Lue keskustelun säännöt.
En osaa surra ex-anopin poismenoa
22.06.2024 |
Ex-anoppini nukkui pois pari viikkoa sitten. Tunsimme toisemme melkein 38v ajan. Kävin hänen luonaan senkin jälkeen kun erosin hänen tyttärestään. Varsinkin loppuaikoina hän useaan otteeseen otti puheeksi eroni hänen tyttärestään. Kysyi että miksi lähdin. Hän tiesi että eron syynä oli hänen tyttären alkoholiongelma. Kun tieto hänen kuolemasta tuli ja kutsu hautajaisiin, olin jotenkin täysin tyyni ja kylmä. Vieläkään en ole surrut hänen kuolemaansa ja miettinyt etten halua mennä hautajaisiin.
Kommentit (5)
Lähetä adressi. Hautajaisiin ei ole pakko mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä anoppisi alitajunnassa syytti sinua tyttönsä alkoholinkäytöstä. Ei hyväksynyt sitä että aikuinen ihminen tekee itse valintansa, varsinkin koskien päihteitä.
No mitä sitten! Mä en surrut edes anoppini poismenoa. Me ei koskaan tultu toimeen. Toki esitin asiaankuuluvasti tukea puolisolleni.
Ei ole pakko surra. Ei ole pakko tuntea mitään. Se on ihan ok, ei sinussa ole mitään vikaa. Itsekin välillä törmään tilanteeseen jossa ajattelisi että surisin tai tilanne liikuttaisi minua, mutta mitään tunnetta ei tulekaan. Usein kuitenkin suren tai tunnen tuskaa jopa ihan tuntemattomienkin puolesta kun kuulen jostakin ikävästä asiasta. Koronakin kun alkoi niin tuntui että koko maailman tuska huusi korvissani, mutta isäni haudalla käydessäni en tunne mitään.
Otan osaa, ehkä se suru tulee siellä hautajaisissa.