Mistä löysit puolison?

Vierailija kirjoitti:

Yökerhon tanssilattialla

 

Minkä ikäisiä olitte? 19

Kumpi teki aloitteen ja miten? Nainen

Kauanko olette olleet yhdessä? 21 vuotta

Rakastatteko toisianne yhä? Kyllä, lapsia 4

Nainen antoi numeronsa

Vähän oon kyllä kade. Mä en ole koskaan edes seurustellut kenenkään kanssa. 

Vertaistukiryhmästä 28 vuotta sitten. Mies oli 40 v., itte 31 v. Aloite oli yhteinen eli autokyyti kotiin mulle. Hopeahäät tänä vuonna. Ja kyllä me rakastamme toisiamme yhä. Miehellä on poika 48 v., hänelläkin jo aikuiset lapset. Yhteisiä lapsia ei ole, päätimme, että liian iso urakka. 

Olin jo vanhaksipiiaksi haukuttu 24v ja sitten kun lähdin sukujuhlien sauna kotibileistä ja poikkesin kotimatkalla baariin ottamaan yhden oluen niin löysin elämäni miehen sieltä baaritiskiltä. Ajattelin sitä ennen etten löydä koskaan ketään ja jään yksinäiseksi ja varmaan muutkin olivat sitä mieltä.

Olemme outoja kummatkin mieheni kanssa eikä kumpikaan halua lapsia. Meitä ei pakoteta yhtään mihinkään jotenka olemme sielun kumppaneita. Mieheni ei halua koskaan naimisiin ja mulle se sopii. En halua lapsia enkä naimisiin. Sanoin heti että en tee avioliiton ulkopuolisia lapsia kun mieheni suvussa oli niitä ja kysyin että miksi ne eivät ole avioliitoossa.

Kuulemma rahan takia ettei nainen saa mitään jos ero tulee.

Olemme olleet yhdessä yli 35- vuotta kun kaikki muut ovat eronneet ja perustaneet toista ja kolmatta uusperhettäkin.

Kukaan ei sitten koskaan ole tavannut ketään jossain ruotsinlaivalla vaikka jotkut pitää niitä ihan ilotaloina?

Olin yksin tulossa kotiin enkä siis ollut millään nk risteilyllä tms. Menin ruokalaan (se halpa baari josta saa nakit tai lihabullat muusilla). En muista olinko ajatellut oikein syödä vai vain juoda yhdet kahvit. Jonnekinhan siellä botskissa täytyy mennä ja noina aikoina olin kyllä diskotyttö enkä joku joka istuu tanssiravintolaosastolla hienosti drinkin keralla ja ypöyksin.

Siellä oli sitten joku poppoo nuoria miehiä, jotain 25 vee eli ei ihan pikkupoikia, mitä en kyllä yhtään tullut ajatelleeksi. Heissä oli yksi tyyppi jota en voinut olla huomaamatta. En enää muista olinko niin törkeä että itse menin tämän porukan luokse vai oliko niin että vinkkasivat että tuu tänne istumaan - tämä tuntuu kyllä enemmän mahdolliselta, mutta varmasti huomasivat että oli jotain mikä mua kiinnosti. Joka tapauksessa päädyin heidän pöytäänsä ja taisin mennä sinne oikein niin kuin joku reipas tyttö. Seuraava oli sitten että tehtiin treffit paluumatkalla (kyseessä oli kotimatka pyhäpäivien yli). Tältä menomatkalta on jäänyt sellainen mielikuva kuin mies olisi ollut vähän jotenkin 'ujo'... en siis kyllä usko ollenkaan että oli joku ujo enemmänkin ehkä ei halunnut paljastaa että olin huomannut hänet... paluumatkalla juttu olikin sitten toinen ja on kyllä käynyt mielessä että noina välipäivinä oli ehkä ajatellut jotain että mikäs tyttönainen se tämä on joka ilmestyi kuin tyhjästä kuvioihin ja vielä 'ilmiantaa' itsensä näin 'helpolla'...

Siitä alkoi sitten jotain josta tärkein muisto on kun käveltiin pimeässä ja kylmässä miehen kämpälle ja hän otti minua ihanasti kädestä kiinni. Oltiin käyty jonkun hänen vanhemman kaverinsa luona joka oli kysynyt, että mistä sä tommosen olet löytänyt. (Mikähän 'aarre' olin noihin aikoihin?)

Sitten alkoikin ongelmasuhde jolle ei loppua ole nähtävissä. Olen juuri oppinut palstalta että miehen kosinta = rakkaudenosoitus ja myös lupaus yhteisistä lapsista. Voi, voi naiset jos olette onnistuneet antamaan rukkaset 'oikealle' miehelle... 

Olenko muka ainoa joka tavannut jonkun jossain ruotsinlaivalla? Kukaan EI KEHTAA EDES TUNNUSTAA?

Baarissa nähtiin. Näin hänet tiskillä ostamassa juomista ja menin juttelemaan. Olen mies.

Itse olin 28v ja hän oli 22v.

Ollaan oltu yhdessä 17 vuotta

Rakastetaan yhä. Ollaan naimisissa ja meillä on 2 lasta.