tämä on kyllä taluttajalle tosi rasittavaa, koska parhaimmillaan pysähdytään jokaisen askeleen jälkeen. Nämä ei olleet mun omia koiria, niin en ehtinyt testata loppuisiko vetäminen kokonaan jos tuota jatkaisi tarpeeksi kauan, mutta on sitä ainakin jotkut koirankouluttajat suositelleet.

Jos minulla olisi nyt remmirähjäävä koira, niin kokeilisin sitä, että koiran huomio kiinnitetään herkkuun (tai leluun tms. joss ruoka ei kiinnosta) jo ennen kuin koira on huomannut vastaantulijan. Sitten niitä herkkuja annetaan tasaisin väliajoin koko ohituksen ajan reippaasti ohi kävellessä. Koskaan ei pidä pysähtyä paikalleen odottamaan rähjääjän kanssa että toinen ohittaa.

Hirveästi kuulee kun noille rähjille omistaja vaan karjuu että nyt lopeta, ei, ei, ei!!! En ole koskaan nähnyt koiraa joka tuossa tilanteessa sen lopettaisi :D suurin osa ihmisistä tuntuu kuvittelevan että koira jotenkin luonnostaan tietää mitä "ei" tarkoittaa ja sitten sitä karjutaan pennusta saakka joka asiaan, vaikka pentuparalla ei ole hajuakaan mitä siltä halutaan. 

Pahin oli metsästyskoira joka oli elänyt elämänsä sisällä tai häkissä plus noin kilometrin lenkki kerran päivässä. Reppana oli aivan sekopää kun lähdin ekan kerran taluttamaan. Minut ohjeistettiin tarkkaan minkä lenkin koiran voi taluttaa ja sekoaa jos en käänny juuri oikeassa kohdassa takaisinpäin jne. Koira murisi ja haukkui minulle kun otin sitä häkistä. Näykki käsiäni kun lähdettiin liikkeelle jne. Koira suhtautui tosi vihamielisesti kaikkiin vieraisiin ihmisiin.



kävin taluttamassa tuota koiraa vuoden verran joka päivä. Jo toisena päivänä käytiin pidempi lenkki eikä koira seonnut jne. Muutaman kuukauden kuluttua koira ei enää haukkunut muille ihmisille heitä nähdessään. Koira oppi monia käskyjä ja oli todella onnellinen kun oppi istumaan käskystä ym. Tuntui että se oikein loisti kun tajusi että minähän tajuan mitä minulta pyydetään jne. Seuraavia temppuja sai opettettua muutamissa minuuteissa. Eli todella älykäs koira oli seota tylsyyteen ja kaipasi vaan kunnon lenkkejä ja temppuja ym sosiaalista toimintaa. 

 

vuoden kuluttua koiran pystyi päästää lasten kanssa leikkimään ja tutustumaan kenen tahansa vieraaseen ihmiseen (joka halusi tutustua siihen). Siitä tuli ihan normaali koira. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainenkin on yleistä että kun koiraa ulkoilutetaan, sen pitää kuulemma itse antaa valita minne mennään ja kuinka pitkä lenkki tällä kertaa tehdään.

Siis apua, minulla ei olisi tullut koiran ulkoiluttamisesta mitään tuolla filosofialla aikoinaan, kun piti kuitenkin aamulla olla tiettyyn aikaan töissä tai koulussa.

Annoin joskus huvikseni koiran johtaa minne mennään (tultiin kotiin 4h päästä) ja olen nähnyt hassutteluvideoita tästä, mutta en ole kuullut että kukaan sitä pitäisi minään jokapäiväisenä asiana jonka koiran pitää saada tehdä. Onhan se varmasti koiralle mukavaa ettei aina kiskota päinvastaiseen suuntaan kuin mihin se haluaisi mennä, mutta ei sitä käytännössä voi toteuttaa kuin harvoin.