Miten päästä eroon katkeruudesta appivanhempia kohtaan?

Menet lääkäriin. Sulla on mielenterveysongelma. Sairasta on velloa ikävissä tunteissa vuosikausia.

Kun olet hoitanut sen, asetat rajat, joita muiden on kunnioitettava.

En käsitä. Eikös se ole mukavaa teidän ja lasten kannalta, että appivanhemmat vierailevat usein.

Ei voi velvoittaa heitä tekemään kotitaloustöitä. 

Miksi oletat isovanhempien hoitavan lasta? Itse en koskaan luottaisi tai pitäisi oikeutenani saada apua lasten kanssa, eihän lastenlasten hoito mikään velvollisuus ole. Kaikki apu mitä tulee on plussaa. Aikuisena ihmisenä, joka on lapsen päättänyt hankkia, täytyy olla kyky myös hoitaa lasta itse tai vähintään hankkia ammattiapua lastensuojelusta. Et voi työntää vastuuta isovanhempien niskaan.

Kyseessähän voi siis olla naispari, jossa synnyttäneellä osapuolella masennus. 

Ensin ottaisin asian puheeksi puolisoni kanssa, jonka vanhempia asia koskee. Sanoisin sen, mitä kirjoitit tänne. Sen jälkeen miettisin yhdessä miten ratkaisemme asian. Itse olen sen verran totuuden torvi, että en enää haluaisi nähdä ko. vanhempia nurkissani ja puoliso saisi sitten viedä lapsen mukanaan mummolaan, jos haluaa, että ne näkevät lasta.

Sen voin sanoa, että kannattaa lukea mitä ihmiset eniten katuvat kuolinvuoeellaan (googleta) ja voin myös sanoa, että dementikot alkavat sairastuttuaan hokea elämänsä traumoja, joten ne kannattaa selvittää ennen kuin vanhuuttaan hurahtaa. Muuten katkeruudet seuraavat hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Juhannus on saanut trollit liikkeelle, ei ilmeisestimitään kivaa tekemistä ole ollut.   Aika moni uskoi ap:n olevan mies ja hänen juttujensa totta.

Saa&annalisen typerä kommentti! Tyylillä "kaikki miehet on sikoja". Tunnen useamman nuoren miehen, joka huolehtii lapsestaan paremmin kuin äiti. Näitähän yllä olevan kaltaisia kommentteja täällä on ollut aina, jos joku mies purkaa huoliaan.

Ja olen 60 v nainen - tai ehkä kuitenkin trollu?

AP. Katkeruus loppuu, kun hyväksyt, että heidän käytöksensä on heidän heikkouttaan. Eivät pysty parempaan. Olet viisaampi, jos hyväksyt heidät sellaisina kuin ovat.

Kysyt,miten pääsisit eroon katkeruudestasi.

Vastaus : et mitenkään.

Niin kauan kuin jaksat sitä vatvoa ja vatkuttaa mielessäsi, niin kauan kestää katkeruutesi.  Sitä siis riittää.  Jos vanhaksi elät, niin ainakin 50 vuotta sitä kannat.  Siitä vaan.

Appivanhemmatko ne muuten sen lapsen päätti maailmaan laittaa?  

Mistä tämä helkkarinmoinen  kauna ja katkeruus appivanhempia kohtaan on oikein syntynyt nyt viime vuosina?  Itse en ikinä muista minkäänlaista napinaa ja katkeruutta appivanhempia kohtaan olleen esillä yhdenkään ystäväni ja tuttuni sun muiden kanssa jutellessani, kun oma lapseni syntyi 70-luvulla.  Lapset oli päiväkodeissa ja muuna aikana vanhempiensa hoivissa.  

En ole itse ollut mummoloissa hoidossa koskaan eikä oma lapsenikaan, kuin tosi harvoin, silloinkin jo isompana koulun jälkeen meni joskus mummolaan, josta sitten haettiin kotiin kun päästiin töistä.

Mikä ihmeen tarve nyt on tullut, että varsinkin appivanhempien pitäisi olla jotain apuun rientäviä enkeleitä kun pitäisi saada viettää sitä omaa aikaa?  Minä hoidin lapseni vaikka olin kipeänäkin ja niin teki minunkin äitini.   Kun äiti oli viikon sairaalassa, minä olin yksin kotona päivät isän ollessa töissä.  Siinä ei ollut mitään ihmeellistä.  Jos olisin ollut ihan pikkulapsi, isä olisi varmasti jäänyt kotiin kanssani.

Mikä ihme nykyvanhempia vaivaa kun ne appivanhemmat on aina hampaissa.  Sitten marttyroidaan, että on jouduttu yksin pärjäämään.  Niin minunkin äitini joutui ja niin olen joutunut minäkin.  Ei vaan tajuttu silloin aikanaan syyttää siitä vanhempamme, saati appivanhempia.

Vaatimukset vanhemmuudelle ovat nykyään erilaiset. Siksi se vanhemmuus on niin paljon raskaampaa.

Kahden aikuisen pitäisi pystyä järjestämään elämänsä ilman, että heidän vanhempansa tulevat heille kotitöitä tekemään. Sinulla on ollut aika kohtuuttomat odotukset. Lapsen isovanhemmat voivat olla aika väsyneitä työpäivän jälkeen, eikä siinä edes tule mieleen lähteä auttamaan aikuista ihmistä, joka on ollut koko päivän kotona ja jolla on vielä puolisokin jakamassa kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä vanhusten palveluista on jäljellä, tullaan ajamaan alas. Siinä kohtaa olet iloinen siitä, miten asiat ovat menneet. On moraalisesti vaikeaa pestä kätensä vanhusten passaamisesta, jos on saanut itse heiltä apua. Mutta teille tulee helppoa, teillä ei ole mitään velkaa sinne suuntaan.

Mutta eikös niillä ole kaikilla isot eläkkeet, kyllä niistä riittää rahaa palveluihin ja jos ei riitä, niin otetaan lasten perinnöistä. Miksi kuvitellaan, että ihmiskunnan rikkain ikäluokka eli boomerit ei itse käyttäisi rahojaan?

Ja kyllä, palsta on opettanut, että ovat rikkaita kaikki, joilla ikää yli 65v!

Missä tässä nyt on se ongelma? Miksi ihmeessä ette ostaneet apua, miksi oletitte, että isovanhemmat tulevat paikalle? Kun sairastuu masennukseen ja päätyy osastohoitoon, niin tehdään lasu ja perhe saa tarpeenmukaista tukea.

Älä ole niiden kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko. Pyydä puolisoasi vierailemaan lapsen kanssa heillä. Itse ei tarvitse mennä mukaan tai kestitä. 

Meillä appivanhemmat on hyvin itsekeskeisiä ja on lomamatkoja ja muuta mielenkintoista tekemistä. Ei auttaminen ole tullut mieleenkään.

Lisäksi suosivat osaa lapsenlapsista tosi röyhkeästi sen mukaan kuka on lellikki ja mahdollisimman helppo. Muut lapsenlapset saavat kuulla kunniansa ja jäkätystä tietyistä piirteistään koko ajan. 

Ollaan tekemisissä just sen verran kun kohteliaisuudesta on pakko, en hypi heidän aikataulujensa tai halujensa mukaan, vaan kieltäydyn kohteliaasti liiasta tapaamisesta. 

Minulla on samanlaiset appivanhemmat emmekä ole heidän kanssaan missään tekemisissä.

Ymmärrän ap:ta tosi hyvin!  Vaikkei isovanhemmilla varsinaisesti ole velvollisuutta lapsenlapsia hoitaa, on silti käsittämätöntä, ettei yhtään auteta, kun lähimmäiset ovat äärirajoilla!   

Ja tuo, että lapsiperheeseen tullaan tuntikausiksi passattavaksi, on turhaa rasitetta muutenkin kiireiseen elämänvaiheeseen.  Tälle nyt stoppi!

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset vanhemmuudelle ovat nykyään erilaiset. Siksi se vanhemmuus on niin paljon raskaampaa.

Mitkä vaatimukset?  Mitä nykyään vanhemmilta vaaditaan enemmän kuin vaikka 70-luvulla?

Kyllä silloinkin oletettiin, että lapsilla piti olla asianmukaiset vaatteet ja varusteet niin päiväkodissa kuin koulussakin.

Kyllä silloinkin lapset piti pitää puhtaina, että heille piti opettaa käytöstapoja, että heillä oli vuorovaikutustaitoja ja vastaavaa.  Koulussa oli määrävälein  vanhempainiltoja. Harrastuksia oli lapsilla jo silloin, mutta pakollisia ne ei olleet.  Ei ne ole nytkään.

Millä lailla vauvan hoito on nykyään vaativampaa?  Samat lainalaisuudet siinä on ollut ennen, kuin nykyäänkin.

Jos lasten hoitaminen on nykyään vaativampaa ja rankempaa kuin ennen, niin ei niille vanhan liiton isovanhemmille voi sitä enää antaa tehtäväksi.  Nehän hoitaa sillä vanhalla vahingollisella tavalla.  Ei niille saa antaa lapsia hoitoon.  

Katso peiliin, syyllinen tähänkin saatanan surkeaan provoon löytyy sieltä peilistä. 

Kuinka saatanan tyhmä pitää olla, että kirjoittaa näin: 

puolisoni eli appivanhempien lapsi sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. 

Kai se nyt saatana jokaiselle on selvää, että puolisosi on appivanhempiesi lapsi, voi helvetti miten tyhmä olet. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta tosi hyvin!  Vaikkei isovanhemmilla varsinaisesti ole velvollisuutta lapsenlapsia hoitaa, on silti käsittämätöntä, ettei yhtään auteta, kun lähimmäiset ovat äärirajoilla!   

 

Ja tuo, että lapsiperheeseen tullaan tuntikausiksi passattavaksi, on turhaa rasitetta muutenkin kiireiseen elämänvaiheeseen.  Tälle nyt stoppi!

 

Ap kirjoittelee itselleen, osoite paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset vanhemmuudelle ovat nykyään erilaiset. Siksi se vanhemmuus on niin paljon raskaampaa.

Mitkä vaatimukset?  Mitä nykyään vanhemmilta vaaditaan enemmän kuin vaikka 70-luvulla?

Kyllä silloinkin oletettiin, että lapsilla piti olla asianmukaiset vaatteet ja varusteet niin päiväkodissa kuin koulussakin.

Kyllä silloinkin lapset piti pitää puhtaina, että heille piti opettaa käytöstapoja, että heillä oli vuorovaikutustaitoja ja vastaavaa.  Koulussa oli määrävälein  vanhempainiltoja. Harrastuksia oli lapsilla jo silloin, mutta pakollisia ne ei olleet.  Ei ne ole nytkään.

Millä lailla vauvan hoito on nykyään vaativampaa?  Samat lainalaisuudet siinä on ollut ennen, kuin nykyäänkin.

 

Sillä 70-luvun tyylillä lapsi lähtee huostaan ihan saman tien nykyään.

t. 70-luvun lapsi