Mökillä meillä ollaan maistissa

Pienessä sievässä saattaa ovi aueta. Päihtyneisiin suhtaudutaan kuitenkin arvostaen: annetaan ruokakassi mukaan, tarjotaan kuumaa kahvia terassin puolelle ja pyydetään tulemaan seuraavalla kerralla selvin päin.

Kun vierailijana istun päiväkeskuksen pöydän ääreen, minut otetaan lämpimästi vastaan. Voin istua puhumattomana, siemailla kahvia ja selailla päivän lehteä.

Kukaan ei tule liian lähelle eikä häiritse rauhaani. Kun itse rohkaistun ja esittäydyn, saan heti puhekavereita. Tarinat pulppuavat hiljalleen. Jokaisella on oma polkunsa, joka on lopulta johtanut päiväkeskukseen.