Lue keskustelun säännöt.
Onko muita 80-90 -luvulla syntyneitä, jotka kokee että perheellistyminen maalattiin häpeälliseksi kehityskuluksi?
19.06.2024 |
Kun olin lapsi, niin ihastumisia jne lälläteltiin vanhempien toimesta. Teininä poikaystävät seksi jne oli portti maailman kauheimpaan ja noloimpaan asiaan: raskauteen. Nuori äitiys oli infantiilia kotileikkiä jne..
En muista että tuon vastapainoksi olisi koskaan tarjottu jotain ns parempaa vaihtoehtoa. Esim että sitten kun löytää jonkun jota rakastaa niin voi perustaa perheen.
Muistaakseni lapsien haluamisesta vihjailtiin jotenkin virnuillen.
Tuntuu että nyt vasta pitkälle 30v olen päässyt yli automaattisesta ajatuksesta, että lapset on vahinkoja joita varmaan hävetään, ja jos ei osata hävetä niin ollaan vähän yksinkertaisia.
Aika sairasta.
Kommentit (49)
Meillä kotona ei puhuttu seksistä, seurustelusta ja parisuhteista sen enempää tuomitsevasti kuin hyväksyvästikään. Koko aihetta ei yksinkertaisesti ollut olemassakaan. Haikara olisi ihan hyvin voinut tuoda lapset - paitsi ettei meille väitetty edes niin.
Koulussa sitten toki oli seksivalistustunnit ja paljon nekin keskittyi vain raskauden ja tautien ehkäisyyn. Onneksi kuitenkin ihan asialliseen sävyyn, ei mitään turhaa pelottelua ja tuomitsemista. Minun pelastuksekseni kai koitui se, että olin innokas lukemaan ja luin jo melko nuorena aikuistenkin romaaneja ja sieltä sain tietooni kaikenlaisia kuvauksia parisuhteista, perhe-elämästä ja seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvulla, mutta ihastumisesta nälviminen on tuttua. Sitä teki sekä äiti, että sukulaiset.
Olin muutenkin ujohko poika, sitten tentattiin heti ala-asteella jo että onko sitä tyttöystävää ja naljailtiin.
Jos sattui edes keskustelemaan jonkun tytön kanssa ja tästä kiiri tieto naapureiden tai muiden juorujen kautta, niin johan seurasi naljailu.
Lopuksi en enää uskaltanut edes puhua tytöille. Tämä tuskin oli heidän naljailun päämäärä...
Kesti pitkälti yli 20 ikään ennenkuin sain normaalin sosiaalisen rohkeuden takaisin.
Ja ei, en ole uskovaisesta tai muuten ahdasmielisestä perheestä. Tuo kai oli vain joidenkin mielestä hauskaa?
Tuo oli sen ajan kytätyin asia. Pieni positiivinen tunneasia, joka käännettiin tyhmäksi heikkoudeksi. Tanttaosasto erotteli rakastumisia ja ihastusta liki orjallisesti.
Suomessa ei kaikilla ollut varaa tunteisiin ja hyvään oloon vielä 90-luvulle tultaessa. Historian saatossa niitä piti usein säännöstellä, suorittaa ja tukahduttaa.
Elämä on tunnetusti helpompaa ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sellainen kasvatusmalli, että
"koulut käydään ja kunnon työpaikat saadaan, sitten vasta lisäännytään kun on varaa itse elättää perhe" on hyvinkin järkevä.
Sen mallin kotoa sain ja sitä olen noudattanut.
M42
Joo tämä kuulostaa ihan järkevältä.
Tunteet ja seurustelu pitää siis lykätä hamaan tulevaan ja tähdätä vain avioliittoon?
Vierailija kirjoitti:
Elämä on tunnetusti helpompaa ilman lapsia.
No ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on tunnetusti helpompaa ilman lapsia.
No ei ole.
Kun sain oman esikoiseni, elämä jotenkin alkoi ja helpottui.
No 70-luvulla syntyneillä ainakin oli näin. Seksi on pelkkä uhka, häpeä ja siitä seuraa häpeällisiä asioita aids ja mikä vielä pahempaa...raskaus. Ihme, kun olen lapsettomaksi jäänyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että parisuhteita on käsitelty viime vuosikymmenet lähinnä vain kumppanin löytämisen, rakastumisen ja seksin näkökulmasta, ei pysyvän parisuhteen, perheen perustamisen ja perhe-elämän näkökulmasta.
En ymmärrä nykyistä vihamielistä suhtautumista lapsiin. Kaikki me olemme aikanamme olleet ympäröiviltä aikuisilta hyvää, asiallista kohtelua ansaitsevia lapsia. Lapsi ottaa oppia aikuisista ja peilaa aikuisten käytöstä ikävaiheensa mukaan. On myös muistettava, ettei lapsilla ole osaa eikä arpaa siihen, että vanhemmat pakkaavat somen täyteen heidän kuviaan "ärsyttämään" muita.
Kyllä. Epäilen ettei äitini oikeasti olisi edes halunnut lapsia, siksi myös aina minulle jankkasi jo hyvin nuoresta lähtien että "lapsia ei ole sitten pakko tehdä, kaikkien ei tarvitse saada lapsia." Kun sain ensimmäisen lapseni, äitini oli kauhuissaan ja mm epäili etten osaisi hoitaa vauvaa (yli 30v ja mm. työskennellyt lasten kanssa)..nyt näkee lapsenlapsiaan ehkä kolme kertaa vuodessa. Ihastuksista ja murrosiästä, kuukautisista myös lälläteltiin, mitään seksivalistusta ei ollut.