Minulla on todella paha mieli, kun en pystynyt olemaan esikoiselleni parempi isä
Hän vain janosi huomiotani, mutta minä en jaksanut häntä ja tiuskin. Toista lasta jo jaksoin ja hänen kanssaan minulle kehittyi hyvä ja lämmin suhde. Esikoisen kanssa olemme etäisiä ja etäisiksi myös jäämme. Ei vain löydy enää mitään yhteistä juttua, kun sitä ei kehittynyt aiemmin eikä hän enää haluaisikaan ja tuskin pystyisin itsekään.
Kommentit (49)
Lapsilla on lujaan juurtunut tarve rakastaa vanhempiaan. Joten jos haluat edelleen yrittää, tulet jossain vaiheessa saamaan vastakaikua.
Se, että suret asiaa, on hieno juttu. Se näyttää, että välität tilanteesta edelleen. Se on kaiken muutoksen alku.
Minä toivon hyvää teille molemmille. Mahdollisuus edelleen on. Monet lapset myös tajuavat vasta viiveellä, tultuaan itse aikuisiksi, miten vaikeaa elämä voi olla. Niinpä se, jos nyt vielä yrittäisit, viimeistään myöhemmin kyllä aukeaa lapsellesi ja hän osaa sitä arvostaa.
On hyvä asia että olet itse ymmärtänyt että näin on käynnyt, ja että kadut sitä ja haluaisit korjata asian. Tosi hieno asia. Kaikki teemme vitheitä, mutta pääasia on että huomaamme ne, ja haluamme muuttua.
Ei ole koskaan myöhäistä, älä luovuta. Toivon että suhteenne korjaantuu.
Kaikkea hyvää Sinulle Ap!
T. N 50+
Vierailija kirjoitti:
On hyvä asia että olet itse ymmärtänyt että näin on käynnyt, ja että kadut sitä ja haluaisit korjata asian. Tosi hieno asia. Kaikki teemme vitheitä, mutta pääasia on että huomaamme ne, ja haluamme muuttua.
Ei ole koskaan myöhäistä, älä luovuta. Toivon että suhteenne korjaantuu.
Kaikkea hyvää Sinulle Ap!
T. N 50+
Korj; virheitä siis ; )
Miksi puhut menneessä aikamuodossa kun se lapsi on edelleen lapsi? Nyt ryhtiä ja alat heti korjata tilannetta. Ei se isyys mihinkään hävinnyt ja lapsesi elää lapsuuttaan nyt. Nyt on oikea hetki korjata oma tunarointi eikä teeskennellä, että lapsuus meni jo.
Vanhemman kuuluu olla vanhempi, vaikka lasta ei vaikuttaisi kiinnostavan. Vanhemman kuuluu näyttää huolenpitoa lapsesta, eikä odottaa itse saavansa sitä lapselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei mene hyvin, jos joka päivä tietää, ettei isä rakasta eikä arvosta häntä eikä edes yritä muuta.
En saanut tuollaista käsitystä avausviestin perusteella. Vedät mutkat hivenen suoriksi.
No ne joilla on kykyä ajatella nenäänsä pidemmälle, kyllä tajuaa ilman että ap sitä erikseen kirjoittaa. Millä logiikalla lapsella menee mielestäsi hyvin, kun oma isä syrjii häntä? Lapsi kärsii joka päivä. Järkyttävä taakka hänellä.
Isä ei ole sanonut syrjivänsä lasta. Heidän välinsä on jäänyt vaan etäisiksi. Tuskinpa lapsi kärsii eikä hänellä ainakaan mitään järkyttävää taakkaa ole.
Vaikka lapsi olisi jo vanhempikin, ei ole liian myöhäistä. Aloita pyytämällä anteeksi. Älä aliarvioi lastasi ja hänen kykyään nähdä mikä on totta, mikä ei, mikä aitoa.
Sulla on isänä velvollisuus lopettaa surkuttelu ja korkea aika tehdä jotain konkreettista lapsesi eteen jos oikeasti olet tuota mieltä eikä tää oo vaan pelkkä surupuhelu. Kerro sille lapselle ja mokasit kaiken, otat siitä vastuun, pyydät aidosti anteeksi ja alat kunnolla yrittämään että saatte asian korjattua.Se on oikeaa vanhemmuutta että pistää vaikka päänsä pantiksi, sittenhän tiedät kun olet kaikkesi yrittänyt.
Olet paska isä. Onneksi olkoon. Lapsella on varmaan kiva fiilis, kun välität pikkusisaresta, mutta et hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei mene hyvin, jos joka päivä tietää, ettei isä rakasta eikä arvosta häntä eikä edes yritä muuta.
En saanut tuollaista käsitystä avausviestin perusteella. Vedät mutkat hivenen suoriksi.
No ne joilla on kykyä ajatella nenäänsä pidemmälle, kyllä tajuaa ilman että ap sitä erikseen kirjoittaa. Millä logiikalla lapsella menee mielestäsi hyvin, kun oma isä syrjii häntä? Lapsi kärsii joka päivä. Järkyttävä taakka hänellä.
Isä ei ole sanonut syrjivänsä lasta. Heidän välinsä on jäänyt vaan etäisiksi. Tuskinpa lapsi kärsii eikä hänellä ainakaan mitään järkyttävää taakkaa ole.
Se on syrjintää, että on ajanut toisen lapsen luotaan huonolla käytöksellä ja samaan aikaan suosii toista. Se on ihan määritelmänsä mukaisesti syrjintää.
Lapsi on etsinyt isänsä huomiota ja tullut ajetuksi pois. Lapsella ei siinä kipeässä tilanteessa ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä syrjässä, ettei pety aina vain uudestaan. Samaan aikaan isä osoittaa lämpöä toista lasta kohtaan.
Se sattuu joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä
On.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä
On.
12-vuotiaalle ei ole myöhäistä olla isä. Sen ikäinen on lapsi.
Olet huono isä molemmille lapsille ja pilaat perseilyllläsi myös sisarusten välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 9
Hoh hoijaa. Että 12-vuotiaan kanssa on lopullisesti kaikki pilalla. Montako vuotta itse olet henkisesti? Sen saman 12?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 9
No myöhäistä ei todellakaan ole. Nyt suunnitelmaa sille, miten lähentyisitte esikoisen kanssa. Mieti jotain kahdenkeskistä tekemistä. Lähtekää vaikka yhdessä reissuun.
Eri järjestöt, urheiluseurat, seurakunnat ym. järjestävät isä-poikatapahtumia. (Myös muita lapsi-vanhempikombinaatioita.) Ne voivat olla muutaman tunnin tai viikonlopun mittaisia tapahtumia/ leirejä. Voi olla hyvä vaihtoehto aloittaa 'valmiista pöydästä' muiden isä-poikakaksikkojen kanssa, ei tarvitse yksin olla vastuussa ja keksiä tekemistä ja juttelemista.
Älkää jääkö kiinni yksityiskohtiin, moni muuttaa niitä, ettei tule tunnistetuksi. Vastatkaa itse aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä
On.
12-vuotiaalle ei ole myöhäistä olla isä. Sen ikäinen on lapsi.
Joka ei välttämättä enää ole avoin isälle, joka on kohdellut lasta kuin paskaa 12 vuotta. Kokeilla toki voi, saako luottamusta enää rakennettua.
Et ole hyvä isä millään muotoa. Hakeudu terapiaan
Vierailija kirjoitti:
Älkää jääkö kiinni yksityiskohtiin, moni muuttaa niitä, ettei tule tunnistetuksi. Vastatkaa itse aiheeseen.
Ai että kyseessä onkin 50 v "lapsi", jonka ap muutti tarinassaan 12-vuotiaaksi, mutta älkää antako pikkuseikan häiritä...
No ne joilla on kykyä ajatella nenäänsä pidemmälle, kyllä tajuaa ilman että ap sitä erikseen kirjoittaa. Millä logiikalla lapsella menee mielestäsi hyvin, kun oma isä syrjii häntä? Lapsi kärsii joka päivä. Järkyttävä taakka hänellä.