Lapsista ja puolisosta avautuminen töissä

Ei perheolot kuulu työpaikalle

Meillä puhutaan kaikesta, kun ollaan läheisiä.

Mistä saa puhua ettei joudu poseen.

Ei saa puhua politiikasta, ei ihanista lapsukaisista ja aviomiehestä, uraputkesta, isovanhemmista ja suvusta. Ettei kukaan vaan loukkaannu ja koe tilaa vaaralliseksi.

Aina ei vaan jaksaisi viime yön panosta,  tai kaapista ulos tulosta jota media oksentaa joka tuutista.

Vierailija kirjoitti:

Mistä saa puhua ettei joudu poseen.

Ei saa puhua politiikasta, ei ihanista lapsukaisista ja aviomiehestä, uraputkesta, isovanhemmista ja suvusta. Ettei kukaan vaan loukkaannu ja koe tilaa vaaralliseksi.

Aina ei vaan jaksaisi viime yön panosta,  tai kaapista ulos tulosta jota media oksentaa joka tuutista.

 

Töissä saa puhua vain työasioista? Niinkö?

 

 

Kyllä meillä puhutaan kaikesta töissä. Perhe nyt vaan on olennainen osa elämää niin perheenjäseniä tulee mainittua puheessa useasti.

Joo on kyllä välillä vähän hankala, kun maanantaipalaverissa välillä pari työntekijää kertoo viikonlopun tapahtumat, vaikka pitäisi puhua seuraavan viikon työasioita. Ja siis ne ikävätkin asiat, purskahtaa itkuun että nyt lapsi oli koko viikonlopun oksennustaudissa eikä mies jaksa auttaa. Muut hymyilee vaikeina.

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä välillä vähän hankala, kun maanantaipalaverissa välillä pari työntekijää kertoo viikonlopun tapahtumat, vaikka pitäisi puhua seuraavan viikon työasioita. Ja siis ne ikävätkin asiat, purskahtaa itkuun että nyt lapsi oli koko viikonlopun oksennustaudissa eikä mies jaksa auttaa. Muut hymyilee vaikeina.

Eikö porukasta löydy ketään, jolla olisi tilannetajua sanoa, että otapa yksi sairauspäivä tähän kun et selvästikään ole työkunnossa?

Me puhutaan töissä aika avoimesti perhe- ja parisuhde asiat muutaman henkilön kanssa. On keskinäistä luottamusta ja tuntuu hyvältä saada tukea ja näkökulmia asioihin.

Mihin pyrit tällä aloituksellasi?

Meillä puhutaan palavereissa työasiat mutta kahvitauoilla ja ruokatauolla yksityisjuttuja kuten perheeseen ja vapaa-aikaan liittyvää.

Kaikkein nolointa on puolison haukkuminen töissä. Ihan täysillähän tuollainen ihminen ei käy.

No joidenkin mielestä mistään ei saisi puhua missään. Ehkäpä heidät voi jättää omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Vierailija kirjoitti:

No joidenkin mielestä mistään ei saisi puhua missään. Ehkäpä heidät voi jättää omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Kunnon marttyyrit sieltä 😂 "mitään ei saa enää nykypäivänä sanoa" - persu?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein nolointa on puolison haukkuminen töissä. Ihan täysillähän tuollainen ihminen ei käy.

Avioriidat puidaan somessa sanoin ja kuvin. Lopuksi ilmoitetaan, että olen valmis uuteen rakkauteen :)

Minulle miltei kaikki työkaverit ovat tuttuja yli 10 vuoden ajalta. Osa ihan hyviä ystäviäkin. Kyllä heidän kanssa tulee puhuttua muutakin kuin työasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä puhutaan kaikesta töissä. Perhe nyt vaan on olennainen osa elämää niin perheenjäseniä tulee mainittua puheessa useasti.

Jep. Se on kumma miksi joitain ihmisiä kutkuttaa se niin kovasti. Kateus? Katkeruus? Teinimäinen uho? 

Jos kerta toisensa jälkeen muut eivät kommentoi mitään, niin silloin kohderyhmä lienee väärä

Naispuolisten työkavereiden kanssa tulee juteltua myös lapsista, mutta miespuolisten kanssa ei kuulu asiaan. Itsellä ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minulle miltei kaikki työkaverit ovat tuttuja yli 10 vuoden ajalta. Osa ihan hyviä ystäviäkin. Kyllä heidän kanssa tulee puhuttua muutakin kuin työasioita. 

Okei, entäs se uusi työntekijä. Pistä itsesi hänen saappaisiin, kun ensimmäisenä työpäivänä Krista itkee lapsensa takia ja Teron avioeroa puidaan koko lounastauon ajan?

Suomessa ei osata keskustella yleisellä tasolla... Useimmat utelevat toisten yksityisasioita ihan kaikkien kuullen, sekä moukkamaisesti kerrotaan omat ykstyis-ja perheasiat, ihan kuin ne kiinnostaisivat kaikkia.

Ja ollaan olevinaan hyvinkin fiksuja ja "sosiaalisia".