Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias osaa lukea
22.06.2024 |
Meidän kolmevuotias luki ensimmäiset sanansa äänne kerrallaan ennen kolmevuotissynttäreitään. Kehityksellisesti vaikuttaa "melko normaalilta", mutta mahdollisesti lieviä asperger-viitteitä on havaittavissa.
Onko teillä muilla kokemusta varhaisesta lukemaan oppimisesta (alle 4-v)? Onko tällöin lapsella ilmennyt mitään ns. poikkeavaa myöhemmin?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Mainio komediaketju! Miinuspisteitä siitä, että jotkut kommentoi sitä, etteivät usko näitä juttuja!
Mikäs tässä niin koomista on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös tällainen itseopiskelija. Mahdotonta edes neuvoa häntä, on sen verran omapäinen.
Asumme Helsingissä ja ajattelin, että joku painotettu opetus olisi hyvä. Ehkä löytäisi kavereita jotka hieman nörttejä. En tiedä siitä sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen kanattaa aina ,näin ne "viisaat " sanoo olen samaa mieltä.Kirjoitustaidossa mulla on parantamisen varaa,koittakaa kestää.
Jos ja kun 3-vuotias osaa lukea, niin tulee välittömästi mieleen paljonko hän lukemastaan ymmärtää !
Riippuu varmaan siitä, mitä hän lukee.
Tuttavan lapsi oppi myös 3-vuotiaana lukemaan, ja hänellä kyllä on asperger-piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ei huomioida mitenkään kummemmin, onko ekaluokkalainen jo oppinut lukemaan ennen koulun aloitusta vai ei. Läksyt ovat tyyliin "Läksy: lue s. 3. Jos lapsi osaa jo lukea, voi lukea sivut 3-4."
En tiedä, miten nykyään on, mutta omana alakouluaikanani mun piti aina tehdä tunnilla sama tehtävä kuin muidenkin, ja sen jälkeen sain lukea opettajan mulle tuomia lehtiä. Koululainen-lehtiä ja sen sellaisia. En muista, että mulle olisi tullut mitään erikoisempia läksyjä kuin muillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi samanlaista, nyt toinen yläkoulussa toinen alakoulussa. Toinen kympin oppilas ja voittaa kaikki matematiikan kilpailut, toisella joudutaan karsimaan aineita kun ei ymmärrä lukemaansa. Aikaisin lukemaan oppiminen ei korreloi minkään tulevaisuuden kanssa. Kaikki olemme yksilöitä.
On jo edellä keskiverto 9-luokkalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pikkuveljeni oli todella nopea oppimaan asioita. Hänen arvioitiin 5-vuotiaana olevan 8-vuotiaan lapsen tasolla. Hän meni peruskouluun vuotta aikaisemmin sinä vuonna kun täytti 6v. Mutta sitten hän sairastui 8-vuotiaana aivokuumeeseen, oli todella sairas ja jäi eloon, mutta jäi pysyvästi lapsen tasolle älyllisesti. Nyt hän on jo yli 40-vuotias, mutta on henkisesti noin 5-7 vuotiaan lapsen tasolla.
Meillä oppi hieman alle nelivuotiaana eskari-ikäisen siskonsa vanavedessä. Kielet ovat aina olleet helppoja. Lukee edelleen paljon ja puhuu vieraita kieliä paljon meitä vanhempia sujuvammin. Koulu ollut suht helppoa hyvän lukutaidon ja sanavaraston ansiosta. Menee nyt lukioon ihan tavallisena talliaisena eikä mitenkään eroa porukasta. Ei siis ole mikään kympin oppilas ollut enää pariin vuoteen. Reaaliaineet ja kielet kiinnostaa eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ainakaan huolestuisi. Voi olla vaan ihan kiinnostunut kirjaimista. Antakaa rauhassa olla lapsi.
Huolissani en ole. Lähinnä mielenkiinnosta kysyn kokemuksia :) Ap.
Hmmm. Asperger ja silleen kuultaa kommentistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän muksu myös aikainen lukija, myöhemmin diagnosoitiin asperger.
Tajusin, kun käytiin lääkärikeskuksessa, ja haalaria päälle kiskoessa katsoi kylttiä ja luki: "LA BO RA TO RIO. Lukeeko äiti tuossa laboratorio?" No lukihan siinä.
Mietinkin, että onkohan varhaisella lukemaan oppimisella ja aspergerilla yhteys! Mitä piirteitä omalla lapsellasi oli tunnistettavissa 3-vuotiaana? Olen alkanut epäilemään, että meidän lapsella on ainakin tuntoyliherkkyyttä. Ap.
Tuntoyliherkkyys, kuuloherkkyys, ei kiinnostanut muut lapset eikö leikit heidän kanssaan. Jos joku tuli "sotkemaan" väkisin hänen leikkiä, hän kehitti tuolle lapselle jonkun sivuroolin. Kerrankin eräs lapsi hoiti pöllöjä kuussa, mutta en valitetta
Noin 10-vuotiaana opettaja kehotti viemään pojan tutkimuksiin. Diagnoosihan sieltä tuli. Myöhemmin poika on pärjännyt aika hyvin, opiskelee yliopistossa ja tekee vähän töitä sen ohessa. Tällä hetkellä merkittävimmät haasteet ovat yleinen hitaus ja kyvyttömyys huolehtia kotinsa siisteydestä. Paikat täyttyy erilaisilla "keräilyesineillä", kuten puiden lehdillä ja kivillä. Vaikka hän nykyään pystyy toimimaan muiden kanssa, läheisiä ystäviä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon oppinut lukemaan n. 3v. T: N20, autisti.
Meillä kohta 4 vuotias on kuluneen vuoden aikana keksinyt kirjoituksen. Opettelee kirjaimia ja tunnistaa tuttuja sanoja ml. oman nimen. Osaa myös kirjoittaa oman nimen jotenkin tunnistettavasti. Kirjoittaa lisäksi omilla "kirjaimillaan", joka muistittaa 1 ja 0 kirjoitettua koodia. Ilmeisen normaali ikäisekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole välttämättä kiva juttu, kun noin pieni lapsi oppii lukemaan myös lehtiotsikoita.
Minä opin kolmevuotiaana lukemaan. Kun ekaluokalla muut opettelivat tavaamaan, opettelin tunnollisesti muiden mukana tavaamaan A A Aa, vaikka osasin jo lukea hyvin.
Kun meillä oli lukukokeita, luulin, että on kyse siitä, miten nopeasti osaa lukea, joten luin niin nopeasti kuin pystyin. En ymmärtänyt, miksi opettaja nauroi katketakseen. Yksi poika meidån luokalla teki samoin, mutta hävisi minulle silti.
Kyllä, luulen että minulla on nepsyoireita. Pärjäsin koulussa aina hyvin tekemättä juuri mitään. Pääsin yliopistoon parhailla pisteillä. Siellä tuli stoppi koska olisi pitänyt osata ohjautua itse ja osata opiskella. Ymmärrän nyt, että jos oliai ymnärretty mikä minussa on vikana, ja olisin saanut ohjausta opiskeluun, olisin voinut menestyä elämässäni hyvin ja hyödyttää ihmiskuntaa.
Toki koen nykyisen työni myös hyödylliseksi, eikä äly ole haitaksi siinäkään.
Opin 4-vuotiaana lukemaan, ja minulla on aikuisena saatu autismin kirjon diagnoosi. Minulla on kyllä lapsesta, erityisesti kouluiästä, lähtien ollut ongelmia muun muassa ikätasoisissa sosiaalisissa suhteissa ja aistiyliherkkyyksien kanssa, mutta siitä huolimatta autismia ei vain osattu vielä 1990-luvulla epäillä, koska ajoittaista kiusaamisen kohteeksi joutumista lukuun ottamatta koulunkäynnissäni ei ollut ongelmia. Päinvastoin opettajat pitivät minua mallioppilaana. Epätyypillisiä kiinnostuksen kohteitani en ole koskaan itse pitänyt ongelmana, mutta lapsena kiinnostukseni esimerkiksi erilaisiin tilastoihin, listoihin ja aikatauluihin oli kyllä sitä luokkaa, että nykyään se melko varmasti herättäisi epäilyt autismista.
Omat lapseni oppivat lukemaan melko hyvin 4-vuotiaina. Jotain jo paljon ennen sitä.. esim. tunnistivat päiväkotikavereidensa nimet.
Nyt 8v ja 11v. Ei ole mitään diagnooseja, paitsi mitä nyt nuorempi on hyvin vilkas. Lukeminen on ollut aina helppoa ja koulussa pärjäävät hyvin, mutta mitään älykköjä eivät ole. Vanhemmalla englannin sanat jäävät kerralla mieleen ja muistaa miten ne kirjoitetaan, muuta erikoista en ole keksinyt.
Jotkut nyt ovat vaan kiinnostuneita kirjaimista ja sen takia kiinnittävät niihin huomiota ja oppivat itsekseen lukemaan. Toisia kiinnostaa muut asiat.