Uskotteko, että ennen vanhaan todella oli näitä " pellonreunasynnytyksiä" ?

rajatkaa keskustelua johonkin 1750-1800 lukuihin ja sen jälkeisiin aikoihin

Pohjois-Suomessa 1900-luvun alussa ei ollut aikaa jäädä makoilemaan, vaan heti, kun jaloilleen pääsi, oli töihin alettava.



Olipa kerran mummoni auttanut talvella lasta lumikuopassa ja vieressä oli nuotio susia karkoittamassa. Lapsi ei sattuneista syostä eloon jäänyt, mutta äiti oli sen kääräissyt kankaaseen ja lähtenyt kotiinsa kävelemään, haudannut lapsensa, kun oli taas tullut sula! Ja kotiin tarkoitti 15 kilometria umpihankea.



Tama taisi olla rankemmasta pästä, mutta ei silloin mitään makoiltu, vaan synnytys oli luonnollinen juttu, jonka jälkeen jatkettiin kesken jäänyttä hommaa.



Onneksi olen saanut sen mallisen lansion ja helpot synnytykset: lähdin sairaalassa välipalalta synnytykseen ja kerkesin viel seuraavaan ruokailuun kahden tunnin päästä! Mutta siskoni on toista sorttia 13 tunnin synnytyksineen!

Luuletteko, että ennenvanhaan oli mahdollista, sodan aikana tms. makailla viikkokausia vuoteessa? Etenkään maalla?



Ne samat peltotyöt oli hoidettava, isommat lapset kaitsettava, evakkoon lähdettävä jne, heti samantien synnytyksen jälkeenkin!



Varmaan sai monet levätäkin, kun silloin oli naapuri- ja sukulaisapu arvossaan, mutta tuskin ihan kaikki niin onnekkaita oli.



Nykyisessä pullamössöelämässä on niin vaikea käsittää, mitä se elämä silloin saattoi pahimmillaan ja jopa tavallisimmillaan olla.



Niistä töistä riippui koko perheen henki, eikä pelkkä uusi auto tms.



Mutta täällähän ei uskota, että syöksysynnytyksiä tapahtuu, tai että kukaan voi olla ihan täysissä voimissa heti synnytyksen jälkeen.



On kuitenkin täyttä tyhmyyttä, että " ei usko" , että joskus on voitu elää eri tavalla kuin nyt. Tai, että joku on voinut tehdä eri tavalla, kun oma kallis persoona.



Oikeasti, koska te lakkaatte uskomasta, että silloin synnytettiin saunassa ilman kipulääkkeitä? Kuka nyt sellaista uskoo?



Kateuden loputtomasti kalvamat av-mammat on rohmuamassa kruunuja jo isoäideiltäänkin;)

Ja ilman mitään kätilöä. Asuivat Kainuun korvessa ja tilalle ei ollut silloin edes tietä. Lähimmät naapurit useiden kilometrien päässä.



Ei se mitään legendaa ole. Ja kuuden viikon makaaminen.. Kaksi leikki-ikäistä helmoissa, mies savotassa ja sukulaiset kaukana. Ei tosiaan ole lepäillyt yhtään.

lapsia tehtiin tusinoittain ja työt täytyi tehdä. Mutta ei niissä mitään hehkutettavaa oikeasti ole! Ne, jotka joutuivat lapsivuoteesta (tai pellon reunasta) suoraan töihin, ovat olleet niitä, joiden on ollut _pakko_ se tehdä. Eli köyhiä ja yksinäisiä ihmisiä. Yleensä ottaen ihan maaseudun ihmisten perinteissäkin tiettyjä asioita on yritetty tehdä, eli häät on olleet niin prameat kuin suinkin ja synnyttänyt äiti on saanut levätä. Perhe, suku ja naapurit ovat auttaneet äitiä parhaansa mukaan.



Piika jos sai lapsen, niin se oli btw aika iso synti. Eli piioilla ei mitään lapsivuodeaikoja ollut, vaan saattoi lähteä se tavallinen makuulautakin alta, jos lapsia rupesi pykäämään...

ihmiset olisivat oikeasti olleet sen kovempaa tekoa. Valitus ja ininä eivät vain ole tuottaneet mitään tulosta - ja toisaalta heikot ovat sortuneet elon tiellä.



Ja niin läpeensä hulluja mun molemmat isovanhemmat ovat olleet (siitä on lapsirakkaus kaukana kun heidän käytöstään katsoo!), etten mitään gloriaa laittaisi menneiden aikojen päälle!

Vierailija:

rajatkaa keskustelua johonkin 1750-1800 lukuihin ja sen jälkeisiin aikoihin

ainakin Hgin Yliopiston arkiston mukaan. Tuskin heidän vaimonsa ovat pellonreunassa synnyttäneet.

Ennen on ollut toisenlaista kuin nykyään. Se, joka pitää entisaikoja jotenkin parempina kuin nykyaikaa, voi vain kärsiä, ja mieluiten vaiti. Mikään ei naurata makeammin kuin " nykyäidit sitä ja nykyäidit tätä" -narinat, joihin syyllistyvät usein myös nuoret äidit itse.

Okei, varmasti joku on synnyttänyt pellon laidalla tai jossain maakuopassa ulvovien susien keskellä. Mutta veikkaan, että suuri osa näistä jutuista on vähän paisuteltuja. Synnyttäjä itse tai joku todistamassa ollut on vähän lisänyt dramatiikkaa ja niin on saatu mehevä juttu.

ja anoppi ja miehen siskot hoiti asiat maalla.

sota-aikana.

Sitä sopii miettiä... Kätilöt osasivat tarpeen tullen paloitella vauvan kohtuun ja sitten kaapia jämät pois, jos ei mahtunut.

Sairaalassa synnyttäminen on aika uusi juttu. Lapset on voineet myös tulla melkoisella vauhdilla, onhan synnytyksiäkin ollut useita peräperään. Suurin osa varmaan on syntynyt ihan hallitusti saunassa tai muuten kotona, mutta tuskin kaikki.



Autoja ei ole ollut, välimatkat pitkät ja missä lie ne lapsenpäästäjätkin olleet, kun h-hetki lähestyy. Minun esikoiseni meinasi 2000-luvulla syntyä sairaalan parkkikselle, joten ihmekös tuo jos heinäpellolle on joku esiäiti joskus lapsen saanut. Meillä kun on sukuvikakin vielä nuo nopeat synnytykset. :)



Ja ei naisilla kyllä ollut mahdollisuutta makoilla montaa päivää sängyssä. Ajatelkaa nyt: hoidettavana liuta lapsia, maatilan työt, mahdollisesti omat ja miehen vanhemmat ja miljoona muuta hommaa. Äitiyslomakin on tosi tuore juttu ja eikös se vielä 70-luvulla ollut vain muutaman kuukauden.

Synnyti esikoisensa 1929. Mummo on ainakin kertonut, että heillä päin katsotiin karsaasti niitä, jotka eivät mahd. nopsaan ryhtyneet töihin synnytyksen jälkeen; ainakin jo seuraavana päivänä. Tosi huonossa kunnossa piti olla, että sai jäädä makoilemaan. Mummo kävi vierailla töissä. Asui maalla eikä ollut varsinaisesti piika, kun kävi kotoaan töissä. Tää on tapahtunut Savossa.



Painostus tuli lähinnä ulkoapäin. Tosin taloudellisestikin oli tiukkaa, kun pyykin pesulla piti elanto tienata.

Aina on myös nuorepaa polvea pidetty huonompana. Nuorison ikuinen kohtalo on olla veltompia, tyhmempiä ja turmeltuneempiä kuin vanhempansa.

Se minua vain ihmetyttää kuinka sokeita tälle ilmiölle nämä Wanhojen Hywien Aikojen ihannoitsijat ovat. He aidosti kuvittelevat että ennen oli paremmin.

Mutta älkää huolehtiko! Saman jatkumon mukaan tulevat polvet ihailevat meitä ja muistuttelevat omalle jälkikasvulleen miten paljon parempia ihmisiä me olimmekaan, vaikka nyt pullamössöksi haukutaankin :-)

Vierailija:

Mikään ei naurata makeammin kuin " nykyäidit sitä ja nykyäidit tätä" -narinat, joihin syyllistyvät usein myös nuoret äidit itse.

maatilan hommat ehkä hoidettiin, koska oli pakko. Eikä kaikilla niitä maatilojakaan ollut, sehän oli herraskaista. Torppareilla oli taksvärkkipäivät ja sitten ehkä omaa peltoa kupsutettiin ja jos elikoita oli, niille jotain viskattiin. Mutta epäilen kyllä, että on sitä ennenkin osattu olla sekä saamattomia että tehottomia.

" Naisten työn arvo alkoi kasvaa 1800-luvun loppupuolella, suurten nälkävuosien jälkeen, kun maataloudessa siirryttiin leipäviljan viljelystä maitotalousvaltaiseen tuotantoon.

Maatalouden muutos heijastui suuresti myös naisen asemaan, olihan karjanhoito yksinomaan naisten harteilla. Nyt äitien oli palattava nopeasti synnytyksen jälkeen töihin, kävivätpä jotkut äidit synnyttämässä kesken työnsäkin palaten heti toimeen.

Ennen vastasynnyttäneitä äitejä oli pidetty saastaisina, poikkeavina, ja heidän pelättiin pahimmillaan saastuttavan myös kotinsa ja perheenjäsenensä.

Niinpä äidit eivät saaneet käsitellä elintarvikkeita, syödä samassa pöydässä muiden kanssa tai koskea toisten astioihin. Äidit eivät myöskään saaneet kätellä, tavata vieraita, nukkua miehensä vieressä tai olla sukupuoliyhteydessä. Äitien eristäminen päättyi kirkottamiseen noin kuuden viikon kuluttua synnytyksestä.

1860-luvulla kirkottaminen muuttui vapaaehtoiseksi, minkä vuoksi tapa alkoi höltyä. Samalla sen tilalle nousi uusi riitti, pikainen työhön palaaminen."

Kuten huomaatte " mennyt aika" ei ole yhtenäistä massaa vaan tavat ovat vaihdelleet suuresti ajankohdan ja paikan mukaan.

Vierailija:

Synnyti esikoisensa 1929. Mummo on ainakin kertonut, että heillä päin katsotiin karsaasti niitä, jotka eivät mahd. nopsaan ryhtyneet töihin synnytyksen jälkeen; ainakin jo seuraavana päivänä.

köyhä perhe ja maalla asuivat, missäpä muuallakaan siis synnyttää.

Itseasiassa äitiyslomaa ei ole enää ollenkaan. Anteeksi todella epätarkkuuteni. Terveisin 35, joka on nyt äitiysvapaalla ja pian vanhempainvapaalla.

Nimittäin jossain paikallislehdessä, olisko ollut Länsiväylä tai Vantaan Sanomat, oli joku aika sitten (pari vuotta ehkä) juttua jostain perhepäivähoitajasta.



Hoitaja kehuttiin maasta taivaisiin ja jutussa mainittiin, että vaikka hoitajalla on omia lapsia niin niitten takia ei ole ikinä hoitaja lomaa pitänyt (!). Erikseen vielä kerrottiin, että kuopus oli syntynyt niin, että hoitaja on jättänyt hoitolapset miehelleen ja lähtenyt synnyttämään ja palannut sitten kotiin siiheksi kun hoitolapsia tultiin hakemaan kotiin!!!



Mulla nousi kyllä karvat pystyyn tosta jutusta. mä en ainakaan haluisi, että mun lapsieni hoitaja synnyttelisi siinä työpäivän lomassa tai olisi pitämättä äitiyslomia. Jutusta sai sen vaikutelman, että tää kaikki oli kyllä tapahtunut ihan 90-luvulla ei joskus 40-luvulla..



Muistaako kukaan muu juttua?

saunassa, oma mummonsa toimi kätilönä.



Ja minun ukkini kätilönä taas toimi oma isänsä. Asuivat Karjalassa korvessa, niin syrjässä, että sinne ei olisi mikään kyyti ennättänyt. Ja ukin isä oli niin sairaalloisen nuuka, ettei olisi lääkärille maksanutkaan...Sen vuoksi niiltä kuoli 3 lasta vauvana ja minun ukiltani meni silmästä näkö, kun vanha ukko vei lääkäriin liian myöhään. 17 lasta tuli maailmaan.



On ne kertoneet tarinoita, kuinka sikiöitä piti paloitella ja naisia kuoli synnytyksiin. Tiedän yhdenkin mummoni kertoman tarinan. Perheessä oli ennestään jo kolme lasta ja naisen vatsa oli niin iso, että kaikki arvelivat kaksosten tulevan maailmaan. Synnytys sitten alkoi ja mies oli patalaiska, ei viitsinyt lähteä lääkäriä hakemaan, makaili vain tuvassa. Nainen synnytti kaksoset ja itse yritti ne vielä laitella, kun tunsi että ei se vielä ole päättynyt. Valitti tuskissaan ja pyysi miestä että hakisit hänelle vettä kaivolta. Mies käänsi kylkeä ja tokaisi: vieläkö sinä niitä perkeleitä teet...Nainen sitten haki itse vettä ja synnytti kolmannen. Vanhin lapsista, silloin 7 vuotias, sitten tuli koulusta ja haki naapurin hätiin.