Väite: kun oikea henkilö osuu kohdalle niin heti on valmis sitoutumaan ja avioon. Ei niin oikea henkilö ja vetkutellaan vain ja lopulta tyyd

tottahan tuo, mutta itse en alkaisi eddes suhteeseen jos henkilö ei tunnu oikealta

Mammapalsta on täynnä oikeita ja erittäin oikeita henkilöitä. Etenkin palstanaiset ovat tasoa 10 potenssiin 10 verrattuna tavisnaisiin.

Joo näinhän se on.

Mä oon ollu täysin sitoutunut avomieheeni jo 30 vuoden ajan. Ei oo tarvetta avioliitolle

En ole varma kun en ole kohdannut sitä oikeaa. Ehkä. Luultavasti silti vitkuttelisin, en tykkää kiirehtiä.

Mä sanoin ei ja kyllä siitä seurasi että juna meni jo... mies taisi mennä nuolemaan näppejään ja lohduttautumaan jollakin laastarilla. Ihan kamalaa. Olen katunut koko elämäni että en tutkaillut tätä tilannettamme tarkemmin jotta olisin päätynyt toiseen ratkaisuun. 

Liian nopeasti kehittyvä tilanne on aika hurjaa vaikka kaikki voi olla oikein, mutta ei voi olla niin että mun olisi yksin pitänyt selvittää varjo joka lankesi tilanteeseemme kun kaikki kehittyi niin nopsaa... Arvatkaa mikä se oli mikä sotki kaiken - ei voi olla kovin vaikea arvata ja muistakaa että tästä on jo aikaa ja nuoruudessamme elimme aivan toisessa maailmassa kuin nyt jolloin 'kaikki on sallittua' vaikka seurauksena voi olla että ihmiset alkavat voida tosi huonosti!

Itse olen nopeasti sitoutuvaa tyyppiä. Ajattelen, että tässä tämä nyt on. Yhdessä ollaan ja köllötellään. 

Höpöä. Ainakin tuo avioliitto-osuus. Itse pidän koko liittokäsitettä jotenkin naurettavana, joten naimisiin emme mene vaikka olemme mieheni kanssa olleet toisiimme sitoutuneita 10 vuotta.

No 99% on liian kovat kriteerit alkuun ja sitten kun ikää tulee niin pakko alkaa "tyytymään" mitä löytyy.

Monet etsivät sitä unelmien prinssiä/prinsessaa mitä ei ole edes olemassa. 

Vaikka olisi kuinka oikea, niin kyllä silti tutustuisin rauhassa, ja avioliittoon tai saman katon alle tuskin haluan koskaan.

N35

Joojoo, ja joku jännä mies joka heti haluu naimisiin ja perustaa perheen ei ollenkaan ole red fläg.

Itse olin ihan tyytyväinen sinkkuna tai hieman kevyemmin seurustellessa, enkä ollut mitenkään innokas edes ajatukselle jonkun kanssa yhteen muuttamisesta ja sen sellaisesta. Paitsi sitten kohtasin nykyisen vaimoni, ja ajatus muuttui tyystin. 

Eli kyllä, jos palaset sattuvat kohdalleen ja tapaa oikeanlaisen henkilön, niin sitoutumisinto on kyllä ihan toista kuin aiempien kumppaneiden kanssa. 

Toki näin, jos kaikilla ihmisillä olisi tasan yksi tapa rakastaa ja muodostaa parisuhde. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tapoja rakastaa, sitoutua ja muodostaa parisuhde on lukuisia, eikä niistä yksikään ole huonompi tai vähemmän aidompi kuin avioliittoon tähtäävä parisuhde.

Kyllä se näyttää noin olevan. Lukuisia tarinoita siitä, kuinka ei mennä naimisiin sanoen, ettei paperipalalla ole merkitystä. Vuosia mennään näin. Sitten tulee ero, eikä aikaakaan, kun sama tyyppi täräyttää suht nopeasti naimisiin. Yhtäkkiä paperipalalla onkin merkitystä.

Pääpiirteittäin juu. Itse sinkkuna sain tunteen jo muutaman tapaamiskerran jälkeen, että kannattaako suhdetta ajaa eteenpäin vai jättää sikseen. Kahdelta tällaiselta itseni mielestä sopivalta sain pakit ja kolmannen kanssa ollaan edelleen.

Ystäväpariskunnillammekaan (iältään 30-35) jotka ovat naimisissa/hankkineet lapsia ei kyllä kestänyt heilläkään hirveän kauan mähkiminen yhteenmuuttamisessa. 

Mitä vanhempana aloittaa vakavan seurustelun, sitä todennäköisempää on epäröinti ja viivyttely. Liekö nämä ihmiset alkujaankin vähemmän taipuvaisia sitoutumaan vai tuoko ikä mukanaan myös joustamattomuutta omien rutiinien muuttamiseen.

Saa sitä kuitenkin rauhassa edetä vaikka tuntuu oikealle. Mihin kiire?

Miehet tekee noin. Nainen ei edes ala suhteeseen, jos ei tunnu oikealta

No, mä olen tässä seuraillut sukulaismiestä jolla oli pitkä suhde nuoruudenrakkautensa kanssa. Nainen toivoi lapsia ja avioliittoa, sukulaiseni empi ja epäröi kunnes nainen lähti. Seuraavassa suhteessa mies pamautti naimisiin saman tien ja teki lapsen, ajatteli kai ottavansa opikseen ettei tämäkin lähde. Uutta naista hän ei ole omien sanojensa mukaan kuitenkaan koskaan rakastanut, ja liitto vaikuttaa onnettomalta. Eksäänsä haikailee edelleen, ja harmittelee ettei ollut silloin valmis perheen perustamiseen.

Voi tuntua siltä, mutta ainakin vuoden päivät kannattaa katsella.

Tunteet tulee ja menee, aito rakkaus ei ole tilanteeseen sidottu, ei aikaan eikä paikkaan ja jaksaisi kyllä odottaa...